Mitä mieltä olette siitä,

Ei voi

Lapsella ei ole koskaan liikaa ihmisiä jotka välittävät hänestä.

Voi myös olla liikaa välinpitämättömiä ja suorastaan ilkeitä ihmisiä. Kuinka sitten on asian laita oikeasti, pitää varmaankin kysyä lapsilta...? Aikuiset tuskin myöntävät käytöstään...?

Liika väki tuhoaa enemmän kuin antaa. Pieni lapsi ei ymmärrä suurta sakkia elämssään. Ja saa väärän kuvan suvusta.

Aikuinenkin menee sekasin jos siinä häärii satoja ihmisiä ympärillä. Minä en halunnut loukata lapsiani väärillä ihmisillä. Meillä on vain yksi isä yksi äiti, kaksi mummia kaksi vaaria, ym sukulaiset ja tuttavat. Yksikään eon jälkeen tullut uusi kummajainen ei kuuu meidän yhteisöön ja sukuun.

On väärin valehdella lapselle että mummoja on kuusi... kun oikeesti niin ei ole.

Hyvä juttu on, koskaan ei ole liikaa välittäviä ja rakastavia aikuisia lapsen ympärillä.

Kannattasi kysyä niiltä lapsilta ja niiltä mummoilta ja papoilta ja myöskin siltä uusiopuolisolta, mitä nämä haluvat. eli halauavatko olla ex liiton lapsellesi mummoja ja pappoja, haluaako uusiopuolisosi olla minkäänlainen isä-tai äitihahmo ja luksi tärkin, mitä lapsia haluaa.
Taitaa jäädä useimmiten lapselta kysymyttä koko asiat, pakotatte lastenne sellaiseen, mikä on hänelle hirvittävän pahaa.

Ne omat "rakastuneet" silmät ja aivot kun ovat sokeat ihan kaikelle muulle, kaikki ovat vain vihamiehiä, jos uskaltavat yhdenkään eriävän mielipiteen antaa ja valitettavan raskas on juuri näiden omien lasten osa, heidän täytyy omaa vanhempaansa viisaampana vaieta, koska ymmärtävät että vain siten jonkinlainen koti on jossa saa olla. Mutta tämän raskaan lapsuuden hinta tulee maksuun lapsen aikuistuessa, senkin tulette huomaamaan.

Kyllä voi, liika on aina liikaa. Eikä voi olla kuin kaksi mummoa ja kaksi pappaa oikeesti. Kaikkihan voi leikkiä heitä mutta oikeesti fiksu ei niin tee.

Omituista että 2000 luvun lapsella pitää olla kaksi kotia, kahdet vanhemmat, kahdet mummot ja papat, liuta siskoja ja veljiä.... ja silti lapset ova nykypäivän erittäin onnettomia, ennettomampia kuin ennenvanhaan kun itse oli lapsi, vaikkei ollut edes meillä autoa, ei tietokonetta, hyvä että vesi tuli sisään ja ulos, ja olit onnekas kun omistit polkupyörän.
Nyt kaikkea pitää olla tusina, ja silti lapset kärsii mielentervyeongelmista. Ehkäpä juuri siksi. Realismi kaikkeen on hämärtynyt, eikä lapsi tiedä oikeesti enää mikä on totta ja mikä ei.

Ennen lasta rakastettiin ja hän oli kaikki mitä vanhemmat toivoa saattaa. Nyt lapsi on enemmänkin rasite, menoerä, esine, joka on viikon siellä viikon täällä.

Kaiken huipuksi kaikki vika on lapsen jos asiat menee mönkään.