Viimeaikoina minulle on alkanut tulemaan kohtauksia joissa yhtäkkiä tulee sellainen tosi ahdistava tunne ja sen jälkeen ikään kuin adrenaliini ryöppy ja sen jälkeen alkaa pumppu hakkaamaan hullunlailla ja vähän ahdistaa hengitystä ja hengitys muuttuu lyhyeksi pintahengitykseksi ja on jotenkin vaikea tasata hengitystä normaaliksi rauhalliseksi. Olen käynyt sydämen ekg:ssä mutta koskaan kohtausta ei olla saatu nauhalle. Näidenkohtausten jälkeen mulle tulee ihan hillitön vapina ja vähän niinkuin palelee. Minulla ja vaimolla on ero prosessi menossa ja sekin tilanne ahdistaa.
Voisiko kyseessä olla paniikkihohtaus eikä rytmihäiriö. Te joilla kohtaukset on diagnosoitu varmuudella paniikkikohtauksiksi, niin sopivatko oireeni siihen.
Kiitos jo etukäteen vastanneille.
Voisiko kyseessä olla paniikkihohtaus eikä rytmihäiriö. Te joilla kohtaukset on diagnosoitu varmuudella paniikkikohtauksiksi, niin sopivatko oireeni siihen.
Kiitos jo etukäteen vastanneille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
hyperventilaatio. Tietämättäsi hengität liian voimakkaasti sisään, ulos et juuri ollenkaan. Pidätätkö hengitystäsi huomaamatta?
Tasota vaan rauhallisesti hengityksesi voimakkaalla uloshengittämisellä ja mene eteenpäin.
Ei tarvitse lääkkeitä, ne pahentavat vain oloa.
Kokemusta on.
Asutko muuten sellaisessa talossa jossa on koneellinen ilmastointi?
No nyt äsken tuli kohtaus täällä töissä ja on tossa koneellinen ilmanvaihto. Eikö tollanen hyperventilaatio tule hitaasti vai jutkähtääkö ne oireet yhtäkkiä päälle?
Voi olla kumpaakin ja vieläpä niin että kummatkin (paniikki&rytmihäiriö) laukaisevat toisiaan päälle.
Stressiä tai turhaa murehtimista kannattaa välttää, nimittäin niillä varmasti ainakin itse saan sydämmen pompottelemaan todella herkästi ja ikävästi.
Rytmihäiriö tuntemus kannattaa joka tapauksessa tutkia, joten jos huolestuttaa mene lääkäriin ja yritä päästä jatkotutkimuksiin.
KYLÄ ON
Vaikuttaisi henkiselle oireilulle ? , kyseisessä tilanteessa luonnollista.
Hei,
tämä vastaus tulee jo sen verran myöhässä, että tuskin on apua. Toivottavasti kohtauksesi ovat helpottaneet. Rytmihäiriöt ovat usein todella pelottavia, vaikka olisikin tutkittu ja tietäisi, ettei ole mitään vakavampaa.
Itselläni rytmihäiriöt alkoivat reilut 10 vuotta sitten. Välillä sydän muljahteli epätasaisesti kun välillä pulssi taas kiihtyi tykyttämään kovaa vauhtia. Tressaavissa tilanteissa tunsin rytmihäiriöt helpommin. Minut tutkittiin ja vaikka tutkintatilanteissakin pulssi oli epätasainen, eivät oireet olleet vakavia. Toiset ihmiset kuulemma vain tuntevat tälläiset "hyvälaatuiset" rytmihäiriöt herkemmin.
Minulle kuitenkin kehittyi hiljalleen paniikkihäiriö näiden oireiden vuoksi, sillä etenkin julkisilla paikoilla rytmihäiriö johti paniikin tunteeseen. Lopuksi pelkäsin kuollakseni kaikkia rytmihäiriöitä niiden tuoman paniikin ja ahdistuksen vuoksi. Eräs lääkäri keksi ehdottaa minulle orloc-lääkitystä ja se oli itselleni "pelastus" rytmihäiriöiden suhteen. Sen jälkeen rytmihäiriötuntemukset katosivat eivätkä ole sen koomin vaivanneet. Paniikkihäiriö valitettavasti jäi, mutta siihenkin olen onneksi hakenut hoitoa.
Tulipas tästä pitkä vastaus. Olet tosiaan varmasti jo saanut kohtaukset rauhoittumaan, oppinut elämään niiden kanssa tai hakenut vaivaan apua. Mutta pointtini siis on, että aina kannattaa hakea apua, jos asia vaivaa suhteettomasti ja vaikuttaa elämänlaatuun. :)