Jäähy menetelmästä kysyisin

alkupuhuja: mites ois jäähy sellaisella tuolilla jotai ei jaksa siirtää? Tai jopa ilman tuolia, jossain nurkasa lattialla esim?

Mua kiinnostas myös sellainen, että mistä iästä lähtien jäähy-menetelmää voi alkaa käyttämään? Joskus jostain luin että joku käytti sellaista jo 1-vuotiaan kanssa, minusta kuulostaa todella hurjata. Ja kaiken lisäksi ihmettelin kuinka 1-vuotias edes ymmärtää jäähyä ja istuu paikallaan?

nuorempimama kirjoitti:

alkupuhuja: mites ois jäähy sellaisella tuolilla jotai ei jaksa siirtää? Tai jopa ilman tuolia, jossain nurkasa lattialla esim?

Mua kiinnostas myös sellainen, että mistä iästä lähtien jäähy-menetelmää voi alkaa käyttämään? Joskus jostain luin että joku käytti sellaista jo 1-vuotiaan kanssa, minusta kuulostaa todella hurjata. Ja kaiken lisäksi ihmettelin kuinka 1-vuotias edes ymmärtää jäähyä ja istuu paikallaan?

Lue lisää

Itse en ehkä vielä 1-vuotiaalle käyttäisi, kun tosiaan ei vielä sellaisesta ymmärrä, mutta 2-vuotiaasta eteenpäin voi huoletta käyttää.

Olettaisin näin kirjoitti:

Itse en ehkä vielä 1-vuotiaalle käyttäisi, kun tosiaan ei vielä sellaisesta ymmärrä, mutta 2-vuotiaasta eteenpäin voi huoletta käyttää.

Toivottavasti tästä tulis järkevä keskusteluketju! Asia on minusta ainakin mielenkiiintoinen ja meillä ehkä ajankohtainen. 2v tyttö ei koskaan vielä ollut jäähyllä. Minua kiinnostaisi tietää syitä miksi lapsi joutuu jäähylle? Ymmärrän jos kiusaa sisarusta/kaveria/lemmikkiä, meillä ei noista ole kuin kavereita, eikä kiusaamista vielä ole esiintynyt, pikkuriidoista selvitty puhumalla. Tänään nti sai itkupotkuraivarin kun olis halunnu tehdä jotain muuta kuin tulla iltapalalle. Isänsä siinä sit sanoi et kohta joudut jäähypenkille, lapsi ei edes vielä tiedä mikä se on ja ei olla ite asiaa vielä suunniteltu, joten turhaa uhkailua siis oli. Aloin sitä vaan miettiä, että kuuluuko lapsi laittaa normaalista ikään ja kehitykseen kuuluvasta uhmasta laittaa jäähylle? Eikö uhman pidä antaa tulla, ei rangaista vaan aikuisena hyväksyä se ja olla tukena ja turvana lapselle? Eihän se aina helppoa ole kun toisella raivari päällä, mutta ei kai jäähy ole ratkaisu, en saa lapseen edes kunnolla kontaktia tuolloin, niin miten saisin hänet istumaan paikoillaan hiljaa kaksi minuuttia? En mitenkään.

marmamma kirjoitti:

Toivottavasti tästä tulis järkevä keskusteluketju! Asia on minusta ainakin mielenkiiintoinen ja meillä ehkä ajankohtainen. 2v tyttö ei koskaan vielä ollut jäähyllä. Minua kiinnostaisi tietää syitä miksi lapsi joutuu jäähylle? Ymmärrän jos kiusaa sisarusta/kaveria/lemmikkiä, meillä ei noista ole kuin kavereita, eikä kiusaamista vielä ole esiintynyt, pikkuriidoista selvitty puhumalla. Tänään nti sai itkupotkuraivarin kun olis halunnu tehdä jotain muuta kuin tulla iltapalalle. Isänsä siinä sit sanoi et kohta joudut jäähypenkille, lapsi ei edes vielä tiedä mikä se on ja ei olla ite asiaa vielä suunniteltu, joten turhaa uhkailua siis oli. Aloin sitä vaan miettiä, että kuuluuko lapsi laittaa normaalista ikään ja kehitykseen kuuluvasta uhmasta laittaa jäähylle? Eikö uhman pidä antaa tulla, ei rangaista vaan aikuisena hyväksyä se ja olla tukena ja turvana lapselle? Eihän se aina helppoa ole kun toisella raivari päällä, mutta ei kai jäähy ole ratkaisu, en saa lapseen edes kunnolla kontaktia tuolloin, niin miten saisin hänet istumaan paikoillaan hiljaa kaksi minuuttia? En mitenkään.

Lue lisää

En käytä.

Minsuta lapsella tulee olla oikeus omiin tunteisiinsa ja niissä myös raivoon ja vihaan, mitään syytä nidien ilmaisemisesta rangaisemiseen en näe. Myös uhallaan kiusan tekemiseen näen paremmaksi keinoksi ohajta lasta oikeaan käyttäytymiseen, väärän käyttätymisen noteeraamisen sijaan. Kun tosita satutetaan meillä pyydetään anteeksim sitä,e ttä tuotti toiselle pahan mielen, ei suinkaan sitä että uhmasi vanhempien oppeja.

Päiväkodilla kuitenkin käyttävät jäähypenkkiä ja lapsi siitä joskus kertoilee, kuinka joutuu penkille miettimään. Olen vähän miettinyt, että pitäisikö huomauttaa, että kysessä on kasvatustapa, jota perhe ei hyväksy. Toisaalta lapsen tekee hyvää oppia, että maassa maan tavalla. Toisaalta siis en koe että tuo ongelmakeskeinen lähestymistapa asiaan on lapselle vahingollista, koska kotona lähdetään asioihin suhtautumaan ratkaisukeskeisemmin ja valtaosa lapsenkin oppimista ihmissuhteista tapahtuu kuitenkin kotona. Onhan se niin, että päiväkodissa on iso lapsiryhmä ja kasvatusresurssit sen verran rajallisemmat, että tällaisia hätäpäis ratkaisuja on varmasti tarpeen käyttää, koska muiden ratkaisujen etsiminen on tietysti työläämpää. Toki silti mietin, että kyllähän päiväkodissa pitäisi olla kasvatuksen ammattilaisia ja alalla kuitenkin koulutuksessa painotetaan nykyisin (ei silloin kun Jo on niitä kaksikymmentävuotta sitten opiskellut) ratkaisukeskeisempää mallia, kuin ongelmiin puuttumista.

" Mielestäni parempi tuolloin olisi että 5-vuotias lähtee silloin pöydästä eikä saa mitään syötävää ennen seuraavaa ateriaa. Vai olenko aivan väärässä? "

Riippuu ihan siitä miksi 5-vuotias pidetään ruuatta seuraavaan ruokaan asti; tehdäänkö se rangaistukseksi, vai siksi että hänellä ei ole nälkä.

Ratkaisukeskeisesti taas lapselle kerrotaisiin perusteellisesti siitä miksi ihmiset syövät, mihin ruokaa tarvitaan. Mietittäisiin syytä miksi lapsi ei syö ruoka-aikaan ruokapöydässä, eikä väkisin väännettäisi noista vaikeuksista huolimatta syömään tiettyyn aikaan. Eli otettaisiin naposteltavat pois, jos sellaisia harrastellaan,, annettaisiin lapsen rauhassa totuttautua syömään monipuolisesti, jos sellaiseen ei ole tottunut pienestä lähtien (eli annetaan täyttää vatsa leivällä, jos siihen on tottunut, mutta ohjataan joka kerta maistelemaan aina enemmän muutakin), tehdään ruokailutilanteesta lapselle sosiaalisesti palkitseva (saa posiitiivista palautetta...) jne.

Ongelmakeskeisesti taas painotetaan vain noita ongelmia luomalla rangaistussysteemejä jms.