Opiskelen ensimmäistä vuotta hoitotyötä. Aikaisempaa kokemusta ei ole, ei minkäänlaista. Olen aikuinen ja opiskelen jo toista ammattia itselleni.
Tällä hetkellä menossa ensimmäinen (perushoito) työharjoittelu, takana ensimmäinen viikko.Kun otin harjoittelu paikkaan yhteyttä, kerroin ja korostin , että en todella osaa vielä mitään, kokemusta ei ole. Paikalla olivat molemmat ohjaajani. Kyseessä keskikokoinen ikääntyneiden hoivaosasto. AMKssa labratunnit ovat olleet melko mitättömiä.. Melkeinpä turhia ajatellen todellisia tilanteita.
Mitä te ohjaajat odotatte työharjoittelijalta? Kuinka itsenäinen pitäisi olla ettei ole pelkkänä taakkana? Missä kohtaa pitäisi tällaisen täysin uuden, vasta alalle opiskelemaan hakeutuneen, osata esim viedä asukas vessaan? Suihkutella jne?
Olen itse hieman arka, olen ensimmäiset päivät katsellut lähinnä sivusta hoitotoimenpiteitä ja kysellyt paljon. Olen hyvin kiinnostunut, mutta jostain syystä uusissa tilanteissa vetäydyn hieman syrjään, katselen ja hiljalleen rohkaistun. Mukana olen ollut muutamassa vuodepesussa, ruokailussa (syöttämisessä), lääkkeiden jaossa, mittaillut ohjattuna verenpaineita, seurannut suihkutusta ja vessassa avustamista.. Jutellut ja tutustunut asukkaisiin.
On itsellä niin turha olo.. Etten osaa mitään ja olen vain tiellä. Ohjaajani on rautainen ammattilainen, joten osaa kyllä ohjata ja antaa tilaisuuksia minulle yrittää tehdä itse.. Tarjoan myös apuani helpoissa jutuissa. Oma aloitteisesti pyysin saada harjoitella verenpaineen mittausta manuaalisesti ym pientä. Toinen ohjaajani on hieman nihkeämpi, epäilen että osaamattomuuteni tuli hieman yllätyksenä. Ei esim ota mukaan pesuihin tai anna syöttää asukkaita. Hänen kanssaan jään enemmän syrjään.
Tarvitsisin jotain tsemppiä, että pääsisin juttuun mukaan.. Ja rakentavaa palautetta :) Halu alalle on kova, mutta epäilys on hiipinyt mieleeni.. Tuleekohan minusta sittenkään hoitajaa, kun olen näin osaamaton. Yritin ottaa aihetta esille ohjaajani kanssa, mutta en saanut keskustelua aikaiseksi sen enempää.
Tällä hetkellä menossa ensimmäinen (perushoito) työharjoittelu, takana ensimmäinen viikko.Kun otin harjoittelu paikkaan yhteyttä, kerroin ja korostin , että en todella osaa vielä mitään, kokemusta ei ole. Paikalla olivat molemmat ohjaajani. Kyseessä keskikokoinen ikääntyneiden hoivaosasto. AMKssa labratunnit ovat olleet melko mitättömiä.. Melkeinpä turhia ajatellen todellisia tilanteita.
Mitä te ohjaajat odotatte työharjoittelijalta? Kuinka itsenäinen pitäisi olla ettei ole pelkkänä taakkana? Missä kohtaa pitäisi tällaisen täysin uuden, vasta alalle opiskelemaan hakeutuneen, osata esim viedä asukas vessaan? Suihkutella jne?
Olen itse hieman arka, olen ensimmäiset päivät katsellut lähinnä sivusta hoitotoimenpiteitä ja kysellyt paljon. Olen hyvin kiinnostunut, mutta jostain syystä uusissa tilanteissa vetäydyn hieman syrjään, katselen ja hiljalleen rohkaistun. Mukana olen ollut muutamassa vuodepesussa, ruokailussa (syöttämisessä), lääkkeiden jaossa, mittaillut ohjattuna verenpaineita, seurannut suihkutusta ja vessassa avustamista.. Jutellut ja tutustunut asukkaisiin.
On itsellä niin turha olo.. Etten osaa mitään ja olen vain tiellä. Ohjaajani on rautainen ammattilainen, joten osaa kyllä ohjata ja antaa tilaisuuksia minulle yrittää tehdä itse.. Tarjoan myös apuani helpoissa jutuissa. Oma aloitteisesti pyysin saada harjoitella verenpaineen mittausta manuaalisesti ym pientä. Toinen ohjaajani on hieman nihkeämpi, epäilen että osaamattomuuteni tuli hieman yllätyksenä. Ei esim ota mukaan pesuihin tai anna syöttää asukkaita. Hänen kanssaan jään enemmän syrjään.
Tarvitsisin jotain tsemppiä, että pääsisin juttuun mukaan.. Ja rakentavaa palautetta :) Halu alalle on kova, mutta epäilys on hiipinyt mieleeni.. Tuleekohan minusta sittenkään hoitajaa, kun olen näin osaamaton. Yritin ottaa aihetta esille ohjaajani kanssa, mutta en saanut keskustelua aikaiseksi sen enempää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ohjaajia on moneen junaan niin kuin opiskelijoitakin. Opiskelijana näkee kaikenlaista oikeaa ja väärää. Niin potilashoidossa kuin kollegan selkäänpuukottamisessa.
Mutta hyvä ohjaaja on kannustava, ottaa mukaan, tukee ja antaa tilaa kaikille.
Ihminen ihmiselle niin kollegalle, sijaiselle tai opiskelijoille.
On Lotto voitto ilmeisemmin saada hyvä ohjaaja. Niitä onkin harvassa.Kun kaikki vakituiset tahtoo olla aina pois työstä ja sijaiset pyörittää yksiköitä. Minusta siinä näkee kuka on todellinen hoitaja, joka osaa tukea ja kannustaa opiskelijaa oikealla ja tukevalla tavalla.
Monestihan opiskelijaa käytetään suveneerisesti työvoimana, koska henkilöstöä on vähän ja jokainen tahtoisi repiä joka suuntaa. Mutta siihen älä suostu.
Luota itseesi ja mene rohkeasti mene mukaan eri tilanteisiin näin oppii parhaiten ja saavuttaa asetut tavoitteet itselleen.
Hyvä hoitaja Sinusta tulee parempi olla oma itsensä kuin ylipirteä, kaikkitietävä ja osaava minäminä persoona. Näitäkin on jo ihan kiitettävästi ja saavat vain sotkua aikaan.
Mukavia hetkiä opiskeluun ja kliiniseen harjoitteluun. Tsemppiä!
Olet samanlainen ku minä, eikä siinä musta oo mitään pahaa. Ei kaikki heti pääse porukoihin, ja uusiin asioihin mukaan. Me ihmiset olemme erilaisia, ja lähestymme asioita eritavalla. Pääasia, että kuitenkin jotain kontaktia otat, niinkuin selvästi teet. Kyllä se siitä ajan kanssa. Täytyy ensin tulla vähän tutummaksi ihmisten ja talon tapojen kanssa, niin se mullakin menee. Sit kun tutustuu paikkaan ja ihmisiin, niin alkaa homma vähitellen toimia...