Oletko tyytyväinen tilanteeseen vai toivoisitko, että osallistuisi enemmän? Miten olisi mielestäsi reilua jakaa lastenhoito uusperheessä?
Paljonko teillä isä- / äitipuoli osallistuu lasten hoitoon?
jansku8
203341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ilmeisesti odotit äitien ja isien vastauksia mutta vastaan kuitenkin...
Meillä mies hoitaa oman lapsensa viralliset asiat. Minä kerron mielipiteeni jos hän sitä kyselee tai jos asia koskee koko perhettä. Ja pääasiassa isä ostaa vaatteet ja kengät. Minä ostelen niitä ns. ylimääräisiä ja jos satun olemaan liikkeellä ja huomaan jotain tarpeellista tai kivaa niin hankin kyllä miehenkin lapselle. Me olemme perhe. Ihan samalla tavalla auttelen läksyissä ja juttelen ja leikin kuin lapsen isäkin. Tietty isälle ja lapselle pitää järjestää omaa kahdenkeskeistä exra-aikaa. Sitä kuitenkin on hyvä olla myös perusperheessäkin, aikaa vanhemman ja lapsen kahdenkeskeisille hetkille sillointällöin. Rahat on yhteisiä, mitään maksuja ei jaeta sen mukaan että "sinun lapsi kulutti enemmän kuin minun".
Ihan samoja hommia teen kotona siis kuin äidit tekevät. Lapsi kyllä ilmoittaa jos kaipaa isänsä tekemään jotain kanssaan. Pyytää minua myös jos haluaa touhuta ja leikkiä kanssani. Välillä on jopa mustasukkainen uudelle vauvalle minusta kun keskityn pieneen niin paljon. Silloin pieni on miehen kanssa ja minä miehen vanhemman lapsen kanssa. Ja miehen lapsi otetaan tietty mukaan vauvan kanssa tehtäviin juttuihin. Koitan olla tasapuolinen vaikka hän ei ole oma lapseni, ettei tule mustasukkaisuutta. Ja on helppoa muistaa etten ole hänen äitinsä, kun äiti on päivittäisessä elämässä mukana vähintään puhelimen kautta ja tietenkin säännöllisin tapaamisin.
Meillä "isäpuoli" osallistuu arkeen laittamalla ruokaa, kuskaamalla lapsia harrastuksiin, touhuamalla lasten kanssa kaikenlaista, auttamalla läksyissä tarvittaessa. Eli ihan sitä normaalia arkea eletään niinkuin ydinperheissäkin.
puolikas? Mikä on puolikas? Meillä on ihan kokonainen äiti ja isä.
Ei ole koskaan ollut lastenhoitajaa varaa palkata eikä haluakaan, ihan itse olemme omat lapset hoitaneet ja se näkyy siinä että lapset ovat hyvin toimeentulevia ja onnellisia omassa elämässään.
Sanaa "puoli" lisättynä etuliitteeseen (äiti, isä, veli, sisko. mummi, pappa, jne...) käytetään selventämään perhesuhteita uusperhettä perustettaessa.
PUOLIso=parisuhteen toinen osaPUOLI. Kokonaisuutena, eli molemmat puolisot yhdessä=pariskunta. Useita eri muotoja. Jälkeläiset voivat olla "meidän" ,"sinun", "minun", "sinun ja meidän" ,"minun ja meidän" sekä "sinun, minun ja meidän". On myös mahdollista ettei jälkeläisiä ole ollenkaan. Kuten huomaat, ihan suomen kielessäkin käytetään "puoli"-sanaa ihmisestä. http://suomisanakirja.fi/puoliso
Äitipuoli/isäpuoli= Isän/äidin uusi puoliso. Vanhemman uusi puoliso,joka ei ole lapsen biologinen tai adoptoinut isä/äiti. Talouden toinen vastuun kantaja ja arjen pyörittäjä uusperheessä. Hoitaa taloudessa niitä asioita mitä äidit/isät yleensä hoitavat. Myös varaäiti/varaisä voisivat olla sanoja kuvaamaan näitä perheen aikuisia. Usein kutsutaan etunimeltä.
Velipuoli/sisarpuoli= toinen vanhemmista on sama, eli geenit on puoliksi samat. Usein lapset itse puhuvat siskoista ja veljistä.
Velipuoli/sisarpuoli voi tarkoittaa myös äitipuolen/isäpuolen lapsia, joihin lapsilla ei ole verisidettä. Sisarer/veljen asemassa oleva henkilö taloudessa.
Ei ole semmoisia kuin äiti puoli... jne... ne on katrat lapettomat ihmiset keksineet, jotta tuntisivat itsensä vieraan miehen ja heidän lasten kanssa jotenkin paremmaksi, kun ei ole omaa elämää.
Kukaan ei käytä noita fitktiosanoja kun katkerat ihmiset, jotka leikkivät kotia toisten mieheillä ja lapsilla.
Erittäin naurettavaa väittää muuta.
Vaikka miehellä olis uusi sussu, ja vaikka miehellä olisi oma lapsi, ei se uusi sussu ole lapselle mitään!, pelkkä isän nainen, ei lapselle yhtään mitään.
Lapsell aon äiti, puolikkaita ei ole.
Jos mies on naimisissa, jolla on lapsi, ja lapsen OMA ÄITI ON kuollut, sittten voi harkinnassa olla että se isän sussu olisi lapselle äitipuoli, mutta siitä pitää kysyä lapselta lupa tai lapsen sukulaisilta. Ei kukaan voi ottaa kenenkään lasta omaksi, muutenkuin leikisti ja katkkerana.
Johan se olisi loukkaus lasta kohtaan ja hänen äitiään ja sukuaan.
Minä en hyväksyisi moista puolikasta kotiimme tai edes lasten elämään. Meille sellainen olisi täysi nolla, tuntematon katkera kiipijä, siivellä eläjä.
Miehelläni on 2 lasta ja hänellä on yhteishuoltajuus exän kanssa. lapset kun ovat meillä, niin minä hoidan heitä tasavertaisesti isän kanssa. Asia sujuvat paremmin kun osallistun lastenhoitoon. Oishan se jotenkin outoa, jos istuisin vaikkapa sohvalla odottamassa kun isä on saanut lapset valmiiksi uloslähtöävarten ja minä en tekisi mitään. Myös hoidan lapset yksin kun miehelle tulee säännöllisesti kerran viikossa vuorokauden mittaisia työmatkoja. Lasten äiti ei edes halua lapsiaan itselleen miehen työmatkojen ajaksi. Hän aina vetoaa siihen, että heillä on yhteishuoltajuus ja hänen vapaansa menee pilalle. Joten minä hoidan täysin tasapuolisesti isän ja äidin kanssa heidän lapsiaan. Monesti käy niin, että lapset haluavat jäädä luokseni vielä päiväksi, kun pitäisi lähteä äidille ja mies kysyy sitä exältä ja hänelle se yllätys yllätys aina sopii. Esim. olen ihan yhtä paljon lasten kanssa kun heidän vanhempansakin.
Meillä menee hyvin lasten kassa, ei mitään ongelmia ja he ovat ottaneet minut hyvin vastaan. Tottelevat ja ovat muutenkin mukavia ja kilttejä lapsia.
Julmaa on, että oma äiti vaatii tuota aikaa itselleen ja laittaa lapset "vieraan " ihmisen luo.
Näissä tapauksissa on tietenkin hyvä, jos lapset saavat hyvän hoidon muualla, mutta saavatko ja mitä heille jää tästä mieleen.
Minusta näitä äitejä ja isiä, jotka näin vastuuttomasti toimivat pitäisi saada kyllä keskustelemaan asianatuntijoiden kanssa. Rikkinäisiä ihmisiä he ovat, sillä kukaan lapsistaan välittävä ihminen ei koskaan anna lapsiaan "vieraalle" ihmiselle, jotta saa vapaata ja varsinkaan jos siellä uusioperheessä se oma vanhempi ei oel kotosalla.
Vaikak tämä "äitipuoli tai isäpuoli olisi kuinka hyvä" sittenkin olen sitä mieltä, että lapsen tulee olla vanhemmilleen niin tärkeä, että hänet pidetään ilman tiukkoja rajoja vanhemman luona, jos toinen on estynyt, niin silloin jää toisen luokse, toinen korvaa ajan, jos se on nin tärkeää sitten kun voi. Mutta miksi tuo ajankäyttä on tehty noin tiukaksi, ene ymmärrä tällaisia vanhempia lainkaan.
En ole lapsille mitenkään vieras, pienempi oli alle vuoden kun heidän vanhempasa eros ja ei edes muista sitä aikaa, kun minä olen tullut kuvioon mukaan saatikka sitä, että hänen vanhempasa ovat olleet edes yhdessä joksus.
Minä, mieheni ja tämän exä tiedämme, että olen hyvä lapsille ja saavat sellaista hoitoa kun pitääkin ja tarvitsevat.
Se, että isä joutuu kerran viikossa työmatkalle vuorokaudeksi, joka hankkii lapsille elantoa ei tee hänestä edesvastuutonta vanhempaa joka on vielä varmistanut lapsillee luotettavan hoitajan sille ajalle. Johan asiantuntijat nauraisivat hänet pellolle vastaanotoltaan!!! En näe häntä millään tavoin rikkinäisenä ihmisenä, päinvastoin hänhän kantaa vastuunsa malliikkaasti ja hyvin ja on tasapainoinen ihminen.
Mutta hänen exänsä ajatusmaailmasta en ole niinkään perillä ja siitä miten hänellä tai miten siellä menee. Se ei sinänsä kuulu minulle, eikä kiinnosta. Kyllä se minuakin hieman mietityttää, kun tuntuu joskus, että saatan viettää enemmän aikaa hänen lastensa kanssa kun äiti itse. Itse en näin tee enkä tekisi!
Sen sanon vielä, että isä hoitaa asiansa erittäin hyvin ja on hyvä isä
""En ole lapsille mitenkään vieras, pienempi oli alle vuoden kun heidän vanhempasa eros ja ei edes muista sitä aikaa, kun minä olen tullut kuvioon mukaan saatikka sitä, että hänen vanhempasa ovat olleet edes yhdessä joksus.
Ja tuoko on kehumisen paikka? Se on todella säälittävää lasta kohtaan ettei tiedä ensiajoistaan mitään. Rikoit siis perheen ja pidät hyvänä ettei lapsi muista mitään.
Itsekästä puhetta ja jos todella rajkastaa miestä ja on hänen kanssaan rakkaudesta, ei puhu tuolla tavoin kehuskellen kun lapsi ei muista mitään. Senkun proskuttelee viekkaasti lapsen elämään kysymättä edes lupaa. Olet siipeilijä ja onnenonkija.
Ainakin ihan pirun surullista, jollei ihan ällöttävää kuitenkaan. Surullisinta tuossa ehkä kuitenkin on se, että tehdään lapsia ja erotaan ennenkuin lapsi ehtii edes 1 vuotta täyttää!
Itse en ikinä ottaisi miestä, jolla on niin pieniä lapsia! Eihän sellaisen miehen rakkauteen voisi luottaa, vaan pitäisin kyllä ihan lentojätkänä. Ei miehelle ole mikään meriitti, että hänellä on pikkuvauva ja taaperoita entisen kanssa.
Jos lapsetonta miestä ei löytyisi (tai "vanhaa" miestä, joka on jo lapsensa aikuisiksi kasvattanut ja ammattiin kouluttanut), niin sitten mieluummin olisin ihan yksineläjänä.
Sanottakoon tähän väliin, että veljeni vaimo jätti veljeni, kun heidän lapsensa oli 5kk. Vaimo oli pettänyt jo pari kuukautta. Taisi olla äippälomalla muuten tylsää. Velipoika ei eroa toivonut, mutta niin kävi. Onneksi löysi uuden naisen, ja jo ennen kuin lapsi oli 1v.:)
Älkää aina syyttäkö uusia naisia...
En kehunut todellakaan! yritin kertoa, etten ole vieras ihminen!!! Miksi kehuisin? Ja en ole rikkonut kenekään perhettä, sen teki äiti itse pettämällä. Minä tulin kuvioihon päljon myöhemmin ja myös virallinen erokin oli astunut voimaan ajat sitten!
Se liene ei ole minun syyni jos lapsi ei muista ensivuosista sitä, että äiti ja isä ovat olleet yhdessä. Tässä kohtaan sormi osoittaa äitiin joka petti, jolle perhe ei sillä hetkellä merkannut mitään.
Sinulla se vasta paha asenneongelma. Oisit edes kysynyt vähän taustaa ennen kuin hyökkäät väärin tehdyillä johtopäätöksilläsi. Voi miten typerää (olettavasti) aikuiselta ihmiseltä!!!!!
Voi älä välitä noista kommenteista, kuulostaa vahvasti palstahäiriköltämme, vaikka voi se joku muukin puhki hipunut ihmisriepu olla. Ihan sama mitä täällä kertoo, niin tämä vääntää poikkeuksetta kaikista uusikoista katkeria katalia ihmisraunioita, jotka rikkoo "hyvän ja onnellisen kodin", varastaa isän ja haukkuu exän ja lapset. Vaikka siis asianlaita ei todellakaan olisi niin.
Kiitos ajatuksestasi! Kiva huomata, että täällä on myös mukavia ja asiallisia ihmisiä.
Ja juu, olen huomannut, että täällä on aika paljon puhki hipuneita ihmisriepuja. Vaikka kirjoitat hyviä asioita tänne, niin aina tulee jostain syystä lokaa niskaan eroäideiltä. Mutta ei pitäs välittää ei. Olen vasta alkanut lukemaan tätä Uusperhe palstaa ja olen todennut, että aika moista meno on täällä.
Mukavaa talven jatkoa sinulle Uusrouva :)
Heh, samaa minä hämmästelin, palstan hullunmyllyä siis, kun tieni tänne löysin. :) Hyvää talven jatkoa sinullekin Hoidan paljon.... !
Isä-tai äitipuoli ei koske mihinkään lapsen asiaan millään tavalla, ei määrää mitään. Vain lapsen vanhemmat käsittelevät lapsia koskevia asioita.
Oma isä tai äiti järjestä niin, että lapsile on ihan eri tila missä on, kuin nämä uusikkonne ja sinne tilaan ei ole mitään asiaa tällä uusikolla, eikä hänen yhtäkään tavraansa ole niissä tiloissa.
Jos uusikon lapset käyvät etävierailuilla he ovat vain omassa tilassa oman vanhempansa kanssa, jos pitää erolla lapsen koti rikkoa, niin pitää olla varaa laittaa heille paikka, jossa ketään ulkopuolista uusikkoa ei ole määräilemässä.
Riittäisi hyvin, että kummallakin on omat asunnot ja kun lapsivapaat, silloin tapaatte toisianne, muutoin olette lastenne kanssa kaiken aikaa.
Miksi teillä pitäisi elämä olla paremmin kuin lapsillanne??
Hah! Saat ihan rauhassa sanella sääntöjäsi, mutta luuletko jonkun niistä mitään piittaavan?
Minä kyllä kosken sekä mieheni lapsen tavaroihin, että lapseen itseensä: hoidan, pidän sylissä, kylvetän, ruokin, laitan nukkumaan... Ihan kaikkea, mitä oman lapsenikin kanssa. Ja käsittelen päivittäin häntä koskevia asioita niin neuvolan kuin kaikkien muidenkin kanssa. Paitsi en lapsen biologisen äidin kanssa, hänen kanssaan on mahdoton keskustella yhtään mistään, vaikka kuinka olen yrittänyt.
Meidän perheessä kyllä kaikki asuvat ihan samoissa tiloissa. On sinulla käsittämättömiä ajatuksia perheen toiminnasta, kun kuvittelet, että osa perheestä olisi karanteenissa toisella puolella taloa!
Minä määräilen meidän kodissa vähintään yhtä paljon kuin miehenikin - sekä hänen lastaan että omaani. Meidän perheessä aikuiset tekevät päätökset eikä se mitenkään toisin voisi ollakaan. Näitä päätöksiä tottelevat kaikki perheenjäsenet.
Me haluamme asua yhdessä, olemme aviopari. Hölmöhän sinä olet, kun vaadit puolisoita asumaan eri osoitteissa! Kaikkea sitä aikuisen (?) ihmisen mieleen tuleekin: määritellä meidän perheellemme ajat, jolloin puolisot saavat (!) tavata toisiaan! :-DDD Lapsemme ovat molemmat meidän lapsiamme, perheemme jäseniä.
Meidän elämämme ei mitenkään ole paremmin kuin lapsillamme, taitaa mennä enemmänkin päinvastoin, koska ensimmäinen ja tärkein pyrkimyksemme on rakentaa näille pienille hyvä elämä ja antaa turvallinen ja tasapainoinen koti.
Sinunlaiset itsekkäät nyhveröt pilaavat kaikkien uusnaisten maineetn. Pakko sinunkin on pilata lapsen ja isän suhde, jottei lapsi tulisi isälleen enää. Sehän on uusioiden elämäntyö koska he pelkäävät ja ovat niin katkeria.
Mikä ajaa lapsettoman vieraan naisen kiusaamaan lapsia? Mielen pitää olla erittäin sairas, ja sitten he vielä kehtaavat kehuskella ETTÄ MINÄ KYLLÄ KOSKEN LAPSEN TAVAROIHIN MINÄ MINÄ... jos ei itse huomaa olevansa henkisesti sairas, toivon mukaan joku läheisesi sen huomaa ja pian, ennekuin lapsi kärsii vielä enemmän mitä nyt.
Ihemetellä täytyy, että miten ne miehet sitten löytävätkin eron jälkeen juuri nuo ilkeämielisimmät naiset itselleen? Se on vaan niin että he ottavat kenet tahansa, sen enempää miettimättä, kunhan joku siinä vaan on.
Meillä ei puolikkaita ole, mitä lie ovatkaan. Meillä vain omat vanhemmat ovat lapsiaan hoitaneet ja paljon, päiväkodissa ovat sitten olleet ammattitaitoiseten ihmisten käsisstä. Ihan tuntemattomille emme ole koskaan lapsiamme jättäneet.