Tässä taannoin luin jostain lehdestä kaverista joka oli siirtynyt "järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle" ja vaelteli ympäriinsä maamme metsissä. Kaverilla oli rinkassaan kaikki omaisuutensa ja hän kertoi muistaakseni tulevansa toimeen jotain alle tuhat markkaa/kk.
Arto Paasilinna kirjoitti vähän saman tyyppisestä tapauksesta romaanissaan Jäniksen vuosi. Tosin kirjan päähenkilö otti vain osittaisen irtioton tutusta ja turvallisesta elämästään.
Itsellä on jo vuosia elänyt mielessäni haave pitää vuorotteluvapaa ja lähteä esim. 3kk samoamaan, täältä keskisestä (Oulu) Suomesta kohti Lappia. Vaikka se varmaan tulee jäämäänkin pelkäksi haaveeksi, pyörii se kuitenkin aina mielessä. Reissu antaisi varmaan paljon aiheita esim. kirjoituksiin ja sen pohjalta voisi kasata jonkin julkaisun.
Joten kysynkin, onko jollakin palstaan osallistujalla kokemuksia tällaisesta "metsäläisyydestä"?
Ps. Lyhyempiä, viikosta alaspäin reissuja olen tehnyt useitakin ja jotenkin on tuntunut, että paluu sivistyksen pariin ei aina ole ollut se reissun hohdokkain osuus.
Arto Paasilinna kirjoitti vähän saman tyyppisestä tapauksesta romaanissaan Jäniksen vuosi. Tosin kirjan päähenkilö otti vain osittaisen irtioton tutusta ja turvallisesta elämästään.
Itsellä on jo vuosia elänyt mielessäni haave pitää vuorotteluvapaa ja lähteä esim. 3kk samoamaan, täältä keskisestä (Oulu) Suomesta kohti Lappia. Vaikka se varmaan tulee jäämäänkin pelkäksi haaveeksi, pyörii se kuitenkin aina mielessä. Reissu antaisi varmaan paljon aiheita esim. kirjoituksiin ja sen pohjalta voisi kasata jonkin julkaisun.
Joten kysynkin, onko jollakin palstaan osallistujalla kokemuksia tällaisesta "metsäläisyydestä"?
Ps. Lyhyempiä, viikosta alaspäin reissuja olen tehnyt useitakin ja jotenkin on tuntunut, että paluu sivistyksen pariin ei aina ole ollut se reissun hohdokkain osuus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä olen aika samaa mieltä sinun kanssa tuosta paluusta sivistyksen pariin. Olen kaksi kertaa vaeltanut ison ryhmän kanssa (20-30 henkeä) ja matkaseura on mukavaa, mutta välillä, tai aika useastikin kaipaa omaa rauhaa. Kaipaan sitä, että saan olla yksin omien ajatusteni kanssa. Silloin saa taas muistutuksen siitä, kuinka pieni ihminen on tämän kaiken keskellä. Asiat menevät taas tärkeysjärjestykseen. Siitä minä tykkään. Ja paluu kotiin ja arkeen tuntuu aina yhtä vaikealta. Aina vain toivoo, että voisi tehdä pidemmän vaelluksen. Ja kun pääsen taas kotiin, alan kaipaamaan takaisin metsään ja vaeltamaan. Olen vaeltannut Sallan lähellä, Sorsatusturille, sekä Kevolla, tosin lumisateen yllättäessä kesäkuussa ryhmämme päätti palata takaisin, matkamme lyheni 5 päivästä 3 vaelluspäivään. Nyt haluan vain takaisin... Lukion jälkeen voisi lähteä jonkun kaverin kanssa vaeltamaan...? Pitääkin miettiä asiaa.... c"l
moni vaeltaja haaveilee varmasti samasta kuin sinä. tietenkin tämä kurja arki iskee EInsä vasten kasvoja, mutta ei ole hullumpi haave ja mitä jää loppujen lopuksi tästä elämästä meille käteen, kun vanhoina mietimme...kokemukset ja elämykset rikastuttavat arjen ylimmilleen... haaveile sinä jäniksen vuodesta,niin teen minäkin...kaikkea hyvää
Tämän kaverin kokemuksia lukiessa ainakin ajatukset konkretisoituvat parhaiten. Erkki Lampen ei ole ainoastaan haaveillut, vaan kokeillut.
http://www.saunalahti.fi/~elampen
Erkki Lampen ja
"Lähdin kävelemään"