Hei kaikki äidit ja äitiydestä haaveilevat. Meillä esikoistytär on nyt 8kk ja toisen lapsen alulle saattaminen askarruttaa. Minkälaisia kokemuksia muilla perheillä on? Onko 1,5 v. liian pieni ikäero? Jaksaako ja kestääkö sitä ihminen kahden niin pienen kanssa? Kuinka selviää rahallisesti? Entä miten suurelle koetukselle joutuu parisuhde? Kuinka mustasukkainen 1.5. vuotias esikoinen voi olla. Sekinhän on vielä niin kovasti äidissä kiinni!Toisaalta olen itse perheen ainoa lapsi enkä toivo samaa kohtaloa tyttärelleni. Meidän ei ole myöskään ollut helppo tulla raskaaksi,kun minulla on tuota endrometrioosia, joten en uskalla pitkään odotella toisen lapsen kanssa...haaveena kuitenkin on iso perhe.
Lasten ikäerosta
Äiti -03
4471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sain kolme lastani viiden vuoden sisällä. Ensimmäinen oli vähän harjoittelua, oli koliikkia ja imetys- ja nukkumisvaikeuksia.
Toisen lapsen hoito meni jo rutiinilla.
Kolmas oli kyllä jo vähän rankkaa.
Ei kaksi pientä mikään mahdoton yhtälö ole. Mullakin isompi harjoitteli pukemista sillä aikaa kun puin pienempää ulos päiväunille. Siellä ne vierekkäin nukkuivat sittenpitkät ja makoisat päiväunet.
Lastenruokien teko oli yhtä helppoa kahdelle kuin yhdellekin. Vaatteet kävivät kohta toiselle, kun olivat toiselle menneet pieneksi.
Isompana sitten leikitkin sopii paremmin yhteen näin pienellä ikäerolla.
Äitini väitti, että on paljon helpompaa, kun yksillä riesoilla tekee koko sarjan. Eli minä olen vanhin, sisareni on 1,5 vuotta nuorempi ja siitä veljeen on matkaa 1 v 10 kuukautta, siis kolme vuotta ja kolme lasta.
Omaa kokemusta ei ole.
Ikäerohan on sellainen makuasia.Omilla lapsilla ikäeroa 3,5 vuotta ja se tuntui kohdalleni sopivalta,eivätkä lapsetkaan ole siitä valittaneet.Ja jos onni on tulevaisuudessa myönteinen seuraavalle ja keskimmäiselle tulee ikäeroa 6 vuotta.En ota mitään stressiä. Olen kuullut tuttaviltani että 1,5 vuottakaan ei ole mikään ylivoimainen juttu.Mutta eiköhän se ole meistä jokaisesta ja omista voimista kiinni.
Omilla lapsillani on ikäeroa 1 v 3 kk. Ensimmäinen vuosi uuden vauvan synnyttyä oli sietämättömän rankka. Mut kun juniori oli noin 10 kk, ne alkoivat leikkimään keskenään ja heti helpotti. Nyt olen sitä mieltä, että onni oli tuo nuorempi vahinko. Parhaita kavereita ja "samalla hoidolla" menee. Tekisinkö uudestaan kaksi lasta peräkkäin? No, enpä usko. Oli se eka vuosi kyllä niin rankka. Tai ehkä sittenkin...
Mustasukkaisuutta ei ollut minkäänlaista. Uskon, että sitä ilmenee enemmän vanhemmilla lapsilla, eli pienellä ikäerolla siltä säästyy. Näin ainakin omassa kaveripiirissäni.
Rahallisesta selviämisestä ei voi sanoa, koska sehän riippuu omasta rahatilanteesta, mutta eiköhän siitä selviä, jos ei ole kauheita lainoja... Koetteleehan se parisuhdetta. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
Jos haveena on iso perhe, en suosittele vitkastelemista... Vauva on ihana ja toisaalta eipähän tule niin helposti lellittyä esikoistakaan piloille. Suosittelen pientä ikäeroa ja varautumista rankkaan vuoteen. Vuodessa se jo helpottaa.