sua ikävä . En mä osaa elää ilman sua. Ennen olin tosi ilpnen, mutta nyt aina huomaan olevani usein ajatuksissani surullinen. Päivät menee, kun on ihmisiä ympärillä, mutta kun olen yksin, niin suru hiipii aina jostain nurkan takaa ja riepottelee. Joskus tuntuu, että en haluaisi herätä enää koskaan. Saisi vain nukkua pois. Tämä oli vain kirjoitus kuin kirjoittaisin päiväkirjaan. Pelottaa, että koska tämä olotila loppuu. Enkä voi ottaa edes yhteyttä, koska ei ole enää mitään.
mun on
tuhat kiloa surua
7163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sama olo täälläkin. On silti jatkettava hengittämistä ja herättävä aamuisin, hoidettava arki ja velvollisuudet. Vaikka sattuu koko ajan. Jonakin päivänä suru ja ikävä on mennyt pois.
Ei helv* en tiennytkään et sä olet noin sekaisin :DDDD
ethän sä tiedä kuka se on DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
..sori
Ymmärrän täysin. Samanlaiset tunteet oli itsellänikin jokin aika sitten. Ei siihen auttanut muu kuin antaa surulle oma aikansa ja tilansa, antaa itselle lupa olla surullinen. Kieltämällä ja väkisin taka-alalle työntämällä tunne, jolle ei anna tilaa tulla, vain kasvaa kasvamistaan.
Tämä on niitä tilanteita, joita voi olla vaikea ymmärtää, ennen kuin on itse sen kokenut. Uskoin, että joskus se kuitenkin menee ohi, ja menihän se.
erästä pojua ikävä ;(
http://youtu.be/3tnLhVDvoiI
Et olis muistuttanut ;)! Nyt tuli mullakin pojua ikävä.