Sektiopelko...

Älähän huoli. Ymmärrän, että harmittaa ja pelottaa jo etukäteen jos ensimmäinen synnytys on mennyt upeasti alakautta. Ensinnäkin suurella osalla se istukka kyllä nousee ylemmäs raskauden aikana, joten älä vielä murehdi. Mutta minäpä kerron oman kokemukseni:

Synnytin esikoiseni kiireellisellä sektiolla, kun avautuminen pysähtyi yhdeksään senttiin, eikä lapsi laskeutunut kunnolla lantioon. Olin tosi pettynyt ja harmissani, koska synnytys oli sujunut siihen asti hienosti. Kieltämättä olin tosi kipeä parit ekat päivät, mutta saimme perhehuoneen ja mies hoiti vauvaa alkuun kun en itse pystynyt. Imettämään pääsin parin tunnin kuluessa leikkauksesta, heti kun minut kärrättiin heräämöstä osastolle. Tiedäthän, että joissakin sairaaloissa voi imettää jopa heräämössä? Kannattaa etukäteen myös ilmaista, että haluaa imettää mahdollisimman pian. Ja sitten se tärkein juttu: sektio EI vaikeuta maidonnousua. Maidonnousua edistäviä hormoneja alkaa erittyä, kun istukka irtoaa ja vaikka se sektiossa irrotetaankin käsin, samat hormonit siellä toimivat. Ainut syy, miksi sektio voi vaikeuttaa imetystä, on se, että monasti aiemmin vauvaa ei ole tuotu rinnalle vasta kuin pitkän ajan päästä leikkauksesta. Minulla maitoa tuli heti hienosti ja kunnolla se nousi kolmantena päivänä synnytyksestä. Aivan normaalisti siis. Vauva ei tarvinnut pisaraakaan korviketta, täysimetin 5,5 kuukautta ja nyt imetän edelleen muun ruoan ohella, vauva on nyt yhdeksän kuukautta. Ainoastaan jos vauva on vähän veltto ja uninen, voi imetys olla alkuun hankalaa. Tätä ongelmaa esimerkiksi meillä ei ollut lainkaan. Kaiken kaikkiaan sektio ei ollut ollenkaan kamala kokemus, vaikka toivonkin, että jos joskus vielä olen raskaana, pystyisin synnyttämään alakautta. Tsemppiä sinulle, älä murehdi etukäteen asiaa, johon et voi vaikuttaa!

Heippa,

Täälläkin yksi sektion kokenut etisen istukan takia.Mulla oli myös tilanne,että ajateltiin sen kyllä sen verran nousevan ,jotta alatiesynnytys olisi mahdollinen,mutta näin ei käynyt.(Oli ilmeisesti se melkein täysin etinen).Koko loppuraskautta tarkkailtiin kovasti ja suunniteltu sektioaika oli 2 viikkoa ennen laskettua aikaa,koska alatie synnytys mahdoton ja riskiä,että vauva alkaa itsestään syntymään,ei haluta noissa tapauksissa ottaa.Minä pelkäsin syynytystä,ihan millä lailla vain tapahtuvaa ennen tuota sektiopäätöstäkin ja kieltämättä kammosin myös leikkausta,mutta suunniteltuna se varsinkin on erittäin turvallinen ja on äkkiä ohitse itse toimenpide.Toipuminen useimmilla sitten kestää aika pitkään,mutta voit olla siinäkin poikkeus ja sekin voi käydä helposti.Itsellä toipuminen kesti kauan ja kehoitan kuuntelemaan omaa kehoa,älä aloita mitään jumppaamisia liian aikaisin.Minulla sektio oli ensisynnytys ja sen jälkeen sain vielä alateitse yhden.Siinäkin oli hyvät ja huonot puolensa.Meillä sektiopoika oli aika pieni ja tosin sektioitiin jo kaksi viikkoa etuajassa ja imetys oli tosi haastavaa alkuun,mutta uskon että sekin vaikuttaa,kun oli ensimmäinen lapsi ja olin jotenkin itse hieman ulalla.Imetin lopulta kuitenkin häntä 1,5 vuotiaaksi,että kyllä sitä maitoa sitten tuli :)Tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen

Kiitos vastauksistanne =)
Olen nyt päättänyt että en aio miettiäkään koko asiaa ennen kuin se on ajankohtainen.. Eli 12 päivää odotusta jäljellä, niin tiedän mikä tilanne on.
Joo, helpommin sanottu kuin tehty... Mutta jotenkin olisi pakko yrittää koskoa tuntuu että tämä sektiopelko ahdistaa niin paljon että vie sen vähänkin nautinnon minkä voisin tuntea tästä raskaudesta (ollut pahoinvointia alusta asti, jatkuu edelleen, puhumattakaan liitoskivuista joiden takia ei pysty oikein liikkumaankaan...).

Ainut positiivinen asia minkä keksin sektiosta on se että tyttöä otettaisiin ulos ennen LA, eli olisi lyhempi odotus..
Taidan keskittyä tähän ajatukseen....

Voisiko asian ajatella niin, että äidin ja vauvan terveys on tärkeintä? Sama se kuinka itse synnytys tapahtuu.
Itse ainakin ajattelen niin. Raskautta tässä suunnittelen kolmen leikkauksen jälkeen ja sektio on ainoa vaihtoehto tällä taustalla.

Niillä mennään, mitä annetaan. Lapsi on lahja, josta pitäisi iloita eikä murehtia sivuseikkoja. Tsemppiä!

Itse vaadin sektion, pelotti synnytys, kun olen vain 144 cm pitkä ja lantio todettiin ahtaanpuoleiseksi. Kumpikin tuli sektiolla ja hienosti meni, kertaakaan ei tarvinnut huutaa tuskasta eikä mitään muutakaan hankaluutta ollut. Minut on vedetty imukupilla 70 -luvulla ja äitini on revennyt pahasti, siksi jäinkin ainokaiseksi.

Sektiota ei tarvitse pelätä!

Ultrassa paljastui että istukka on kiltisti siirtynyt pois aukon edestä, joten ei tartte enää sektiota peltätä, ei ole mitään syytä uskoa että alatiesynnytys ei onnistuisi =)