Toisten unet eivät kohtaa

Jos olet ruma niin ei varmaan ole kukaan sitten oikeasti kiinnostunut.

Eksynytkö? Älä välitä tuosta yhdestä idiootista.

Ymmärrän täysin mitä tarkoitat ja mistä puhut. Minäkin olen ihastunut lukuisia kertoja "omaa tasoani" paljon paremmannäköisiin miehiin. Ei sellaista voi noin vain valita, ei kukaan ihastu tahdolla. Et sä voi vaan päättää, että sä olet toiseksi alimmalla tasolla ja ihastut vaan saman tai alemman tason ihmisiin. Ihastut siihen, kenen olemus miellyttää silmää.

Se, että pitää kauniista asioista, on se sitten kaunis maisema tai kaunis ihminen, on ihan OK.

Tuskin sä olet ruma. En ole kovin vanha vielä itsekään, mutta sen olen huomannut, että suurin osa ihmisistä on kaikkea muuta kuin rumia ja kaikki alle 25-vuotiaat ovat tavalla tai toisella melkein kauniita. Nuoruus on aina kaunista, sen huomaa vasta sitten kun omiin silmäkulmiin alkaa tulla ryppyjä. Mitäänsanomaton on pahin määritelmä, mitä itse kenestäkään sanoisin, eikä sekään edes ole paha. Oikeasti rumia ihmisiä ei ole montaa tullut vastaan ja olen sentään tallannut muitakin maita kuin tätä kotomaata.

Ja kyllä, voi olla että ihastut vain itsevarmohin ja karismaattisiin miehiin. Minäkin teen sitä. Ja minuun ihastuvat sellaiset, joita en välttämättä itse edes huomaa... mutta olen aina löytänyt myös itselleni sopivan miehen. Se ulkonäkö ei ole viime kädessä se juttu.. seurustelin tosi pitkään itseäni lyhyemmän ja aika mitäänsanomattoman miehen kanssa, mutta hän hurmasi minut aluksi ihan vaan puhelahjoillaan ja sitten ei enää edes miettinyt sitä, että hän ei ollutkaan se unelmieni kaksimetrinen karpaasi.

En tiedä miksi elämä menee niin, että romanttisia tunteitaan tuhlaa vääriin ihmisiin, olivatpa he vääriä joko ulkoiselta olemukseltaan tai sitten vain parisuhteen kannalta vääränlaisia.

Eikä se haittaa, vaikka olet kahteen ihastunut. Ole vaikka viiteen. Ihastuminen pistää sydämen toimimaan ja hormonit hyrräämään. Se on tervettä.

Minusta se, että pystyt ihastumaan, kielii siitä, että sinulla on terveitä tuntemuksia ja ajatuksia.

Olen pahoillani jos ajattelet, että jotenkin tuhlaisit tunteitasi tai aikaasi, mutta näin se vaan menee. Tunteet ovat sellainen asia, että niiden on vaan mentävä omaa rataansa ja sinun ei auta muu kuin istua kyydissä.

Kysyit, että mitä pitäisi tehdä?

Ole ihastunut. Ihastu useampaan, vaikka siihen tuttavapiirin komeimpaan mieheen. Mutta... tee itsellesi palvelus ja anna sille kolmannelle, joka on ehkä ihastunut sinuun, tilaisuus. Voi olla, että hänen pintansa alta löydät jotain tuhat kertaa arvokkaampaa.

Tsemppiä!

Olipa perusteellinen vastaus, kiitos! :)

Sillä että olen liian ruma heille tarkoitin, että olen omassa ikäluokassani keskivertoa rumempi. Olen siis 20. He taas ovat keskivertoa komeampia. Mutta en pidä heistä siksi että he olisivat täydellisen komeita, pitkiä tai sosiaalisesti uskomattomia. He ovat oikeastaan vähän lapsellisia kumpikin, mutta vain jotenkin älyttömän suloisia. Tuntuu että jokainen huonokin puoli heissä saa minut vain tykkäämään enemmän. Varsinkin heikkoudet. Rakastan sitä kun huomaan heissä jotain, mikä ei olekaan niin täydellistä kuin aluksi luulin. Ja joitakin hassuja pikkuasioita. Kuten sitä miten toinen keksii aina jonkin uuden tavan istua tuolissa ja toinen nuolaisee huuliaan nauraessaan. Ja jokaista hetkeä jolloin he hymyilevät ja katsovat minuun päin samaan aikaan. Enkä pysty olemaan heille vihainen mistään, vaikka muita tyttöjä/naisia ärsyttää.

Ja tämä yksi taas.. Hän on mukava, puhuu mulle ja hymyilee, mutta ei vain aiheuta mussa mitään hellyyden tunteita. Jollain lailla hänen lähellään oleminen pikemminkin ahdistaa mua. Enkä pidä siitä miten hän baarissa huusi korvaan tai kyseli koko ajan. Kuuntelen mieluummin sitä kun joku puhuu itsestään. Voisin kyllä ehkä olla hänen kaverinsa, mutta en halua mitään fyysistä läheisyyttä. Lisäksi hän ei jotenkin vaikuta oikein nuorekkaalta vaikka tuskin edes on minua vanhempi. Tietenkin hänessä voi olla sisällä jokin aivan toinenlainen puoli, jota en näe. Mutta silti.. Ei kai rakkautta voi ajatella järjellä? Jos musta ei tunnu oikealta, eikö silloin pitäisi luottaa vaistoonsa? Vietin jo kerran aikaisemmin aikaa miehen kanssa, josta en pitänyt, mutta annoin hänen tarjota minulle juotavaa ja halata ja se tuntui tosi ahdistavalta ja oli myös koko ajan syyllinen olo, kun en pystynyt sanomaan ettei kiinnosta. En tosin ollut edes ihan varma oliko se hänen puoleltaan ihastusta vai jotain muuta. En haluaisi kokea sitä uudestaan.