Terapiasta

Tsöge kirjoitti:

Olen käynyt vuosia terapiaa. Olen saanut paljon. Luulin paranevani. En parantunut. Joskus olen katkera. Siitä voi keskustella. Mietin että onko terapeutille mahdoton ajatus, että ei "parannu". Onkohan se jokin "tappio". Kysyn ensi kerralla. Toki ammattitaidoton terapeutti olisi jos myöntäisi ettei masennuksesta voi parantua ja että puhuttaisiin tyyliin "luovuta vaan". Silloin terapialta menisi pohja. Vai menisikö? Psykodynaaminen kyseessä siis. Kaikki lähti liikkeelle enemmän tai vähemmän sen jälkeen kun monenlaisen työelämässä ja tavallisessa elämässä tarpomisen jälkeen jäin kuntoutustuelle ja voin kohtalaisen hyvin sairaudestani huolimatta. Kaipaan "tavallista" elämää ja varsinkin työelämää hitosti, mutta ymmärrän sisäiset vaikeuteni niin hyvin mielestäni etten keksi enää mitään tapaa, jolla auttaa itseäni sen suuremmin. En mielestäni nyt ole epätoivoinen mutta kun en itse enää keksi. Kaiken maailman kuoleman halut ja mikään ei ole mitään - ajatukset pyörivät mutta ne saa mielen joogalla johonkin ruotuun ei niistä kannata välittää. Muttta hitto että en enää vaan keksi mitään ja siitäkös terapeutti riemastui ja alkoi syyttelemään. Ihme touhua. En silti sano että turhaa sillä kaikella on elämässä merkitys ja terapeutitkin rajallisia niinkuin terapiakin. Onko muilla kokemusta terapiasta ja vastaavasta tilanteesta?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä