Onko siinä lovia. Pystytkö rentoutumaan ja nukkumaan aamulla pitkään?
Vai onko psyykkeessä häiriöitä ja heräilen pitkin aamuyötä?
Joudutko valvomaan ennen aikaisesti?
Itte joudun pakottautumaan ylös. Herätyksellä. Silloin kun tarvitsee kuten tänään.
Muuten nukuskelen tuonne varmaan 10 - 12 välille ainakin. Kaupoille kannattaa mennä 12 - 14. Silloin on joutoväki pois jaloista ja tilaa ostella rauhassa.
Vai onko psyykkeessä häiriöitä ja heräilen pitkin aamuyötä?
Joudutko valvomaan ennen aikaisesti?
Itte joudun pakottautumaan ylös. Herätyksellä. Silloin kun tarvitsee kuten tänään.
Muuten nukuskelen tuonne varmaan 10 - 12 välille ainakin. Kaupoille kannattaa mennä 12 - 14. Silloin on joutoväki pois jaloista ja tilaa ostella rauhassa.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Ensin epäilet itselläsi olevan psyykkeessä häiriöitä kun heräilet pitkin aamuyötä ja heti toisessa kappaleessa kerrot nukkuvasi kuin tukki?
Epäilen jakautunutta persoonaa.
Itse herään aikaisin aamulla, syynä ei kuitenkaan ole psyykkeen häiriöt vaan aikainen nukkumaanmeno. Ysiltä nukkumaan ja puoli viisi ylös, unta silloin takana reilut 7 tuntia ja se riittää hyvin.
Kirjain virhe tuo eilinen aloitukseni, sorry.
"Vai onko psyykkeessä häiriöitä ja heräilet pitkin aamuyötä?" Piti olla oikea muoto.
Näppärämpi lukija sen lie hoksannutkin.
Ei ihminen elä kellon mukaan. Tähän käytännön syistä on pakko.
Unirytmi vaihtelee kaikilla. Eikä vuorokausi ole 24 tuntia, se vaihtelee ihmisillä. Suomessa etenkin hankalaa, koska vielä rajut vaihtelut vuodenajoissa.
Hyvin harva ihminen voi nukuskella normaalin tarpeensa mukaan, loispummeilla helpompaa. Noin käytännössähän ihmisen pitää nukkua kun nukuttaa, syödä kun nälkä, juoda kun jano, asioida huussissa kun asiaa jne. Kello on pilannut käytännössä kaikkien ihmisten elinrytmin.
=DW=
Kai useimmat ihmiset, joilla on masennusta,
kärsivät unihäiriöistä.
Masennuksesta käytetään myös nimitystä jäätynyt, lamaantunut ihminen -
Vanha sanonta ei voi kauhalla ammentaa kun on lusikalla annettu, ivallinen kiusaava
ja halventava nimittely vajaaksi luokitetuille - ikään kuin ihmisen psyyke olis joku litran tai kilon köntti tai valkoinen paperiarkki, johon yhteisö ajan kanssa viirunsa vetää.
Enpä tiiä.
Osa varmaankin on oloneuvoksia tälläkin saitilla. Oloneuvoksien eläkepäivien rytmi, valvotaan illalla myöhään ja nukutaan aamulla pitkään tonne klo 10 seutuville.
Sitten iltapäiväksi liikekannalle,shoppailemaan, osotoksille ym.rientoihin.
Otollisina aikoina kun tiedämme, me tytöt nimittäin missä keskustelunhaluiset herrat majailevat, sinne sitä on työntäydyttävä kuulemaan illan ja päivän aktuellit jutut. Hauskaa on!
Illaksi virittäydymme katsomaan TV:tä josko sieltä tulisi kelvollista ohjelmaa jotakin muuta kun putous. Sitten ämyrit auki, etsimään sopivaa musaa, siinä kuuntelulla ollessa on hauska lukea mieltä kiinnostavaa kirjaa, Pian on päivä putkessa, vieraatkin ovat turvetulleita. Miespuolisilla vierailijoilla ei ole niin väliä vaikka eivät tulekaan soittelemaan ovikelloja.
Yleensä miehet mieluusti soittelevat 30 ikäisten ovikelloja, antaa soitella vain.
Tallentavat digiboksit mahdollistavat mieliohjelmien katselun vaikka aamutunneille asti ja sillä saa päivärytminsä kyllä helposti sekaisin.
Päivät kuluvat muutenkin nopeasti kun ihmisen toiminnot hidastuvat iän myötä.
Unen laadulla mitaten taidan olla aika vahvoilla, etenkin nyt, kun tilapäisesti hoidan talkkarin hommia ja luntakin on sadellut ihan kiitettävästi. Sitä ennen oli pitkiä hiihtolenkkejä ja ilmeisesti nekin paransivat unen laatua ja määrää.
Mutta aina ei ole näin. Välillä on menty 4-5 tunnilla per yö. Huolet eivät minua yleensä valvota, vatvon niitä päivällä, mutta uuden suunnittelu, positiivisten asioitten kelaaminen valvottavat joskus. Onko tämä sitten merkki psyyken heikkoudesta, lovista, en tiedä..))
Hyvin nukuttaa..:)
Minä kun en psyykenlääkkeitä enää käytä, en sitten hippi-aikojeni, nukahdan n. 20.00 ja heräilen 04.00 - 05.00. Molemmat tapahtuvat ilman nuijaa ja kelloa.
Tänä aamuna katselin säälien, kun joku onneton kirjoitteli palstalle, ihan ypö-yksin.
H.
Mä lähden iltalenkille klo 20. Siis sä menet kesken normi-ihmisen päivän nukkumaan. Kaupatkin ovat auki klo 21 asti. Ja klo 4 jos heräisin niin sehän on ihan yötä vielä. Joskus stressaantuneena olen herännyt klo 4 enkä ole saanut nukuttua sen jälkeen, ja olen ollut ihan sekaisin koko päivän. Johtuu tietenkin siitä että olen mennyt nukkumaan vasta puolenyön maissa mutta olen kuitenkin enemmän ilta- kuin aamuihmisiä.
Vahvuuksia on niin lukuisasti, etten pysty nimeämään vahvinta.
Sivullisillekin osoitettu kysely antaisi todennäköisesti henkilöstä riippuvia vastauksia.
Pitkään nukkumisella ei ole mitään tekemistä psyykeni kanssa.
Illalla nautittu nestemäärä yhdessä eturauhaseni kanssa päättävät havahtumiseni ajankohdan.
Likimainkaan aina en nuku yhtäjaksoisesti edes aamu 7:ään
Joskus havahdun helmeilevälle virtsalle 3 - 4:n tietämissä ja jatkan uniani aamun 7:n kahden puolen.
Tämä aamu oli katastrof. Vaistoni havahdutti minut hiekkalaatikolle klo 4.30.
Puolen tunnin torkkumisen jälkeen siirryin keittelemään aamuteetä, lukemaan lehteä ja sen jälkeen tuijottamaan boxilta "kulttuuritallennetta".
Sen verran aikaisin herään aina, että ehdin valmistelemaan elämäni sulostuttajan aamiaisen.
No niin! Toivottavasti kysyjä sai uteliaisuutensa tyydytetyksi tästä henkilökohtaisesta tilityksestä.
Sorry! En tarkoittanut ilkeilyksi!
Heh, hyvä Lasse ! Tositeeveetä tähänkin päivään..)) Pistäkäätte paremmaksi !
Noh ja Nyh tulla tupsahdin palstallenne. Tässä samalla murkinaa naamaan sulloen :)
Taitaa koko sisukseni olla vähän epätavallisen epätavallinen. Olen aina aina ja aina ollut mitä suunnattomimman iloinen, että en ole tullut valinneeksi sellaista ammattia, että minun olisi pitänyt "yösyrännä" lähteä töihin. Inhoan kelloon vahtaamista ja olisin taatusti höperömpi, kuin tavallinen höperö, jos joutuisin heräämään Juuri samaan aikaan, aamulla silloin ja silloin. Huh etten sano.
Pysyn suhteellisen lovettomana, kun yksinkertaisesti menen nukkumaan, kun nukuttaa ja herään silloin, kun silmäfläskini silmämunieni yläpuolella revähtävät auki ja hokaan, että jahas jahaaa, minä olen nyt herännyt:)
Elän inspiraation mukaan. Luen yöllä tasan tarkkaan niin kauan, kuin huvittaa. Sen jälkeen sammutan lukulampun ja vajoan koomauneen. Nukun koomassa n kuus tuntia tai pikkasen yli ja herään virkeänä. Aamukaffeen jälkeen olen aivan yli-virkeä. Aamukaffeet juon ulkona. Aina, vaikka pakkanen yrittäisi väkiste tryykätä meikäläisen sisälle. Nauran pakkaselle päin pläsiä:)
Työni alkaa aina iltapäivällä ja se kelepaa mulle. Ihanaa.
Elikkä outoihin aikoihin nukkumaan menen ja oudot ovat heräämiseni. Ei haittaa mua.
;)))hipps-kukkuu Heikkis! vai pysyt sinä lovettoma;)))
Tsau:Friidu
Psyykeni ei ole koskaan horjunut enkä usko, että tulee horjumaankaan.
Nukun kun nukuttaa ja herään, kun olen tarpeeksi nukkunut.
Kaupassa käyn silloin, kun on syytä sinne mennä, kellonajoista piittaamatta.
Voiko noin täydellistä ihmistä ollakkaan.
Miten se olikaan se keskioluen haahuiltu uusi myyntiaika, pitäiskö lenkkimakkaralle ja punaiselle maidolle laittaa kans samanlainen?
=DW=
Jos nukun hyvin enkä masennu kun kynsi katkeaa, ei se vielä tee minusta täydellistä.
En juo punaista maitoa ja makkaraa ostan silloin, kun kaupassa käyn. Jos tiukkaa tekee, täytyy mennä sitten silloin kun sitä myydään.
Mun puolesta laittakoot kaikille tuotteille määrätyt myyntiajat, ei elämäni siihen sorru.
Miksi unilääkkeet on keksitty?
Aivan suotta, jos ihminen eläisi luontaisen rytminsä mukaan se nukkuisi silloin kun nukuttaa. Nyt monet vetää kemikaalia kalloon, että nukkuvat virkeinä, kellon takia. Aivan järjetöntä.
=DW=
No yksi järjettömyys muiden joukossa - unilääkkeet. Kai se ihmisen luontainen rytmi on menetetty modernin sivilisaation myötä.
Vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten ihmiset Lapissa valvoivat yöt läpeensä kesällä, yöttömän yön vuoksi ja nukkuivat sitten kaamoksen aikana. Se oli ihmisen luontainen rytmi siellä, silloin. Miten lie nykyään ?
Ja ovathan ne nukahtamis- ja unilääkkeet hyvä bisnes niiden valmistajille.
Ja loispummit saadaan laitoksissa hiljaisiksi, etteivät juoksuta sitä ainoaa yöhoitajaa siellä...))
Yöuni on kuitenkin tärkeää jokaiselle,
muuten menee huonoon kuntoon ihan fyysisestikin.
Aivot työstää unenaikana elämänaikaista koettua, toisilla hyvinkin surun- ja painajaisten sekaista. Nuoruusvuosina rintamalta palanneilla oli silmitöntä kauhua
unissa, varmasti lääkkeet oli hyvään tarpeeseen.
Satunnaisia sortumisia. Vaimollani on reseptillä saatuja nukahtamislääkkeitä tarvittaessa täydentämään hänen muuta lääkitystään.
Vaimo saattaa ottaa joskus puolikkaan mutta pakkauksen päiväystä täytyy seurata.
Silloin, tällöin, palatessamme matkalta johon liittyy useamman tunnin aikaero, yleensä 7 - 8h.
Rähjääminen alkupäässä, pitkä yölento, viimeeksi vielä koneen korjauksen odottelu Halifaxissa, lopuksi ajo kotiin 250km lumituiskussa, niin silloin sorrun minäkin.
Elimistö vetelee ylikierroksilla eikä nukkumisesta tahdo tulla mitään.
Yksi nukahtamispilleri korvaa nykyisin aikaisemmin käyttämäni lääkkeen, puoli pulloa brandyä.
Nukahtamispillerin jälkeen ei suuni ole likimainkaan niin kuiva kuin brandylääkitys aiheuttaa.
Olen siis jonkin sortin nisti!
En lääkkeitä tosissani väheksynytkään (myötäelämistä) ja kaikki tuo mitä sanot unen tärkeydestä on totta.
Jossakin vaikeassa elämänvaiheessa pyysin lääkäriltä nukahtamislääkkeitä. Nuori lääkäri alkoi moralisoida ja varoitella niiden koukuttavuudesta. Vastasin hänelle, että joskus täytyy valita kahdesta pahasta se vähemmän paha vaihtoehto ja sain 30 tablettia, joista käytin kahden vuoden aikana 3 kpl, taitavat vieläkin olla minulla jossakin. Niin että se niiden koukuttavuudesta.
Rauhallisuus pahois paikois,syystä tai toisest pystyn ajattelemaan kun muut juoksee.
Pikku tuumaus tauko ja sit hommiin.
Jaa'a. Onko sillä nyt väliä milloin unensa nukkuu, pääasia, että nukkuu tarpeeksi ja silloin, kun itselle sopii. Ihmisten välillä on luontaisia eroja. Tutkitusti on olemassa ns aamuihmisiä ja iltaihmisiä. Rankka rasitus pakottaa iltaihmisenkin varhain nukkumaan, ja kun käy varhain nukkumaan, niin aiemmin herääkin.
Siitä on kylläkin näyttöä, että masennuspotilailla menee vuorokausirytmi sekaisin siten, että illalla ei nukuta ja aamulla ei päätä ylös, vaan nukutaan puoleen päivään. Myös ahdistus ja ongelmat sosiaalisissa suhteissa lisäävät unen tarvetta, ja silloin pitää tietenkin nukkua. Toisaalta taas ilman ahdistavien tilanteiden prosessointia yöunen tarve saattaa vähentyä. Joissakin psyyken epätasapainotiloissa, jonka ilmeisesti tunnetkin, ongelmana on varhainen herääminen.
Eipä tuo kovin vahva taida olla, eikä varsinkaan jos nukkumisella mitataan.
Tasapainoinen ja rauhallinen mielentilani järkkyy helposti (?) kun tunnepuolelle tulee paha osuma niin yöunet menee varmasti, ehkä pitkäksikin aikaa. Saattaa olla, etten pysty syömäänkään. Sitten voi tulla jo ongelmia fyysisenkin jaksamisen kanssa. Jonkinlainen toimintakyky silti aina säilyy ja tasapainoinen ja rauhallinen olotilani palautuu omin avuin. (Omin avuin sisältää läheisten ja rakkaiden ihmisten seuraan hakeutumisen).
Lovia jos jääneekin, niin eivät ne minua haittaa eivätkä päälle näy, näin itse arvioiden.
"Normaalissa" olotilassa nukkuminen ei ole ongelma, vain taipumus turhaan kukkumiseen joskus. Eikä sekään oikeastaan mikään ongelma ole, sillä herätyskello ei yleensä ehdi soida, sisäinen kelloni toimii juuri sopivasti ja herättää juuri ennen kellon soimista.
Vapaapäivinä nukun mahdolliset univelat pois, mutta silloinkin yleensä herään 8 ja yhdeksän välillä, saatan sitten muuten vain vetkutella sängyssä.
Univelkoja ei ole olemassakaan.
Tai jos on, sitä ei voi kuitata nukkumisella.
Univelalla ei ole eräpäivää.
Näin (noin) ovat päättäneet (päätelleet) asian viisaat tutkijat.
Uskokaamme siis viisaita tutkijoita.
No pikavippejä sitten?
Joskus harvoin tulee valvottua puolille öin ja ylikin, esim. jonkun elokuvan takia. Sitten minulle melkein pakolliset lukemiset sängyssä, siinäkin saattaa mennä pari, jopa kolme tuntia jos ei tarpeeksi väsytä ja on kiinnostavaa luettavaa.
Sitten herääminen/herätys 6.15.
Illalla voi ruveta nukuttamaan jo kahdeksalta niin paljon, etten jaksa sinnitellä vaan hipsin nukkumaan ja nukun jopa kymmenen tuntia, mikä on n. 3 tuntia enemmän kuin normaalisti.
Siihen, että pitkäaikaista unenpuutetta voisi ylenpalttisella nukkumisella korjata, en minäkään usko.
Yhdessä tai kahdessa yössä minä pitkistäkin huonosti nukutuista kausista toivun, jos vain nukkumisesta puhutaan.
Ehkä on niin, paremminkin niin, että kehon saa tasapainotettua tarpeeksi nukkumalla. Jos on jäänyt sitä "velkaa" tai päivitettyä kehon ja mielen tasapainon.
Muutenhan ei ole mahdollista, nukkua sujuiksi nukkumattomuuttaan.
Onhan se totta kun on valvonut tarpeeksi ja väsynyt sitä saattaa nukkua vaikka 12 h.
Hieman alkoi huvittamaan, sillä lailla sivistyneesti, sisäänpäin, ketjua lukien.
Jos soittaisi työnantajalle, että nyt nukahdan talviuneen, tulen takaisin kun herään.
Mahtaisi tykätä kyttyrää?
Kaipa säännöllinen työaika pakottaa suht'koht' säännölliseen unenaikaan?
Hyvään tai huonoon.
Siinäpä oivallinen ase seuraaviin työmarkkinaneuvotteluihin. Lakisääteiset talviunet.
Unohdetaan talvilomat.
Mikäs tässä.
Kävin jokin aika sitten päikkäreillä ja heräsin itsekseni ilman mitään herätintä. Nukun taas kun nukuttaa ja herään kun huvittaa.
Männäviikolla motivaatio lintujen ja luonnon tarkkailuun piti hereillä päivisin, ensi viikolla työ pitää hereillä yöaikaan. Lasken nekin oman hallintani piiriin, koska vapaasta tahdostani mie sekä harrastan että työtä teen.
Nukun noin 7 tuntia joka yö. aamulla herääminen on suhteessa siihen moneltako menin illalla nukkumaan.
Nukkuminen on ihanaa, mahtava tunne kun käperryn kyljelleni samaan asentoon joka ilta, nukahdan saman tien.
Viime aikoina on polvikipu vähän häirinnyt nukahtamista.
Vainko psyyken häiriöt herättelevät öisin?
Psyykekö pissattaa miehia, ja aiheuttaa kipuja niskoissa ja hartioissa, kuin myös turruutta raajoissa?
Johan onkin kumma Psyyke.
Kyllä me kaikki olemme ihmisiksi luokiteltavia, ja kuka kenenkään joutilaisuuden voi tietää?
Voihan jopa eläkeläinen olla jollekin kovin tärkeä ja hyvä ihminen.
Ylimielisyys, kun kulkee nokka katossa, voi kompastuttaa, kun ei havaitse pikkukiveä tiellään.
Voi mennä jopa yöunet, kun hävettää.
Olen ainakin viimeiset kolmekymmentä vuotta nukkunut huonosti,osittain sen on aiheuttanut yötyö,vuorotyö,elämän muut stressit ja huolet joita tuntuu meikäläisen elämässä riittävän näille päiville saakka.
Eivät johdu omasta elämästäni vaan suvustani,itsellä kaikki hyvin.Nukun pätkissä,valvon,joskus harvoin turvaudun pillerimuruseen,että saisin edes muutaman tunnin olla unessa.
Ja voimpa sanoa että jälkiä on jättänyt elimistööni jo,tää valvominen.
Joinain päivinä tuntuu että en jaksa mitään,kuten eilen.Mutta jos menet ja yrität nukkua,siitä ei tule mitään.
Sitten saatan vahingossa nukahtaa vaikka lukiessa jotain,lasit nenällä.
Voi kuinka toivoisin et voisin joskus nukkua monta tuntia yhteen menoon,se olisi kuin lottovoitto!
Miksei kukaan kysy
mitä on psyyken hauraus
- sitä kosketuspintaa siihen todellisuuteen missä on joutunut elämään ja selviytymään arjesta
- kuinka hirveä ja raaka oli/on maailma lirkutuksineen, tyhjine sanoineen, joilla ei todellisuudessa ole mitään vastetta
- kun elämän raakuus on ollut mitä on,
-kun mikään ei miltään elämässä suojannut..
Eikös se psyykkeen vahvuus juuri löydy sieltä psyykkeen heikkouden löytämisestä itsessään.
"Kun mikään ei miltään elämässä suojannut", Sishill
Jos ihmisestä tuntuu tuolta, niin mielestäni hän tarvitsee vierelleen ihmisen joka kuuntelee, on läsnä, tukee, ja auttaa vaikkapa niiden vahvuuksien löytämisessä.
Vertaisryhmä tai -henkilö, ammattilainen, läheiset, kuka tahansa jolla on "sydän paikallaan".
Hei "bessie*......
Voisin aloittaa yhdeksänvuotiaasta...eli itsestäni kun todellakaan ei mikään suojannut kun naapurin setä lähestyi.....
Profiilissani kirjoitin kohtaan asepalvelus: "Nuorena tyttönä käytännössä hankittu itsepuolustustaito". Ja niitä matseja olikin useampi kylän "petoja" vastaan......
Omakohtaisen henkisen pohjani kun olen löytänyt menneessä niin enää ei ole kuin voitettavaa/ei enää hävittävää....siinä se vahvuuteni.
No vain niin, kylläpä taas onkin ihan kamalaa. Tiedätkö, kun luen tällaisia aloituksia ja täysin turhia marinoita, tulee mieleen,että olet liian hyväosainen. Sinulla ei ole oikeita huolia ja elämäsi on ihan liian helppoa. Siitä syntyvät tuollaiset kysymykset. Minusta vaikutat itse täysiveriseltä joutoväeltä, mitäpä muutakaan tuollainen itsesäälin makuinen vetkutus on.
Ei kuule ole lovia missään muualla kuin alapäässä pari kappaletta. Pystyn nukkumaan milloin vain. Kun riittävästi tekee töitä, ei tule turhia huolia. Miten yli kuusikymppinen ilkeää tehdä tällaisia aloituksia. Järjen lopullinen pimennyskö sulla on menossa?
Täysosuma!
Aloittaja osui! Rui ruita suoraan ruikkuun :DDDDDD
Kylläpä tosiaan tulkitsemme eri tavoin toistemme kirjoituksia, "Rui, rui sullekin"?
Aloittaja ei mielestäni vaikuta millään tavalla "liian hyväosaiselta", tai siltä ettei hänellä olisi huolia ja elämänsä olisi liian helppoa (liian helppoa omasta tahdosta). Päinvastoin, ajattelen. Itsesääliä saattaa olla jossain pohjalla, mutta ei sekään suoraan tuosta aloituksesta näy, mielestäni.
Suurin osa ns. unettomuudesta taitaa olla toiminnallista, olisi luullut aloittajankin sen tietävän. Ehkä hän luulee, että psyyken ongelmat ja uniongelmat ovat sama asia?
jaa, että laiskuus on nykyään psykeen vahvuutta
Psyykeni näyttää heittelevän äärestä viereen. Nytkin olin takuu varmasti sanoutunut irti erään hallituksen jäsenyydestä. Eikös pahkeinen puh.joht tuli kainalossa kimppu ruusuja, pyytämään minua jatkamaan ties kuinka monennen kerran. Nainen on nainen aina vaan, lankesin yllätyksestä
miltei polvilleni. Kauniita sanoja kuunnellessani olin sulaa vahaa, helppo arvata miten siinä kävi!
Että tällainen on psyykeni heiluvaisuus siis vahvuus..
Heikosti menee että olet huitaistavissa (ja huijattavissa) pelkällä kukkapuskalla ja muutamalla teennäisellä valheellisella imelällä sanalla. Olisit parisuhteen heikentäjä. Esimerkiksi.
Siinä puheenjohtaja naureskelee leukansa sisään.
Koko elämän ajan minulle on aina tullut sellainen heikko hetki miehen tullessa ruuspuskan kanssa koti käynnille. Tää on sit naisen heikkoa luonnetta, ja tää on mun heikkouteni. Mitäpä tämä selittelyä kaipaa, onneksi ruusupuska miehet ovat olleeet charmantteja herrasmiehiä nykyisin sitä ohimoilla hopeanharmaata ajanpatinaa.
Erilaisuudet täydentää toisiaan,
joillekin elo on pelkkää on/off toimintaa,
pelkkä napin painallus riittää,
toiset nollia, toiset ykkösiä,
muttei oikeassa elämässä
vaikka joku tarkoitus on saavutettu.
Tai edessäsi on vuoden sato
elämän suurella näyttämöllä,
omistat suuren siivilän ja
perkaat jyvät akanoista.
Meitä tuuleen lennätettyjä on paljon,
tyhjiä, turhia roskiksi luokiteltuja,
osana silti olla
elämän vainiolla
jokin voimavara,
vaikka osa kompostinne maatuvaa multaa,
torjua hallaa
kasvattaa pientä kukkaa
jota jalkasi tallaa
ylemmyytenne loistoa
kirkastakoon
tämän harmaan tuhkan kajo
mitään en pyydä
enkä vaadi
anna ilon silti olla
maailmassa
- pois minutkin heittää aikanaan tuuli,
tyhmän tyhjän toimettoman
joka joskus ihminen
olevansa luuli.