Miten toimia pennun kanssa?

Pikku hiljaa luottamus syntyy. Leikitä ja piilottele nameja jotta voitte yhdessä etsiä niitä. Anna pennun rauhassa kotiutua ja hiljaksiin alatte luomaan yhteyttä toisiinne. Suositan lukemaan Tuire Kaimion pennun kanssa kirjan sekä koirakoulu vision tekemän dvd:n missä käsitellään kontaktinottoa ja signaaleja. www.koirakouluvisio.fi löytyy artikkeleita ja dvd yms. :)

Pankaa ne kengät pois. Niitä inhoaa kaikki koirat, ja ne aiheuttaa sen, ettei kävele. Lämmin takki riittää, tai neule, jossa on helppo liikkua.

Älä kumarru koiraa kohti. Se on pieni ja kokee uhkaavana sen, että iso ihminen on kallistumassa sen ylle, kuten ihmiset yleensä tekevät halutessaan ottaa koiransa syliin. Kokeile kääntyä sivuttain tai lievästi selin koiraan kun kyykistyt poimimaan sitä, ja ojenna kätesi sitä kohti alhaalta päin. Älä työnnä kättäsi sen lähelle päältäpäin, vaikutus on sama kuin kumartumisella sen yläpuolelle. Yksinkertaisia ja pieniä asioita, mutta tekevät ihmeitä monelle pienelle aralle koiralle. Kokeile ainakin.

Leikki on hyvä keino kuten tuossa jo sanottiinkin, mutta varo silloinkin kallistumasta koiran ylle. Myöhemmin, kun luottamus on syntynyt ja koira tietää ettet tee sille pahaa, tuota varokeinoa tuskin enää tarvitaan, mutta näin aluksi kannattaa olla varovainen.

Kylmä voi olla syynä siihen ettei se viihdy ulkona. Älä vie väkisin muuten kuin tarpeilleen, ettei ulkoilusta tule sille epämiellyttävää. Eiköhän se rohkaistu ja innostu ulkoilusta kun säät lämpiävät.

Hei ja kiitos asiantuntevista viesteistänne! Tuossahan tuli jo paljon vinkkejä joita kokeilla.
Tossuja emme siis ole vielä ulkona käyttäneet, ainoastaan harjoitelleet sisällä. Kasvattaja neuvoi pitämään tossuja kun selvästi varpaita paleltaa, nostelee jalkoja ulkona ollessamme.

Mites tuohon ulkoiluun kannattaisi totuttaa? Aristelee aika paljon, namitkaan eivät ulkona maistu.

Arkuuteen on vaikea antaa mitään rakentavia neuvoja, kun se riippuu niin paljon yksilöstä miten on parasta toimia. Kun omani oli pieni ja se pelästyi jotakin, vaikkapa tuulessa rapisevaa muovipussia joka oli tarttunut pensaaseen, minä otin sen syliini mutta laskeuduin kyykkyyn niin että se ei oikeastaan päässyt karkuun vaikka olikin turvallisessa paikassa. Siitä sylistäni se sai sitten katsella sitä pelottavaa juttua ja huomata, ettei se oikeastaan olekaan niin pelottava. Samalla juttelin sille koko ajan. Höpöttelin rauhallisesti niitä näitä niin että se kuuli ääneni. Kun se rauhoittui, laskin sen maahan ja nousin seisomaan niin että se sai itse mennä sitä pelottavaa juttua tutkimaan. Vasta sitten jatkoimme matkaa.

Koirasta tuli täysipäinen yksilö vaikka sen pelkoja huomioinkin, ja tänä päivänäkin, silloin harvoin kun se jotakin pelästyy, se hakee turvaa minulta. Toisin kuin eräiden tuttujeni koirat jotka on pentuna jätetty huomiotta niiden pelätessä jotakin. Jos heidän koiransa pelästyvät jotakin, ne eivät hae turvaa omistajiltaan, koska ovat pentuna oppineet, että ihminen ei niille turvaa tarjoa.

Eri asia tietysti on, jos pentu pelkää kaikkea mitä näkee... Ei sitä voi koko aikaa sylissäkään kantaa. Silloin onkin parempi vain jatkaa muina miehin matkaa kuin ympärillä ei muuta maailmaa olisikaan.

Jos pennullasi on jokin suosikkilelu, voisit kokeilla ottaa sen mukaan ulos ja leikittää pentua sillä. Ehkä se alkaisi viihtyä ulkona paremmin.

Alappa myös käyttämään heti tassuvahaa. Eli laitat juuri ennen ulosmeno. Nimenomaan anturat. Vaha eristää ja suojaa. Ei jätä lattiaan jälkiä vaan tekee suojakalvon tavallaan tassuihin. Takki aina pienelle päälle, ei vielä toimi oma fysiikka. Ota pieni rakas vinkulelu tai pikkupallo mukaan lenkille. Anna kannella välillä jos tykkää. Kongin pikkupalloja saa yleensä lemmieläinkaupoista. Niitä löytyy sopivan kokoisia myös pienelle koiralle. Lisäksi ne ovat kestäviä, vinkuvia eivätkä liian raskaita. Kolmen kappaleen pussi alta vitosella. Onnea uuden perheenjäsenen johdosta.

Noita vinkuleluja olen usein mietiskellytkin. Koiramaailmassa leikki loppuu jos joku vinkaisee, koska se on merkki siitä, että johonkin on sattunut. Nuo vinkulelut käytännössä opettavat koirat olemaan välittämättä kivun ilmauksesta.

Omani ei edes suostu leikkimään vinkuvilla leluilla. Pari kertaa olen sille sellaisen ostanut, ja se lakkasi leikkimästä heti kun lelu vinkaisi, ja katsoi minua syyllisen näköisenä selvästikin ajatellen että leluun sattui, eikä sen jälkeen niihin koskenut ennen kuin otin vingut pois niiden sisältä ja osoitin sille, että kaikki on hyvin.

Suututtaa, kun lähes kaikissa koirille tarkoitetuissa leluissa on se typerä vinku! No, lasten osastoilta löytyy hyviä leluja koirille ilman vinkuja.