Ystäväni on minun
ja minä olen hänen
ystäväni on aurinko
ja meri
poissa on pimeys
ystäväni on lähelläni
ihoani
otsaani
suutani
ja tunnen että taivas on nuori
opetit minulle
taivas on maanpäällä
ja minä olen hänen
ystäväni on aurinko
ja meri
poissa on pimeys
ystäväni on lähelläni
ihoani
otsaani
suutani
ja tunnen että taivas on nuori
opetit minulle
taivas on maanpäällä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oi, tuon viimeisen lauseen piti olla: taivas on rakkaus maanpällä.
Tokihan se voisi olla myös alkuperäisessä muodossaan ja silti kertoa saman. Runon alkuosahan kuitenkin koostaa tarinan ja lopun täydentävä vaikutelma toimii myös muodossa " taivas on maanpäällä".
Tässä muodossa jopa tulkinnallisuus lavenee ja antaa lisää syvällisyyden tunnetta.
Runosi kertoo sanoillaan, mutta myös niillä sanoilla, joita ei kirjoitettu. Kertoo niillä sanollla, jotka runon henki kuiskaa lukijan sieluun.
"kun tuuli pörröttää tukkaasi,
kun aurinko suutelee huuliasi,
kun meri hyväilee ihoasi,
kun kesätaivas ylläsi kaartuu,
Silloin ystäväsi on luonasi.
Silloin taivas on laskeutunut.
Silloin rakkaus puhkeaa kukkaan."
Runo, joka kuvailee, kuiskii ja kertoo kauniita kuviaan lukijan sieluun.
Kaunista.
Kiitos Liona.
Epäröin hetken laittaisinko tuon "taivas on rakkaus maanpäällä," olisihan sen voinut jättää
pois, mutta mutta nytkun huomautit siitä olisi ehkä käynyt ilman sitä rakkaus sanaa.
Kiitos kommentistasi ja hienosta vastausrunostasi Ceero!