Aika yksinäistä mun elämä näiden 2 mussukan kanssa.
Onneks sain koiran iloksi vähän piristyttämään : )
silti kun puistoissakin käy, niin kaikki äidit höpisevät kaikenlaista ja kaikilla on mies.
Oli mullakin... ei oo enää
kaveritkin jotenkin kadoksissa : (
Mut mulle saa kirjotella : )
[email protected] ja on messenger kans ; )
ai joo, oon siis 24-v mami
Onneks sain koiran iloksi vähän piristyttämään : )
silti kun puistoissakin käy, niin kaikki äidit höpisevät kaikenlaista ja kaikilla on mies.
Oli mullakin... ei oo enää
kaveritkin jotenkin kadoksissa : (
Mut mulle saa kirjotella : )
[email protected] ja on messenger kans ; )
ai joo, oon siis 24-v mami
Vastaukset 2
Vanhimmat
Puistossa oltiin tytön kanssa niin kaveri oli kaikilla mammoilla, ihan mukavia kuitenkin, siihen asti kunnes sanoin olevani etäisi =)
Mulla on yksi ipanapipana ja koira meni sekaisin eron yhteydessä, joutui reppana olemaan laumasta erossa ja paljon yksin 8-/
Joo yksinäistä on. Omat lapseni ovat niin isoja (18,17,11) ettei heistäkään ole enää paljoa seuraa. Kaksi vanhinta asuukin isänsä kanssa. Olen muuttanut muualta tälle paikkakunnalle. Siskoni ja kaverini ovat 200 km:n päässä eikä yksinhuoltajan taloudesta oikein löydy matkarahoja. Täällä Tampereen seudulla on ainakin yksinhuoltajien yhdistys jossa on viikottain(?) kokoontumisia ja välillä jotain tapahtumia. Kannattaa kysellä myös seurakunnalta, SPR:ltä ja Mannerheimin Lastensuojelulta. Itse kävin alkuvuodesta Fisherin eroseminaarin, jossa tutustuin muihin eronneisiin ja yksinhuoltajiin. Järjestämme aina välillä tapaamisia milloin missäkin merkeissä. Kärsin masennuksesta ja yksinäisyys usein vain vahvistaa pahaa oloa. Sen pahanolon takia olenkin hakeutunut ammattiauttajalle ja saanut helpotusta kun on edes joku jolle puhua ongelmistaan ja ajatuksistaan. Älä jää yksin vaan kysele omasta kunnasta ja ympäristö kunnista josko löytyisi jotain vertaisryhmää. Jaksamisia sinulle!