Kyseessä jo yli kolmenkymmenen oleva ihminen. Asuntoa ei ole kyennyt siivoamaan kahteen vuoteen, niin että voisi sinne ketään kutsua. SIsätiloissa saattaa lujua 30-40 roskapussia. Eläimet paskovat pitkin poikin. Ystävä ei jaksa peseytyä- haiskahtaa kissan pissalle voimakkaasti. Miettiin lähinnä vain syömistä ja sitä mitä söisi. Onkin lihonnut viimeisen puolen vuoden aikana parikymmentä kiloa. Työelämässä on, mutta tuntuu jatkuvasti olevan kahnauksissa työkavereiden kanssa. Erkaoitunut jollain tapaa sosiaalisesti- johtuen siitä, että hän on mielestään hyvä ystävä, eikä kukaan muu ole niin hyvä ihminen kuin hän ja toteuta ystävyyttää kuten hän.
Kutsuu itsensä toistuvasti vierailemaan luonani, istuu tuntitolkulla jauhaen paskaa ja syytellen elämänsä kurjuudesta kaikkea muuta kuin itseään.
Kokee joutuvansa joustamaan, koska haluan viettää aikaani viikonloppuisin joko mieheni tai muidenkin ystävieni kanssa.
Haukkuu minut vuoden välein säännöllisesti pahuuden ytimeksi, johon kaikki jäljet johtaa ja sitten taas itkien anelee takaisin ystäväkseni?
Selittelee käytöstään omalla pahalla olollaan, jota ei kuitenkaan itse "kohtauksen" tullessa myönnä.
Ei harrasta mitään. Ei ole kiinnostunut mistään.
On täysin kontrolloimaton ja häikäilemätön sanoissaan, kun sille päälle sattuu?
Odottaa muiden olevan ajatustenlukijoita ja pyytelevän anteeksi seurusteluaan, parisuhdettaan tai mitä milloinkin, jonka takia hän on joutunut sanojensa mukaan jäämään vaille huomiota???
Jos taas hänellä on mies kuvioissa, nyhjää miehen kanssa 24/7 eikä muusta piisaa ja sallittakkoon se hänelle. Mutta kun on yksin, ei näe ja tunnista omaa toimintaansa vaan soimaa aina vaan muita.
Polttanut valtavasti siltoja takanaan entiseen elämäänsä - vika aina muissa ihmisissä?
Vuosia kestänyt jo tämä touhu.. Mitä tällaisen kanssa voi tehdä? Kun mikään ei auta eikä näköjään riitä?
Ohjata hoitoon?? Unohtaa täysin? Kuinka monta kertaa pitää antaa anteeksi, kun tullaan pitkin linjoja ja haukutaan lyttyyn ja haistatetaan vittua?
Kutsuu itsensä toistuvasti vierailemaan luonani, istuu tuntitolkulla jauhaen paskaa ja syytellen elämänsä kurjuudesta kaikkea muuta kuin itseään.
Kokee joutuvansa joustamaan, koska haluan viettää aikaani viikonloppuisin joko mieheni tai muidenkin ystävieni kanssa.
Haukkuu minut vuoden välein säännöllisesti pahuuden ytimeksi, johon kaikki jäljet johtaa ja sitten taas itkien anelee takaisin ystäväkseni?
Selittelee käytöstään omalla pahalla olollaan, jota ei kuitenkaan itse "kohtauksen" tullessa myönnä.
Ei harrasta mitään. Ei ole kiinnostunut mistään.
On täysin kontrolloimaton ja häikäilemätön sanoissaan, kun sille päälle sattuu?
Odottaa muiden olevan ajatustenlukijoita ja pyytelevän anteeksi seurusteluaan, parisuhdettaan tai mitä milloinkin, jonka takia hän on joutunut sanojensa mukaan jäämään vaille huomiota???
Jos taas hänellä on mies kuvioissa, nyhjää miehen kanssa 24/7 eikä muusta piisaa ja sallittakkoon se hänelle. Mutta kun on yksin, ei näe ja tunnista omaa toimintaansa vaan soimaa aina vaan muita.
Polttanut valtavasti siltoja takanaan entiseen elämäänsä - vika aina muissa ihmisissä?
Vuosia kestänyt jo tämä touhu.. Mitä tällaisen kanssa voi tehdä? Kun mikään ei auta eikä näköjään riitä?
Ohjata hoitoon?? Unohtaa täysin? Kuinka monta kertaa pitää antaa anteeksi, kun tullaan pitkin linjoja ja haukutaan lyttyyn ja haistatetaan vittua?
Vastaukset 10
Vanhimmat
skitsofrenia
Sekin voisi auttaa jos ystävän saisi ulos sieltä kämpästä. Mitä vaan työn ja kotona olemisen lisäksi. Tekin voisitte nähdä jossain muualla, joko sinun kotona tai kahvilassa/leffassa jos olette kaupungissa...? Jos henkilö on siinä pisteessä ettei lähde ulos kaverinkaan kanssa niin sitten hoitoon, ei tilanne silloin kuin pahene.
Niin, kuten kirjoitin , hän käy yhtenään minun luonani. Kutsumattakin usein.
LÄhtisi hän varmasti leffaaan tai kaupoille, mutta hyvin harvoin.
Ongelma taitaa lähinnä olla siinä, että hän tosiaan olisi aina jossain muualla kuin siellä kotonaan roskapussien ja eläinten ulosteiden seassa.
ELi ei siis saa tosiaan mitään otetta elämäänsä,ei minkäänlaista. Pakenee todellisuutta kaiken aikaa istumaan joko kahvilaan tai luokseni. Kunhan ei vaan tarvitse kohdata todellisuutta ja tehdä sille jotain.
Okei, luin juuri toisinpäin (että ystävä pyytää aina käymään luonaan). Mutta ei tuon tietenkään noinkaan päin pitäisi mennä. Kyllä ystävälläsi on todellisuudentaju hukassa ja luultavasti lievää masennusta mutta en tiedä voisiko asiat vielä palautua ilman hoitoa niin että hän saisi riittävästi uskallusta myöntää ongelmat. Jos sinusta tuntuu että tapaamiset on pelkkää toisen ongelmien vatvomista ja valittamisen kuuntelua niin kyllä se jossain vaiheessa kannattaa laittaa homma poikki tai minimiin, jos ei mitään realistisia ajatuksia tilanteen parantamiseen ole. Ystävän pitää kuunnella mutta ei aina ja koko ajan. Joko mietitte miten hän siivoaa kämppänsä ja hankkii niitä harrastuksia, tai sitten teette yhdessä jotain kivaa. Jotain hoitoakin voi ehdottaa, en kyllä tiedä saako helpolla terveyskeskuksesta kun on kuitenkin työkykyinen jne. ja mahdollisesti tulisi hoidoksi vain lääkkeitä vaivaan joka pitäisi hoitaa jollain muulla tavalla.
Feminismin mallin puuttuminen esim. hartautta pitävältä papilta. Kuinka voitte edes vedota ylläpitävänne tällaista mielenterveyden hoidollista mielenterveys-mallia?
- "Koska häntä pakotetaan."
Esitettävä egoismi ei ole ihan näin yleinen malli ja ongelmana tämä koskee vastuuta yleis-sivistyksestä ja siitä huolehtimisesta mm. tulevaisuutta yksityis-elämän avulla luovana. Julkisena mallina on ehdottomasti persoonallisuus-piirre rasismi, jolla sosiaalisesti kanssakäydään, mutta hyvin hitaasti. Kysymyksessä on eräs persoonalilsuushäiriön osa-alue, jossa haetaan vain itselle apua, vain muihin ihmisiin turvautuen ja pyytäen heitä ottamaan vastuuta heistä itsestään ydinperheinä, apua saadakseen. Eikä tällaista voi aina pitää mukavana ja sitäpaitsi se luo järjestäytynyttä sairautta, kuten pinnalilsuutta, jossa ei ole sydän- ja verenkiertoelimistöllisesti, siten älyllisesti myöskään vastuuta vihamielisyydestään, ja väkivallastaan erilaisuutta kohtaan, sitä samanaikaisesti siten itse luoden.
Ongelmaksi sekä suureksi riskiksi muodostuu tässä kilpaileminen ulkoisella kauneudella ja siten sisimmätön toimiminen mm. ydinperheen luomiseksi ja siten järjestetyksi yhteiskunnaksi yksityis-elämän ja turvallisuuden osalta. Kosmeettiset häiriöt ovat siten haittaavia ja vaarallisen vahingollisia, joita ei tule käyttää lainkaan ihmisen kuvailemiseenm myöskään hänen ollessa vammainen. Inhimillitön sekä läheisyyden tunnoton, joka ei ole myöskään mahdollista hänestä sisimällisesti ihmistä kuvailevana. Tässä mallissa ei ole sen sijaan lainkaan käytössä a. ulkopuolista ihmistä feminismi-rasismin ja demokratian malliin sopivana, yksityis-elämiemme muodostamiseen.
Teillähän ei saa olla myöskään eläimellisyydestä hoidettavia potilaita.
- Ei siellä ei ole potilaita, vaan ihmiset auttavat muodostamaan yksityis-elämää.
Kysymyksessä on hirvittävän julman väkivallan harjoittamisen hyvin voimakas tahto. Kysymyksenä on kristillisen kirkon, ja siten seurakunnan hyväksymä malli, jopa opillisesta trilleri-eleviittoma persoonallisuuden luomisesta, ja siten ei voi lähestyä ketään ihmisiä julkisetta vapaasta seksistä poikkeavina, tai järjestelemättä sitä edes esittävinä olosuhteina muille ihmisille, kuten seksuaalinen yksityis-elämämme edellyttää. Seksuaalisuus ei ole miljöötä, jota vauhti-väkivaltana pakottamisen yhteydessä, aina vain osoittamisen avulla terveyden luomisesta myös samanaikaisesti tiedottomana ja järjestysluvuttomana, myös sisimmällisesti, uonhtaen yksityis-elämän muodostamisen ja väkivaltakäyttäytyen syrjintään pohjautuvasti julkeavasti jopa seksiväkivalta-ympäristöä rakentamalla.
- Jos hänellä on itsellään tämä ongelma, ja hän on ulkopuolinen sekä irtaallinen.
Kukaan ei muodosta hänelle kyseenalaistavan keskustelumentelmän ympäristöä, jolla mahdollistettaisiin hänen oma tulevaisuutensa ja vain hänen omansa ympäristö ja yksityis-elämä, sen luomisena.
Tämä malli ei ole ulkoisesti käyttössä, koska se on sisimmällinen, ja perustuu ihan läheisyydentunteisiin, lähimmäisellä, ja siten tehtävään hyvinvoinnin organisoimiseen tasapainoisuudella läheiselle, joka ei kuulu ydinperheeseen, ja on oikeutettu omaan yksityis-elämäänsä ja tulevaisuuteensa. Malliin kuuluu inhimillisyyden luominen ja sen toteuttaminen mm. väkivallan, ja vaarallisen, väkivallan käyttöä suosivan persoonallisuuden sijaan. Tätä tehdään omaksi turvalisuudeksi, sen ollessa ulkoistakin, mutta mitään sisimmällistä, kuten yksityis-elämää loukkaavaa, se ei saa edustaa. Organisoituna naisten kieltäminen työ-elämästä psykoottisen uskonnollisen painostamisen, kuten pakkomielteisyyden ja uskonnollisuuden kiihkomielisyyden harjoittamisen yhteydessä, ei voi olla rasismin, ja siten yksityis-elämän luomatta jättäminen ei voi olla edes mallina, jossa saisi esiintuovasti esim. osoittaa ja ohjata julkisesti pelkästään omaksumatta rauhanomaista ja järjestysluvullisuuden psyykkistä mallia ja siten olotilaa, joka huolehtii myös kanssa-ihmisistä ennalta opittuna. Kirkon perheisiin, niille työntekijöille, jotka valtion kirkon parisssa työskentelevät seurakunnissa, on ohjattava omat omais-psykologit. Psykopatian ylläpitämisenä oleva edellinen käyttäytyminen tavoitella omaa etua muilta ihmisiltä käyttäytymisenään pelkkä avunhakeminen, turhautuma, ei tule lähteä järjestelmällisesti hyväksymään läheisyydettömyyttä, kuten osoittamista ja ohjaamista peruspohjaisena käyttäytymisen, koska se on käytöshäiriönä.
Ennalta opittuun on malli, mutta sen sijaan hartausjärjestelmään ei ole mallia tai sen avulla väkivallan harjoittamiseen tai avun pyytämiseen. Tällaistakaan mallia ei saa levittää perheisiimme, jossa esitettävän egoismin avulla painostettaisiin ja järjestelmällisesti satiirisoitasiin, tehtäisiin yli-ihmistä, välittämättä muista kuin itsestään, ja harjoitettaisiin väkivaltaa. Tästä syystä uskonnolisuus ei tule olla mallina, myöskään psykiatrisen hoidon yhteydessä. Näen loistavan mahdollisuuden tässä lopettaa tällä hetkelle koko terveydenhuoltojärjestelmä sosiaalisesti toimimasta, koska se on vähän vahingollista kun hyvinvoinnista ei ole ympäristönä yhteiskunnasta käsin vastuulllisesti pidetty huolta mm. tasapainoisuuden ominaisuuksilla, kuten kilpailemisen välttämisellä. Tarve on mennyt vähän ohitse, nyt juuri, kun tulevaisuutta on saatu luotua, esittävän egoismin ja siten kirkon ilmaisen vapaa-ehtoistyön teetättämisen kanssa-mielisenä välttämisellä.
Tämä on ruotsinkielisten kultuurinmalli yksityis-elämineen, miksi käytät sitä?
Masentunut ihminen? Muita ongelmia, esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö? Selvästi tarvitsee apua elämänhallintaan. Voisiko ystäväsi vaikka jonkun sos. työntekijän kanssa saada käydä juttelemassa? Diakonin, tms?
Itse olen elänyt parisuhdehelvetissä aikoinaan, olin masentunut ja elämä ihan jumissa, en jaksanut siivota jne... Nyt onneksi elämä on toisin. Mutta kyllä siinä tarttee jotakin muutosta, ei ne asiat itsestään parane. Mahtaisiko ystäväsi kuunnella, jos ehdottaisit että kävisi juttelemassa vaikka terveyskeskuksen mielenterveyshoitajalle? Voihan hän aluksi suuttua, mutta olisi hyvä jos hän heräisi ajattelemaan.
Tämän "viimeisen kohtauksen" jälkeen jossa hän esitti, että on seonnut minun takiani ja miten kaikki jäljet johtaa minuun?? Koska haluan viettää viikonloppujani joko kumppanini tai muidenkin ystävieni kanssa välillä ja hän joutuu kerjäämään huomioitani ja joustamaan minun vuokseni---siis joustaa, koska minulle ei sovi aina tavata häntä----totesin hänelle, että hänellä taitaa olla todella paha olla itsensä kanssa. Kielsi tietysti kaiken. Sanoi voivansa todella hyvin.
Edeltävät kaksi viikkoa tosin oli jatkuvasti valittanut oman elämän surkeuttaan. Ja sitä kuinka ei saa otetta mistään.
Siivousapua, harrastusseuraa ja kuuntelevaa korvaa on totisesti tarjottu, mutta ainoastaan tämä kuunteleva korva kelpaa-minkään muuttumatta.
Kehoitin myös hankkimaan itselleen apua, koska en pysty auttamaan enempää kuin olen tehnyt ja näiden "solvauskohtausten" myötä en jaksa enää auttaakaan- ei kuulemma tarvitse apua- vaan on erittäin onnellinen elämässään.
No, jos onnea on se, että ei ole yhtään ystävää, perheenjäsentenkin kanssa välit miten sattuu, kumppani, jonka kanssa ei suju ja jota sanoo hyödyntävänsä vain saadakseen ruokaa ja paetakseen sotkuista kämppäänsä miehen luo- niin mikäs siinä- olkoon niin. Jos ylipainoa on 30 kiloa , eikä sen takia enää halua liikkua ihmisten ilmoilla- niin olkoon niin. Jos koira ei saa liikuntaa- vaan joutuu tekemään tarpeensa usein sisälle- niin olkoon niin. Jos perussairauksia on, eikä niitä jaksa hoidattaa- olkoon niinkin.
Itse en jaksa enää terapeuttia leikkiä- kun kerta mikään ei riitä neidille- vaan ilmoittaa säännöllisesti kuinka ei halua tämänkaltaisen ihmisen kanssa olla missään tekemisissä:)
Silti tuntuu pahalta jättää ihminen oman onnensa nojaan, kun tiedän että ketään muutakaan tämän "kulissipoikaystävän" lisäksi hänellä ei ole, mutta tajuan että tämä on loputon suo, kestänyt jo vuosia, joka vie minulta suunnttomasti omaa energiaa ja voimavaroja ja pahoittaa vain säännöllisesti minun mieleni.
Se on kunnioitettavaa että olet koittanut olla ystävä hänelle, vaikka onkin ollut rankkaa. Varmasti olet ollut kovilla, hirveältä kuulostaa. :( Mitä vois tehdä niin laittaa nimettömiä rukouspyyntöjä nettiin, sellaisia palveluita löytyy useita... Esim: http://www.kotisatama.net/fi/rukous/esirukous.php
Älkää alkako nyt sotimaan, vaikenen kyllä enkä ole tuputtamassa mitään kenellekään...