Luin Vera Valan Kuolema sypressin varjossa. Seutukirjastossa sitä oli tarjolla 11 kappaletta ja kaikki lainassa. Varausjonokin oli melko pitkä, eli kysyntää kirjalle ilmeisesti riittää. Siispä menin jonon jatkoksi ja paria viikkoa myöhemmin sain kirjan käteeni. Ensimmäisten kymmenen sivun jälkeen olin jo lopettamassa lukemista, mutta netistä lukemieni kirja-arvostelujen innoittamana jatkoin – pakkohan sen on tästä parantua?
Puolessa välissä kirjaa iski jo epätoivo: kirjahan on luokattoman huono. Kirja perustuu pitkiin dialogeihin, tylsiin henkilöhahmoihin ja ennalta arvattaviin juonenkäänteisiin. Sitten on vielä päälle liimattu romanttinen kuvio. Ainoa toimiva asia kirjassa oli päähenkilön ”salattu menneisyys”, jota pitkin matkaa valotettiin sopivin annoksin. Se toi kirjaan jännitettä, joka sitten lopussa sekin lässähti. Joka tapauksessa taistelin kirjan loppuun eilen illalla, ja jäljelle jäi tosi iso pettymys. Tänään pettymys kuitenkin vaihtui iloksi.
Tajusin, että kirjoitan omasta mielestäni vähintään yhtä hyvin kuin Vala. Ehkä jopa paremmin. Jos tällainen kirja saa sopimuksen ja hyvät arvioinnit kirjablogeilla, niin ehkä minullakin on toivoa. En asu Italiassa, en ole muutenkaan mediaseksikäs persoona tai julkkis, mikä voisi edesauttaa kustannussopimuksen saamista. Mutta uskon pystyväni kirjoittamaan paremman tarinan ja vieläpä kielellisesti onnistuneemman. Vielä siihen on kuitenkin matkaa. Dekkarini on pahasti kesken, useita sudenkuoppia kierrettävänä, mutta jossain vaiheessa se valmistuu ja lähtee kustantamokierrokselle. Toivoa on!
Puolessa välissä kirjaa iski jo epätoivo: kirjahan on luokattoman huono. Kirja perustuu pitkiin dialogeihin, tylsiin henkilöhahmoihin ja ennalta arvattaviin juonenkäänteisiin. Sitten on vielä päälle liimattu romanttinen kuvio. Ainoa toimiva asia kirjassa oli päähenkilön ”salattu menneisyys”, jota pitkin matkaa valotettiin sopivin annoksin. Se toi kirjaan jännitettä, joka sitten lopussa sekin lässähti. Joka tapauksessa taistelin kirjan loppuun eilen illalla, ja jäljelle jäi tosi iso pettymys. Tänään pettymys kuitenkin vaihtui iloksi.
Tajusin, että kirjoitan omasta mielestäni vähintään yhtä hyvin kuin Vala. Ehkä jopa paremmin. Jos tällainen kirja saa sopimuksen ja hyvät arvioinnit kirjablogeilla, niin ehkä minullakin on toivoa. En asu Italiassa, en ole muutenkaan mediaseksikäs persoona tai julkkis, mikä voisi edesauttaa kustannussopimuksen saamista. Mutta uskon pystyväni kirjoittamaan paremman tarinan ja vieläpä kielellisesti onnistuneemman. Vielä siihen on kuitenkin matkaa. Dekkarini on pahasti kesken, useita sudenkuoppia kierrettävänä, mutta jossain vaiheessa se valmistuu ja lähtee kustantamokierrokselle. Toivoa on!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niinpä. En minäkään pitänyt tuosta, väkisin sain luettua loppuun. Ei vienyt mennessään, kuten kunnon dekkarin pitää.
niinpä-----
siksi julkkikset pääsevät helpoiten kustantajien kahvitettaviksi.
Heillä kun on jo se mainosarvo ja sillä kirjaa yritetään myydä. Enemmän mainosarvolla kuin kirjan sisällön arvolla.
Onnittelut! Sinullahan on kustannussopimus käytännössä jo plakkarissa. Ja Aki Ollikaisen Nälkävuotta kun ajattelee, niin voitat varmasti myös HS:n esikoiskirjapalkinnon. Itse asiassa, kun ajattelee julkaistujen kirjojen tasoa, niin tuskin sitä käsikirjoitusta tarvitsee edes kirjoittaa loppuun, kustantamoissa menee läpi nykyään ihan mikä vaan.
Minusta Valan kirja (ja moni muukin kustannettu dekkari) vie sen viimeisenkin toivon.
Sama vanha ongelma, kustannettavaksi kelpaava kirja ei ole välttämättä sama asia kuin hyvä/laadukkaasti kirjoitettu kirja.
Olisi mielenkiintoista tietää, millä perustein esimerkiksi Valan kustantaja Gummerus on julkaistavat käsikirjoitukset valinnut. Hylkäyskirjeethän sieltä tulee pikavauhtia.
En ole itse tuota Vera Valan esikoisdekkaria lukenut, eikä se kyllä lukulistani kärkipäässä olekaan - olen sen verran pahasti tympääntynyt suomi-dekkareiden olemattomaan tasoon. Toivoa voi tietysti että tämä olisi se dekkari joka palauttaisi uskoni.
Luulen että monissa tapauksissa kustannuspäätöstä edesauttaa se että kirjailija on hyvin verkostoitunut ja ahkera bloggari. Näin hän on tehnyt nimeään ja olemustaan tunnetuksi jo ennenkuin kirjaa on julkaisuohjelmaan valittu. Onhan markkinointi kustantajankin puolelta helpompaa, kun yleisön siemen sekä media on jo valmiiksi olemassa. Aika pitkällehän kirjojen markkinointi tapahtuu nykyään noiden kirjablogaajien kautta, älkää siis suututtako heitä.
Valan kirjoille on lukijakuntansa, itse en tosin siihen sakkiin lukeudu. Samat henkilöt lukevat lääkäri -sarjaa ja Reginaa.