Hei vaan, pitkästä aikaa. Kävin tätä palstaa aikoinaan paljon lukemassa, ja osallistuin keskusteluihin. Nykyään olen ns. terveiden kirjoissa, enkä juurikaan ajattele epilepsiaa. Tänään kuitenkin päätin vihdoin käydä sairastumiseni ja sen elämänvaiheeni läpi... ja kirjoitin pitkän blogitekstin Ihmisyyden Jalanjäljillä -blogiini.
Koin sairauden läpikäymisen olevan tärkeää, ennenkaikkea minulle. Mietin pitkään, uskallanko julkaista tekstiä, sillä se on hyvin pitkä ja henkilökohtainen. Sitten tajusin, että helvetti... Sehän pitää julkaista. Toivon, että se luo uskoa edes yhdelle epilepsiaan aikuisiässä sairastuneelle ihmiselle.
Olo on nyt helvetin hyvä.
Täällä siis kertomus Minun epilepsiastani. Rankoista vuosista. Minun selviytymisestäni.
http://noitanaroviolla.blogspot.fi/2013/02/epilepsia.html
Terveisin Roona-82
Koin sairauden läpikäymisen olevan tärkeää, ennenkaikkea minulle. Mietin pitkään, uskallanko julkaista tekstiä, sillä se on hyvin pitkä ja henkilökohtainen. Sitten tajusin, että helvetti... Sehän pitää julkaista. Toivon, että se luo uskoa edes yhdelle epilepsiaan aikuisiässä sairastuneelle ihmiselle.
Olo on nyt helvetin hyvä.
Täällä siis kertomus Minun epilepsiastani. Rankoista vuosista. Minun selviytymisestäni.
http://noitanaroviolla.blogspot.fi/2013/02/epilepsia.html
Terveisin Roona-82
Vastaukset 3
Vanhimmat
Helvetin hyvin ilmaistu ja kirjoitettu.
Kiitos siitä Sinulle.
Kiitos!
On tullut paljon palautetta... Ja varsinkin "kohtalotovereiden" kommentit lämmittävät sydäntä. :-)
Hienoa Roona! Upea kirjoitus. Saisikohan sen julkaistua mm. Hesarissa? Yritä? Nehän voivat jopa maksaa siitä. Upea kirjoitus. Itsekin muistan sinut ja aikoinaan kirjoitin tänne paljon.