Koirien ja susien käytöksestä. Olen tutkinut omia eläimiä, lukenut ja katsonut tv.stä koirienkoulutusohjelmia, ja ainut on Cesar, joka mielestäni ymmärtää koirien käytöstä ja laumaelämää. Esim. jos eri rotuisia ja kokoisia koiria, ei vanhin määrää päde. Meidän 3kg perhoskoira ei mahda mitään 27kg setterille, vaikka kuinka ärisisi, niin setteri vaan "nauraa".
Samoin kissan ja koiran yhteiselo, ei pätev'ää sääntöä.
Meille saapui pupu, kaksi koiraa hyväksyi sen heti, yksi ei vieläkään, toinen hyväksyjä metsästyskoira, ja se joka pitää pupua edelleen riistana söpö pieni seurakoira.
Joten tutkikaa, katselkaa omaa eläinlaumaanne niin opitte parhaiten miten ketäkin kouluttaa, ja muistakaa syödä aina itse ensin.
Samoin kissan ja koiran yhteiselo, ei pätev'ää sääntöä.
Meille saapui pupu, kaksi koiraa hyväksyi sen heti, yksi ei vieläkään, toinen hyväksyjä metsästyskoira, ja se joka pitää pupua edelleen riistana söpö pieni seurakoira.
Joten tutkikaa, katselkaa omaa eläinlaumaanne niin opitte parhaiten miten ketäkin kouluttaa, ja muistakaa syödä aina itse ensin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielenkiintoinen avaus laumahierarkiasta ja kommentoin vaikken uskokaan laumahierarkialla olevan mitään vaikutusta normaalin koiran elämään.
"Esim. jos eri rotuisia ja kokoisia koiria, ei vanhin määrää päde. Meidän 3kg perhoskoira ei mahda mitään 27kg setterille, vaikka kuinka ärisisi, niin setteri vaan "nauraa"."
Tässä on yksi erinomainen esimerkki siitä, että miten "määräysvalta" normaalissa elinyhteisössä, kutsutaan sitä vaikka laumaksi, toimii. Lauman nuorin voi olla kookkain ja ehdottomasti se vahvin, eli jos puhutaan jostain marssijärjestyksestä kun kilpaillaan vaikka mehevästä luusta, nuorin sen varmasti vie. Mutta taas jos puhutaan nästä samosita koirista ja ne jätetäänn uuteen tyrmityttävään tilanteeseen, jsota selviämiseen tarvitaan kokemusta elämsätä, nuorempi vaistomaisesti antaa vanhemman johtaa. Esimerkki tällaisesta on vaikka lenkillä vastaan tulee nuorelle ensimmäsitä kertaa agressivinen remmirähisijä, nuorempi vaistomaisesti vilkasee heti miten vanhempi ja kokeneempi tähjän reakoi ja toimii itse samoin. Jos vanhempi vain jatkaa omia touhujaan välittämättä toisesta, nuorempikin antaa olla, jos taas vanhempi aloittaa takaisin hyökkäyksen, tekee nuorempikin niin (mikäli uskaltaa). Koolla ei ole näissä enää mitään merkitystä.
Ja tällä samalla kaavalla toimii myös koirien ja ihmisten välinen yhteistyö. Se "määrää" tilanteessa, kumpi handlaa homman paremmin. Kun jäljistetään jänistä, koira määrää tahdin ja suunnan. Kun lenkkeillään hihnassa ihminen määrää tahdin ja suunnan.
Ja miksi usein oletetaan, että vanhempi "määrää" kaikesta koostaan riippumatta on siksi, että vanhemmalla on jo pinttyneet rutiinit. Sille esimerkiksi sohvan tietyssä kohdassa nukkuminen on tapa, jota se on saanut pitää yllä ja sohvannurkasta on tullut sille resurssi. Taloon tulee uusi koira, joka yrittää tunkea samaan nurkkaan, vanhempi antaa sille lähdöt luonnollisestikin, koska paikka on tottumuksesta sen. Koira siis puolustaa omia etuoikeuksiaan, nuoremmalla ei vielä tällaisia puolustettavia etuoikeuksia ole uuteen elinpiiriinsä päässyt syntymään, joten sille on yksi ja sama missä se nukkuu ja se vaihtaa paikkaa, kun vanhempi sille paikan vaihdosta vihjaisee. Jos nuorempikin kokisi jonkun siteen kyseiseen paikkaan, niin sekin voisi katsoa asiakseen puolustaa paikkaansa, mutta nuorilla koirilla harvemmin mitään siteitä paikkoihin on.
Itselleni ei kiitos vain Royal Caninit maistu, joten passaan sen ensiksi syömisen. Lapsemme kyllä kovasti harjoittaa; joka toinen nappula omaan suuhun ja toinen koiralle...
Miten minusta tuntuu, että joku ihan vaan provoilee ja kirjoittaa näitä tämän kaltaisia aloituksia tänne aika ajoin, että saa sitten itse vastata niihin ja olla eri mieltä, eli "oikeaa" mieltä. Turhan sopivalla viiveellä tulee aina joku lauma -hierarkia juttu joka on kirjoitettu huolimattomasti ja vähän pöljän ihmisen tyyliin ja mainitaan joko Cesar tai Pertti (punainen vaate joillekin) ja sitten kohta hetken päästä "sopivasti" joku OIKEASSA oleva asioita OPISKELLUT tulee vastaamaan.
Kuulkaa - ihan sama! Pääasia, että sulla ja mulla ja naapurilla jne. menee hyvin sen oman koiran/koirien kanssa. Ja siitä kuka määrää vielä sen verran, että ei sillä fyysisellä koolla ole mitään merkitystä vaan luonteella. Miten muuten esim. joku 50 kg nainen hallitsisi jotain 70 kg mastiffia? Ja tiedänpä chihuja jotka määrää kotonaan itseään monta kertaa isompia koiria.
"Miten minusta tuntuu..." ..juu viime aikoina tuntunut samalta. Saadaan näitä "eipäsjuupas" keskusteluja, jotka ei vie mihinkään.
Itse olin huolissani brassista, että miten kasvavan airiksen kanssa pärjää. Aika turha huoli. Brassilla on liike ja luonne etuna..Ei pysy airis missään mukana, missä brassi ei halua...
Ai nii.
"Esim. jos eri rotuisia ja kokoisia koiria, ei vanhin määrää"...meillä ei koirat määrää, eikä päsmäröi asioista, joita ihmisen kuuluu ohjata. Jos koira ei kilpaile pääasiassa ohjaajansa huomiosta, niin ikävä juttu.
Mua kans kylllästyttää nuo turhat väittelyt ja vääntämiset siitä mikä on OIKEA tapa kouluttaa ja kuinka paha joku kouluttaja on. Jokainen keskittyköön vaan siihen omaan koiraansa. Ja tosiaan - ihmisenhän se pitäis määrätä, ei koirien. Näkeehän noitakin tapauksia, joissa chihu määrää jotain 70 - 100 kg omistajaansa.
No tulipa tässä mentyä provoon mukaan, mutta toivon että muutkin jatkossa huomaisivat nämä selkeät provoilut, ja jättäisivät omaan arvoonsa.
Minä olen muistanut avaajan viimeisen neuvon ja syönyt aina ennen kuin ryhdyn mihinkään toimeen. Sen takia koiranikin ovat tasapainoisia ja tukevia. Mutta nehän ovatkin saaneet aina proformancen active nutrityä.
No jos ykskään kani , pupu taikka koira määrää laumassa,oli siellä sitten vaikka lehmiä, taikka 10 koiran lauma, ei ole normia. Jos joku siellä eläimistä "määrää" koko lauma on johtajaa vailla. Siellä on kiistoja ja ristiriitoja milloin mistäkin. Ja muut lähtee mukaan siihen. Koira ei edes halua olla johtaja. Se vapautuu ihmisen käsissä normiks tasapainoiseks vasta kun sillä on selkeet rajat ja säännöt. "Johtajan" taholta.