En tosiaan tiedä minkä nimiselle palstalle lähteä kirjoittamaan tällaista asiaa. Kohta tulee kuusi vuotta täyteen täälle meidän uusperheelle ja ollaan muutettu Tampereelta Turkuun v. 2009 syksyllä. Meillä on kaksi tyttöä joisa vanhempi 6v ja nuorempi 3v sekä 16-vuotias poika. Emme puolisoni kanssa kutsuisi itseämme sosiaalisiksi ja ulospäin suuntautuneiksi ihmisiksi. Kummallakaan meistä ei ole sisaruksia eikä suurta kaveripiiriä...tai siis ei ole kaveripiiriä lainkaan vaan pari hyvää ystävää kyllä ja nekin puolisoni puolelta. Heitä ikävä kyllä näkee harvemmin suuren välimatkan vuoksi. Tytöistä vanhempi on eskarissa ja toinen päiväkodissa. Olemme nyt olleet huolissamme sosiaalisesta elämästämme koska tämän 4 vuoden aikana Turussa emme ole ketään edes hyvänpäivän tuttua ja tuntuu että varsinkin tytöillämme on hankala saada kavereita. Niin tosiaan olemme täällä Turun sisälläkin muuttaneet jo kerran. Nykyiseen kotiimme muutimme kesällä ja tuntui että melkein heti vanhempaa tyttöämme käytiin usein kysymässä mukaan ulos leikkimään ja kavereita riitti. Mutta melkein heti kun syksy tuli niin loppui täällä kyläilyt tai kylään pyytämiset, eskarissakin kuulemma ei oteta aina leikkeihin mukaan niin tuntuu surkeelta ja vituttaa lapsen puolesta. Onko muut lapset alkaneet syrjimään meidän lastamme? Ja miksi? Samoin meitä masentaa yhdessä että emme tiedä mistä lähteä kaveeraamaan meille aikuisia kavereita. Ajatuksena ensimmäisenä oli että lasten kavereiden vanhemmista olisi hyvä saada kavereita jo pelkästään siitäkin syystä että heistä voisi saada myös lastenhoitoapua molemminpuolin, meillä on välillä suuri tarve sellaiselle. Mutta tuntuu hankalalta ylipäätään saada kontatkia kehenkään varsinkin kun itse olemme aika tuppisuita ja suorastaan vihaamme small talkia ja turhaa tyhjänpäiväisiä keskusteluita. Se jo rajoittaa varmasti mahdollisuuksiamme verkostoitua. Nyt siis osaan sanoa että me haluaisimme nimenomaan verkostoitua mutta meillä ei ole eväitä moiseen ja pelkäämme että olemme matkalla vakavaa sosiaalista syrjäytymistä. Miten te yltiösosiaaliset ihmiset saatte kaverinne? Kertokaa. Tunnen itseni hyvin katkeraksi ulospäinsuuntautuneita ihmisiä kohtaan... Pyydän jo anteeksi tökeröä tekstiäni.
Syrjäytymisen pelkoa
Antisociali
269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Teillä on noin iso poika, hän voi olla silloin tällöin lastenvahtina aivan hyvin! Onko siellä jotain avointa päiväkotia tms.? Niistä saa helposti kaveriksi muita äitejä. Tai seurakunnan kerhoa? Menet reippaasti vaan juttelemaan, muuten et kavereita saa. Vaikka väkisin avaat suusi! Lapsistahan saa helposti jutun juurta. Jos te pystytte olemaan työelämässä normaalisti niin tuo ei voi olla ylivoimaista.
Tutustu työkavereihisi, ja lastesi kavereiden vanhempiin, teinipojan kaverien vanhempiin, harrastuskavereihin, naapureihin, lasten harrastusten myötä toisiin vanhempiin.
Liity johonkin yhteisöön missä muita ihmisiä.
Rohkeesti vaan mukaan sosiaalielämään.