Mä olen tajunnut vasta nyt mitä mä tunsin. Aina tietysti rakastin ja koin tuskaa siitä, etten saanut sinua. Mutta se toinen lamaannuttava tunne, hiljentävä, vaientava.. Kun en jostain syystä voinut nauraa vapaasti tai vain olla. Aina tuntui etten ole oma itseni ja että sä saat väärän kuvan minusta. Mut en tiennyt koskaan syvemmin et miksi. Ajattelin että se on tosirakkautta. Mut hitto mähän pelkäsin sua aivan hirveästi. Mä jostain syystä pelkäsin itseni kuoliaaksi sun lähelläsi.
En tiedä miksi. Oliko se vain menettämisen pelkoa jonka helpommin tunnistan. Vai pelkäsinkö että voit tehdä mulle pahaa. En oppinut luottamaan suvun paitsi silloin kun et ollut siinä. Jotain sun olemuksessa täytyi olla, joku uhka tai epäitous tai joku. Että mä aistin totuuden: sä kykenet satuttamaan todella todella pahasti. Ja niin kävi.
En tiedä miksi. Oliko se vain menettämisen pelkoa jonka helpommin tunnistan. Vai pelkäsinkö että voit tehdä mulle pahaa. En oppinut luottamaan suvun paitsi silloin kun et ollut siinä. Jotain sun olemuksessa täytyi olla, joku uhka tai epäitous tai joku. Että mä aistin totuuden: sä kykenet satuttamaan todella todella pahasti. Ja niin kävi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olin molempia. Uhkaava. Ja epäaito. Noi myllersi koko ajan sisällä. Aistinkin että ei ollut puhtaat jauhot omassa pussissa. Oli tosi dorka olo. Kuori ilman sisältöä. Vitutuksen määrä vain nousi kun huomasit sen. Tämmöstä tää elämä on. Joskus vain tajuaa jotain. Loppu onkin sittenzägästä kiinni.
On se kumma että isket netistä mutta et vaan sitten livenä voi.Kyllä sä aina kotiin pääset vaikka menisit hautoon minä en muuten välitä hevonpaskan vertaa.
Oli taas niin upea yö, en vähittele sinua, sä osaat tämän homman.Mutta hauskaa on.viirataanko ystävänpäivää champpiksella?
Surullinen tarina "rakkaudesta".
Muuta neuvoa en voi antaa, kuin puhu puhumisen jälkeen.
On tainnut olla sellainen pari kyseessä, jotka kumpikin ovat olleet liian hiljaisia tunteistaan.
Nykypäivänä ei niinkään outo asia.
Entä oma huono itseluottamus?
Tietysti vika on aina toisessa, mutta. Miten luulette, että ihmiset suhtautuvat teihin, kun te mielessänne mietitte, että he ovat uhkaavia, epäaitoja ja pelottavia? Ettekä ole edes oma itsenne heidän seurassaan? Sitten heidän tulisi kokea teidät positiivisesti ja olla rakkautta sydän täynnä, siitä huolimatta että demonisoitte heidät ja myös osoitatte sen.
olla olematta oma itsesi = epäaito
Aloittaja on kokenut tekstissään vain menettämisen pelkoa, jonka hän kertoo itse ainoastaan tunnistavansa.
Mistä menettämisen pelko johtuu?
Uutta suhdetta on vaikea rakentaa, jos tuota alkuperäistä pelkoa ei saada pois.
Pelko heijastui koko tekstissä.
Eihän aloittaja syyllistänytkään tätä rakkautensa kohdetta vaan kertoi vaan omista tunteistaan. Minkä sitä ihminen sille voi jos tunteet on pelokkaat. Tietty voi itseään alkaa kehittää rohkeemmaks ja itsevarmemmaksi ja kannattaakin! Sama projekti mulla menossa :)
Olisiko kannattanut hyväksyä toinen ihminen myös sellaisena kun on eikä vaatia muuttumaan. En uskoe että olet ollut vilpitön suhteessa. yleensä ihmiset antaa takaisin...
Hirveä viesti. Ja hirveä tunne sille joka on kokenut tuon. Menettämisen pelko ja yksipuolisen tunteen tuottama tuska ovat yhtä hirveitä. Syövät sisältä ja tappavat ilon. Mietitkö koskaan, odottiko se toinen sinulta ettet saanut olla oma itsesi. Vai oliko se sitä, mitä arvelit hänen haluavan? Pelossa eläminen on joka tapauksessa hirveää. Syytätkö ap vielä sitä ihmistä tuosta kaikesta? Joskus luulen unohtaneeni, mutta sitten jokin muistuttaa minua, hieroo suolaa haavaan ja reagoin kuin vanhasta muistista. En silti vihaa enää. Ja olen oppinut hallitsemaan pelkoa.
Hyvä että pääsit eroon huonosta ihmissuhteesta. Voimia ja iloa päivään.
No, mikä on aloittajan vastaus viimeiseen viestiin?
Ala kasvattamaan itsetuntoa, se on rikkaus ja se on seksikästä Joka haluaa mennä niin menköön tuhannen on jo vastassa. Älä enää roiku kaikenlaisilla apukeinoilla.
Minusta tämä tuntui miehen viestiltä.
Toki voit olla biseksuaali.