lääkis+soveltuvuus?

Jännä juttu kuin vaan ne tyttöset valitsee väärin, no miehethän tietenkin ajattelevat vain järjellä...Vaikutat kuitenkin vähän katkeralta, ettei vaan olis tullut väärä valinta?!

Emmä ainakaan kuvittele parantavani maailmaa, enkä elättele mitään hohdokkaita mielikuvia lääkärintyöstä..Sehän on hyvin paljon valinnoista kiinni istutko valkoisessa takissa vain työpöydän ääressä käsiä likaamatta vai teetkö työtä ihmisten parissa..Yritätkö auttaa ihan tavallista työtöntä tallaajaa vai otatko yksityisesti vastaan vain rikkaita..Välttämättä todella ei pysty auttamaan ketään,mutta ehkä kuitenkin tekemään jotain...

Hermoja todella vaaditaan,ihminen ei taida olla kaunis muuta kun ulkoapäin...Olen päässyt jo yläasteelaisesta asti seuraamaan erilaisia tutkimuksia, kun olen toiminut mummuni avustajana(gastro entroskopia, silmäjuttuja tms.)Kaikkea on nähty, mutta mieli ei ole muuttunut...Harmi vaan, että ei ole varaa ryhtyä lukemaan pääsykokeisiin täys päiväisesti, vaan vähävaraisemman on oltava myös töissä...

tietystitavanomaisen pääsykokeen ohessa soveltuvuuskoetta. Sen lisäksi minimi-ikä,jolloin ainakin jonkinlainen oma kokemus elämänkriiseistä tai edes jostain kehityskriiseuistä olisi edes alkeellisella tasolla turvattu.

Lisäksi loppupuolella opintoja kuukausi pari letkuihin sairaalan pyjamaan kokeilemaan miltä potilaana, tarvitsevana ja avuttomana olo sänkyyn sidottuna ja normaalielämä jossain hitsin kuusessa olo oikeasti tuntuu. Tämän jälkeen vasta opintoja jatkamaan.

Nimim. n 40 v potilaana ja pari hyvää lääkäriä matkalla tavannut, itsekin lääkäri.

Kummallinen väite että pääsykokeen perusteella valittiin matemaattisesti suuntautuneita nörttejä jotka eivät tule ihmisten kanssa toimeen ja tarvitsevat paljon opetusta ihmisten kanssa olemisesta. Tosiasia on että lääkärinä ei pärjää pelkästään ulkoa opettelemalla vaan on kyettävä yhdistämään laajoja kokonaisuuksia toisiinsa ja siinä suhteessa koe oli hyvä. Voisi pikemmin ajatella että jos opiskelee asiat ulkoa tyyliin "hauki on kala" niin monimutkaisemmassa lääkäri-potilastilanteessa menee ns "luu kurkkkuun" kun ei ulkoa muistakaan miten sitä pitikään vastata ja siinä paljon empatiapisteet auta. Sitä paitsi jos neljässä vuodessa ei kandidaatti opi olemaan potilaitten kanssa luontevasti niin sitten kannattaa suuntautua vaikka tutkimuksen pariin tai patologiksi. Yleensä tiedeaineissa (biologia, matematiikka, fysiikka, lääketiede jne) on matemaattisista kyvyistä erittäin paljon hyötyä. Jos ei kykene kuin opettelemaan kuin ulkoa asioita kannattaa varmaan suunnata vaikka varastohommiin tai muulle suorittavalle alalle. Mielestäni sopiva lääkiksen pääsykoe voisi olla vaikka pelkästään ylioppilaskirjoitusten matematiikan koe kun siinä joutuu hyvät pisteet saadakseen todella ajattelemaan eikä vain kirjoittamaan ulkomuistista ratkaisut.