Tiedän taipumukseni nähdä ihmisen läpi, silloin kun tämä on jotakin muuta mitä on. En voi sille mitään, että elämänkokemukseni myötä siitä on tullut tapa selviytyä silloin, kun ihminen yrittää muuttaa minua muuksi mitä olen. Sen avulla olen vahva vanhempi, sen avulla olen heikko niiden edessä, jotka kaipaavat inhimillisyyttä.
Totuus menee kaiken edelle minulle ja se on ainoa elämänohjeeni ja voimavarani mitä minulla on. Sitä ei muuta mikään ja sillä olen selvinnyt. Ja olen AINA lopulta ollut oikeassa.
Sellainen minä olen. En osaa muuta. Minun totuuteni ihmisistä on se joka on, mutta ihmiset, jotka pääsevät liian lähelle, ovat lopulta vastakkain itsensä kanssa.
Sitten minun kanssa pärjää, siis jos haluaa. :) En mitään muuta vaadi. Ja näen kyllä ihmisisä, milloin ihmissuhdesidos perustuu jollekin muulle, kuin todelliselle vahvuudelle ja välittämiselle.
Totuus menee kaiken edelle minulle ja se on ainoa elämänohjeeni ja voimavarani mitä minulla on. Sitä ei muuta mikään ja sillä olen selvinnyt. Ja olen AINA lopulta ollut oikeassa.
Sellainen minä olen. En osaa muuta. Minun totuuteni ihmisistä on se joka on, mutta ihmiset, jotka pääsevät liian lähelle, ovat lopulta vastakkain itsensä kanssa.
Sitten minun kanssa pärjää, siis jos haluaa. :) En mitään muuta vaadi. Ja näen kyllä ihmisisä, milloin ihmissuhdesidos perustuu jollekin muulle, kuin todelliselle vahvuudelle ja välittämiselle.
Vastaukset 37
Vanhimmat
että elän vankilassa.
Sua saaaaaa-aaaaa-jaaaa!
N INKÖ
Onko se tärkeää, että tunnet olevasi lopulta aina oikeassa.
Ketään et voi tuntea täydellisesti ,jokainen voi vain tuntea itsenä.Totuus olet vain sinä itse ja heijastat sitä toisiin teoilla ja sanoilla ,toisia ihmisiä kohtaan.
Kun tuntee itsensä ja on sinut itsensä kanssa ,silloin tunne helpommin myös toisen ihmisen. Virheitä ja heikkouksia meissä riittä ,mutta niitä ei saa jäädä tuijottamaan,
Niinpä. Toistat vain ap:n sanomaa.
Mikäs siinä väitti, että ap olisi nähnyt toisen jonakin muuna mitä hän todellisuudessa oli?
Totuus on ap:n sanomassa.
Totuus on tuolla ulkona
ja deina scully tulevat kysymään hämäriä. uskotko munan olleen ennen kanaa? mitä kippari-kallen pinaatti oikein sisältää. tapahtuiko jurassic park oikeasti?? se selviää... kun juhan af grann lähtee rasmuksen lämppäriksi!
Totuus on aina subjektiivisen ajattelun värittämä. Sana tai teko voi olla faktaa, mutta omat ohtopäätökset niistä ovat aina enemmän tai vähemmän subjektiivisia ellei toinen rehellisellä tavalla kerro mitä niiden takana on.
Toki on, olisi naiivia uskoa muuta, mutta kunnes toisin todistetaan, en suostu uskomaan muuta.
Kaikille ihmisille en tietystikään ole näin ehdoton -vain niille, jotka tavalla tai toisella yrittävät vaikuttaa omaan ajatteluuni ja kokemuukseeni totuudesta.
Eihän kaikilla ole niin paljon väliäkään. On toisen ihmisen kunnioitusta yrittää ymmärtää hänen maailmaansa ja tapaan ajatella. Näin pystyy rikastamaan myös omia näkemyksiään. Ei minulla ole tarvetta puuttua kenenkään vähemmän merkityksettömän ihmisen elämään, enkä usko kenelläkään siihen tarvetta olevankaan. Edes ystävilleni. Voin vain kuunnella ja tukea. Tässä kai merkittävä ero siihen, kuinka merkitykselliseksi kokee jonkun ihmisen.
Minusta sanojen ja tekojenkin taakse kätkeytyy niin monenlaisia motiiveja, että niiden selittäminen on lopulta mahdotonta. Moninaisten motiivien takia myös jokainen ehdoton kuva ihmisestä on valheellinen. Selittämisessä on myös se ongelma, että se on omien tunteiden, kokemusten ja ajatusten muuttamista sanoiksi ja toinen voi nämä sanat taas tulkita aivan eri tavalla, kuin mitä kertoja on niillä yrittänyt sanoa.
Jo ei ole kuin yksi motiivi, totuus, joka menee kaiken edelle. Eikä ole tarpeen selitellä, jos on vain yksi tie. Jokainen tietää totuuden sydämessään.
"Selittämisessä on myös se ongelma, että se on omien tunteiden, kokemusten ja ajatusten muuttamista sanoiksi ja toinen voi nämä sanat taas tulkita aivan eri tavalla, kuin mitä kertoja on niillä yrittänyt sanoa. "
Tässä vastaaja on oikealla tiellä. Jokaisella sanalla on merkitys ja teot voidaan muuttaa sanoiksi. Sanojen merkityksessä auttaa yhteinen äidinkieli, jossa on tarvittaessa apuna sanakirja. Sanojen merkitys on aina suhteellista, sillä ihminen viestii kehollaan suurimman osan sanojen merkityksestä.
Onneksi meillä on apuna tiede, joka tutkii ja kehittää, sekä antaa meille merkityksiä sanoille ja jos käy niin, ettemme ymmärrä, voimme aina yrittää sivistää itseämme ja etsiä tutkitusta tiedosta väyliä helpottaa löytäämään yhteinen sävel. Jos niin halutaan. Ainakin se auttaa meitä tutkimaan lopulta itseämme. :)
Kaikki on suhteellista, jopa tunne.
"Jo ei ole kuin yksi motiivi, totuus, joka menee kaiken edelle. Eikä ole tarpeen selitellä, jos on vain yksi tie. Jokainen tietää totuuden sydämessään. "
En täysin ymmärtänyt mitä tarkoitit tällä. Onko siis oma ainoa motiivisi totuus jota jos toiset eivät ymmärrä ei kuitenkaan tarvitse selitellä? Vai kaikkien motiivi jota ei tarvitse selitellä?
Yhteisestä äidinkilestämme huolimatta kukaan ei kuitenkaan taida sitä niin mestarillisesti, että osaisi pukea kaiken päässään liikkuva sanoiksi. Ja niin kuin sanoit sanojen merkitys on monessa mielessä suhteellista. Sana auto on niin selkeä ja konkreettinen, että kaikki ymärtävät sen mutta on paljon sanoja joiden merkitys ei ole niin helposti määriteltävissä tai yksiselitteisesti käsitettävissä ja siksi tulkinnat niistä eroavat. Esimerkiksi rakkaus, totuus tai vaikka surullisuus. Lisäksi eri ihmiset liittävät erilasia tunne latauksia eri sanoihin elämän kokemusten perusteella.
Suuri osa merkityksistä tosiaan viestitään eleillä ja erilasilla painotuksilla mutta nekään eivät kerro vielä tarpeeksi muodostamaan yleispätevän totuudellista kuvaa ihmisestä. Ja voihan eleitäkin tulkita väärin. Jos joku sanoo sinulle loistavin ja vilpittömin silmin ja muutenkin selkeästi sitä tarkoittaen "Minä rakastan sinua" et silti välttämättä tarkallen tiedä mitä hän sillä tarkoittaa, mikä on hänen kokemuksensa.
Myös ihmisen historia vaikuttaa hyvin paljon kuvaan hänestä ja kenekään historiaa ei voi täysin tuntea. Tähän voisi vielä kirjoitella kakenlasita, erilaisista arvomaailmoista ja siitä mikä niistä on oikea "totuuden" kannalta.
Myönnän toki, että omasta toutuudestaan täytyy jossain määrin olla varma. Nähdäkseni se on ehdottoman tärkeää. Sitä en ole vielä päättänyt kuinka varma.
Ai esimerkiksi:" Raija halusi vielä jatkaa työssään, vaikka olisi saanut jäädä eläkkeelle. Hän on ainoa, joka ilkeilee aloittelijoille, joten varaudu siihen. On lisäksi pari muuta, jotka saattavat aiheuttaa hämminkiä olemassaolollaan"
Aloittelijana kauan sitten törmäsin hohottavaan muurikiveen tuhoisin seurauksin ja siitä pitäen en ole pitänyt niistä. Kaikki ne ovat saman näköisiä kauempaa katsottuna .
"Jo ei ole kuin yksi motiivi, totuus, joka menee kaiken edelle. Eikä ole tarpeen selitellä, jos on vain yksi tie. Jokainen tietää totuuden sydämessään. "
En täysin ymmärtänyt mitä tarkoitit tällä. Onko siis oma ainoa motiivisi totuus jota jos toiset eivät ymmärrä ei kuitenkaan tarvitse selitellä? Vai kaikkien motiivi jota ei tarvitse selitellä?"
Tässä tapauksessa puhunikin tapauksista, jotka vaikuttavat oman elämäni tapahtumiin ja jossa kohtaan ristiriitoja, sanojen, tekojen, tapahtuneiden asioiden ja vallalla olevan kulttuurin kanssa. Sopeutuminen on asia erikseen ja miten omassa elämässä sitten olen valinnut toimia ihmisten kanssa.
Uskoakseni pystyn ymmärtämään ( riittävästi asioita pohdiskelleena) erilaisten asioiden merkityksen myös muilta ihmisiltä. Silloin, kun omat tunteet ovat riittävän etäällä tapahtumista, voi hyvin jakaa tunnekokemuksia ilman liiallista ehdottomuutta. Toisen kokemus ja sanoitus samoilla sanoilla, kuten rakkaus, suru, tunne, viha, voi olla aivan toinen tunnekokemus kuin itselläni, mutta se on sitten niin.
Ihan kun minun kirjoittamaa. Selkeästi ilmaistu ja olen kanssasi samaa mieltä.
"Ihmiset, jotka pääsevät lähelle, ovat lopulta vastakkain itsensä kanssa". Tämä on totta, ne ihmiset, jotka lähellä haluavat olla. Olen vahva peili, viereeni ei kovin moni jää. Siis niistä merkityksellisistä ihmisistä ei kovin moni kestä peiliä, missä heijastuu omaa kuvaa varmaankin hyvin tarkasti. Merkityksettömien ihmisten kanssa en lähde syvälle edes menemään. Heitä piisaa ympärilläni.
Olen kova luu, jonka luokse on jokainen karkuun lähtenyt tullut jossakin vaiheessa kertomaan, by the way; olit oikeassa kaikessa.
Huvittavaa.
Menetin sen, jota eniten rakastin. Peili-ominaisuuteni vuoksi. Se on kova pala, hirveän kova pala. En olisi kuitenkaan voinut olla hellempikään, mentiin niin lujaa metsään. Rämmin pois metsästä, mies on varmaankin siellä edelleen.
Ikävöin.
Se joka itsensä ylentää, se alennetaan.
Kiinnostava aihe, mielenkiintoisia ajatuksia.
En ymmärrä, miten ihminen on toisen mielestä jotain muuta, kuin hän oikeasti on. Mitä se edes tarkoittaa? Sitäkö, että toinen piiloutuu eikä paljasta paljonkaan itsestään? Itse ajattelen, että olemme aina erilaisia sen mukaan, kenen kanssa toimimme. Jokainen ihmissuhde on hieman erilainen, ja vastapuolen luonne, tuttuusaste, toiminta jne. muokkaavat sitä, millaisena itse hänen seurassaan näyttäydymme. Olen ajatellut, että se on soputumista ja joustavuutta ja varmistaa yhteistyön sujuvuuden.
Joidenkin kanssa pääsee vähitellen läheisemmäksi, ja mitä läheisempi on, sitä enemmän uskaltaa antaa itsestään toiselle. Se kysyy luottamusta. Se, että toinen ei anna itsestään mitään, kertoo mielestäni tuttavuuden löyhästä tasosta, tai jos ollaan jo pitkältä ajalta tuttuja, epäluottamuksesta. Kaikkien kanssa ei synny tunnetta, että voi kertoa omia ajatuksiaan vapaasti ja tulla ehdoitta hyväksytyksi. Kemiattomuus voi olla pienestä kiinni. Alitajunta voi rekisteröidä toisen ihmisen ilmeen, torjuvan eleen tms., ja itselle tulee olo, että tuon ihmisen lähelle en uskalla mennä.
Nyt kun ajattelen, niin juuri toisen tietynlainen ehdottomuus on minulle yksi syy varovaisuuteen. Ehdottomuudella tarkoitan sitä, että toinen tekee minua koskevat tulkintansa omista lähtökohdistaan niin, ettei ymmärrä tulkintojensa subjektiivisuutta vaan pitää totuutena. Itse näen, että minun mielikuvani ihmisestä on vain pieni osatotuus ja että toiset ihmiset kokevat saman ihmisen aivan eri tavoin kuin minä. Minulla on sellainen pelko, että monet peileinä itseään pitävät ihmiset analysoivat toisia nimenomaan negatiivisia piirteitä eritellen ja haluavat peilata niitä. Jos aistin toisen tarkkailevan ja etsivän virheitä, menen vaistomaisesti kuoreeni ja alan pelätä näyttää heikkouksiani.
Kaikkihan me toki teemme havaintoja uusista tuttavuuksista, mutta itse pyrin näkemään ja myös näen ihmisissä hyviä puolia. Jyrkkyys ja täydellisyyden vaatiminen ovat tosin niitä puolia, jotka siis saavat minut säikyksi ja ajavat kauemmas.
"Uskoakseni pystyn ymmärtämään ( riittävästi asioita pohdiskelleena) erilaisten asioiden merkityksen myös muilta ihmisiltä. Silloin, kun omat tunteet ovat riittävän etäällä tapahtumista, voi hyvin jakaa tunnekokemuksia ilman liiallista ehdottomuutta. Toisen kokemus ja sanoitus samoilla sanoilla, kuten rakkaus, suru, tunne, viha, voi olla aivan toinen tunnekokemus kuin itselläni, mutta se on sitten niin."
Tämän näen samalla tavoin. Uskon, että koko aikaisempi elämämme, lapsuutemme, kasvuympäristömme, kokemuksemme, luonteemme, ihmissuhteemme jne. vaikuttavat siihen, miten koemme esim. rakkauden tai surun. Eikä se tunne välttämättä ole ollenkaan samanlainen kahdella ihmisellä. Silti jos sanon jollekulle ihmiselle, että hän on minulle rakas, niin tarkoitan sitä todella. Vaikka sitäkin on monenlaatuista, niin kuitenkin se on minulle niin vahva ilmaus, että se tarkoittaa kyseisen ihmisen olevan paljon mielessäni ja minun toivovan hänelle hyviä asioita ja onnellisuutta. Valtaosa ihmisistä ei suinkaan pyöri ajatuksissani, ja vaikka en pahaa kenellekään toivokaan, en ajattele yhdentekevistä ihmisistä, että mitenhän he selviävät ja onko heillä asiat hyvin.
Ketjun paras kirjoitus, minun subjektiivisesta näkökulmastani ;). Komppaan täysin.
Miten ihminen voi olla jotakin muuta kun mitä on? Siten ettei tunne itseään, ei vahvuuksia, ei heikkouksia. Väittäsin, ettei kovin moni ole edes kiinnostunut siitä, minkälainen on. Kiinnostavampaa on vaikka punttis tai mitä tulee telkasta. Siinä tapauksessa vaan toimii jotenkin mutta ei pysty perustelemaan, miksi toimi jollakin tavalla. Perusteluissa on mielestäni se voima, jolla ainakin minut saa vakuuttuneeksi, että tämä ihminen hieman edes tietää, missä menee.
Minä olen aina samanlainen, oli vastassa kuka vaan. Tietenkään en kerro kaikille mitä ajattelen tms mutta tuttuuden aste ei varsinaisesti vaikuta minuun. Ihmiset joko ovat mielenkiintoisia tai eivät ole. Mielenkiinnottomien kanssa en jaksaisi kauheasti jutella, mutta kaipa olen onnistunut siinä, kun sitä nyt ei ole varsinaisesti huomattu siellä, missä on pakkoseurustelua, esim työpaikalla.
Ehdottomuus? Juu, kai tällaisen asenteen takana on aina ehdottomuutta. Se seuraa totuuden rakastamista. En luule aina olevani oikeassa, mutta selvitän kyllä hanakasti, jos minua jokin asia kiinnostaa. Eli kysymyksiä (miksi noin, miten noin ajattelet) on paljon seurassani. Siis niille, jotka olen katsonut, että pystyvät näihin edes jotenkin vastaamaan.
On sanottu vaikeaksi, dominoivaksi ja älykkääksi. On sanottu myös hyväntahtoiseksi ja empaattiseksi. Samat ihmiset.
Edellinen kirjoitti mielestäni paljon tottakin. Tunteet, ajatukset, kaikkinensa koetaan eri tavoin. Pointtini oli, pystyykö perustelemaan.
Haluaisin tietää mitä on tämä totuus mistä puhutte? Onko se jotain mikä on kaikille viime kädessä sama? Miten näin mahtipontinen asia kuin totuus koko ihmisestä voi selvitä jos ei kaikki häneen liittyvä voi olla tiedossas?
Ymmärrän että ihmisestä voi tehdä päätelmän ettei hän sovellu tietylle alalle tai että hän on onnettomassa suhteessa. Voi tehdä huomion että hänellä on erillainen huumorin taju, tai että hän usein pillahtaa itkuun kesken illan istujaisten. Näistä huomioista voi myös muodosta kokonais valtaisempia käsityksiä mutta näiden käsitysten kutsuminen yleisesti totuudeksi kuulostaa suorastaan julmalta.
Kun tulkitset ihmistä tulkitset häntä itsesi kautta. Et voi olla vertaamatta häntä itseesi. Et voisi ymmärtää häntä mitenkään jos sinulla ei olisi ainuttakaan kokemusta elämästä. Ihmisten kokemukset elämästä ovat erilaisia. Kenen kokemus niistä on se jonka mukaan totuus määritellään?
"En ymmärrä, miten ihminen on toisen mielestä jotain muuta, kuin hän oikeasti on. Mitä se edes tarkoittaa? Sitäkö, että toinen piiloutuu eikä paljasta paljonkaan itsestään? Itse ajattelen, että olemme aina erilaisia sen mukaan, kenen kanssa toimimme"
Kuva toisesta muodostuu pikkuhiljaa toisen puheiden sanoman ja vallalla olevan kulttuurin, sanomattomien tabujen kautta. Tässä tarkoitan nimenomaan niitä tilanteita, joissa ollaan tekemisissä esimerkisi työpaikoilla. Sama pätee myös esim. joihinkin sukulaisiin. Monelle on oikeasti kuva itsestään melko väärä ja se on saattanut muokkautua vuosia sellaiseksi, jos olosuhteet ovat olleet oikeat. Tällöin se on sitä, että ihminen on tavallaan alkanut uskoa itsekin siihen, mitä ei ole.
Tavallaan ulkopuolisena se huomaa -puheet ja teot ovat täydellisessä ristiriidassa keskenään. SIlloin minä ainakin olen hyviin varuillani -ja pääsen taas luottamaan itseäni ja vaistooni toisen ihmisen aitoudesta. Minä en tarkoita sitä, että pitäisi toinen täysin lytätä, mutta en niele purematta hänen näkemyksiään vaan etsin todella sen punaisen langan, jolla voin fiksusti perustella omat näkemykseni. Tiedän myös, että joillekin olemassaolon edellytys on oma rooli, jolla he kulloinkin eri tilanteissa selviävät. Jos minä näen sen, ei minulla ole tarvetta avata näkemystäni kenellekään, tiedän vain heikon lenkin ja mistä asiat kulloinkin oikeasti ns. "kiikastavat" Uskon, että tuollaisen roolin rikkominen voi romahduttaa ihmisen enkä tietenkään sellaista halua.
100-100:"Minulla on sellainen pelko, että monet peileinä itseään pitävät ihmiset analysoivat toisia nimenomaan negatiivisia piirteitä eritellen ja haluavat peilata niitä. Jos aistin toisen tarkkailevan ja etsivän virheitä, menen vaistomaisesti kuoreeni ja alan pelätä näyttää heikkouksiani."
"jouhkimo:"Tämä on totta, ne ihmiset, jotka lähellä haluavat olla. Olen vahva peili, viereeni ei kovin moni jää. Siis niistä merkityksellisistä ihmisistä ei kovin moni kestä peiliä, missä heijastuu omaa kuvaa varmaankin hyvin tarkasti. Merkityksettömien ihmisten kanssa en lähde syvälle edes menemään. Heitä piisaa ympärilläni."
En ole peili. Tällä tarkoitin sitä, että täytyy olla sinut omien heikkouksiensa kanssa.
Tämän kirjoittaminen tuo itselleni mieleen sen, enkö ole itseni kanssa sinut ominen heikkouksineni? Olen, mutta en halua, että niitä käytetään alistamaan minua -niiden kanssa olen sinut.
Toisaalta, vahvuuteni näkyy vain työelämässä. Niiden kanssa, joiden kanssa elämäni jaan, asia on sitten toinen. Annan paljon niille, joille vain suinkin pystyn, mutta minua on ehkä vaikea tukea -olen kasvanut vahvaksi vastoinkäymisten myötä.
jopas oli liirumlaarumia, ylevää ja kirjasta kopioitua
"Näistä huomioista voi myös muodostaa kokonaisvaltaisempia käsityksiä, mutta näiden käsitysten kutsuminen yleisesti totuudeksi kuulostaa suorastaan julmalta."
tai bimbolta, tai miltä vaan, itse kunkin omien käsitysten mukaan. Totuudeksi kutsuttu ei ole aina sellaista nähnytkään.
Muuten, jos huomaatte, että joillain on erilainen huumorintaju kuin teillä, niin miksi luulette, että he preferoisivat automaattisesti teidän huumorintajuanne? Eikö sekin ole aika rankkaa itsen kautta tulkitsemista? :)
En tiedä kenen tekstiä kommentoit, mutta vaikka olisikin "kopioitu kirjasta", sillä ei liene merkitystä tässä tapauksessa.
On tutkittua, että lapsi, jolle luetaan paljon, oppii niemeään ja käsittelemään tunteitaan paremmin, kuin he,jotka eivät osaa/kykene nimetä niitä. Tutkimuksessa viitattiin siihen, että tunteiden vietävissä olevat ( ja nimenomaan vihaiset/paljon pettymyksiä) kokeneet lapset joutuivat helpommin rikkollisille teille. Valitettavasti en löydä tutkimusta netistä, mutta tutkimus tehtiin amerikassa. Niin tai näin, se on ainakin olemassa. Eikä ollenkaan huonosta aiheesta.
Tarkoitan sitä, että ei kai siin mitään pahaa ole, jos tunteille löytyy oikeat sanat. Tulee paremmin ymmärretyksi, jos puhutaan oikeilla sanoilla. SIksi on hyvä, että tiedä tutkii tunteita, sanoittaa niitä ja avaa käsitteitä.
"Muuten, jos huomaatte, että joillain on erilainen huumorintaju kuin teillä, niin miksi luulette, että he preferoisivat automaattisesti teidän huumorintajuanne? Eikö sekin ole aika rankkaa itsen kautta tulkitsemista? :) "
En tiedä tarkalleen mitä tällä tarkoitit. Huumorintaju oli vain satunnainen esimerkki. Se juuri on ollut pointtini että kaikki tulkinta taphtuu kaikilla itsensä kautta. En tarkoita ettei ihmisistä saisi muodostaa käsityksiä tai mielipiteitä. Siloinhan olisit täysin halvaantunut tekemään mitään. Mielestäni niihin ei pitäisi kuitenkaan luottaa liikaa. Henkilökohtaisesti korvaani särähtää aika pahasti kun joku puhuu totuudesta ja siitä miten se menee kaiken edelle ja on ainoa elämän ohje ja lisää vielä että on AINA ollut lopulta oikeassa ja että liian lähelle pääsevät ihmiset ovat aina vastakkain itsensä kanssa. Mieleeni tulee kuva ehdttomasta ja joustamattomasta ehkä mielestäni liian kevyin perustein tuomioita jakavasta henkilöstä. En väitä että ap on tällainen ja hänen myöhemmistä kirjoituksistaan saa taas hyvin toisenlaisen käsityksen.
Oh dear, oh my!! Huumorilla tusin on mitään tekemistä koko ketjun kanssa.
Se on lopulta niin subektiivsta, että ei voi kuin hymähdellä ajatuksille. On kymmeniä ihmsiä, joiden huumorille nauran, riippumatta siitä, mitä arvomaailmaa he lopulta edustavat minulle. Ihan totta.
Ahhhahh kun naurattaa työtoverini esimerkki naurujoogasta :))) Saa minut hyvälle tuulelle aina vaan......Kyseinen ihminen on täysi luuseri!!!
Se mikä tuo hyvää mieltä..niin. ...
Tarkoitan sitä, että hänen esimerkkinsä ovat todella hauskoja. Aidosti naurattaa esimerkit... mutta hän ei voi niihin ripustaa omaa asemaansa työyhteisössä..... Se on lopula hän, joka maksaa jos homma ei suju....en haluaisi olla hänen housuissa kun hänet määritellään jonkun muun kuin hauskuuden vuoksi-.........
Jokainen vastaa omasta itsestään......
"Väittäsin, ettei kovin moni ole edes kiinnostunut siitä, minkälainen on."
Nuorena ihmisenä tuli mietittyä aivan turhankin paljon, millainen on ja etenkin millainen verrattuna muihin. Sittemmin saavutti jonkinlaisen rauhan ja siirsi katseensa omasta navasta laajemmalle. Enää ei jaksa kovinkaan paljon analysoida itseään, vaan sitä hyväksyy paremmin itsensä omana kokonaisuutenaan ja sitä myöten myös toiset ihmiset omanlaisinaan. Sitä mukaa, kun on oppinut hyväksymään oman epätäydellisyytensä ja siitä riippumattoman ihmisarvonsa, on oppinut hyväksymään saman myös muissa.
Kannattaisi tosin välillä pohtia omia tekemisiään. "Valmiissa elämässä" tulee helposti turtumus eikä jaksa enää tavoitella mitään tai edes haaveilla mistään. Päivät käyvät ensin mukavan tasaisiksi ja vähitellen sitten tylsän latistuneiksi. Uskaltaako sitä lopulta edes yrittää mitään, kun tasava tuntuu turvalliselta? Itsestä riippumattomat tapahtumat, kohtaamiset ja kohtalot ravistelevat ja herättävät hetkeksi, kunnes taas hiljalleen alkaa torkkua.
Ihailen ihmisiä, joissa tietynlainen polte näkyy jatkuvasti.
"Juu, kai tällaisen asenteen takana on aina ehdottomuutta. Se seuraa totuuden rakastamista."
Totuus lienee arvo enemmistölle meistä. Sekään ei silti merkitse välttämättä samaa kaikille. Joku voi kokea, ettei voi sanoa varmaksi asioita, ennen kuin on miettinyt ne joka kantilta ja voi varmasti seistä sanomansa takana. Toinen voi ajatella, että totuus on se, mikä juuri sillä hetkellä on mielessä ja tuntuu oikealta. Se totuus voi siis vaihdella ja silti tuntua aina oikealta, vaikka ei pysyvä olekaan.
Sä olet kyllä mun makuuni.
Koko ketjusta ylipäätään: mahtavaa, että täällä on välillä kesusteluakin.
Onpa paatoksellista liirumlaarumia. Ei sellaista ihmistä olekaan joka aina näkee kulissin taakse, jos sitä sitten onkaan. Minäkin olen AINA oikeassa, koska annan itselleni oikeuden olla myöskin väärässä. Kaikki mitä havannoin ympäristässäni on minun todellisuuttani eikä muilla ole siihen välttämättä mitään mahdollisuutta vaikuttaa. Minä tulkitsen kaikki havaintoni omalla tavallani, entisten kokemusten kautta ja niiden aiheuttamien muistijälkien ohjaamana, eikä tämä tulkinta tee aina oikeutta objektille. Skitsotkin ovat oikeassa totuutensa kanssa, heille se on totta vaikka kukaan muu ei sitä näekään heidän tavoin. Kykyni ajatella on hyvin rajallinen, ehkä juuri siksi en voi uskoa kenenkään olevan yli-ihminen, en varsinkaa ihmistuntemuksen saralla. Tulkitsemme ruumiinkieltä havannoidessamme toista ihmistä, joskus onnistumme ja toisinaan emme. Ap on ainoa aina oikessa olija.
"Aina oikeassa olija. "
Tavallaan kyllä. Kompromissit ja sovitut asiat sopivat minulle. Diplomatiaakin tarvitaan, mutta ehkä tässä keskustelussa onkin kyse enemmän siitä, kuka yrittää pitää lankoja käsissään toisen heikkoudella, juonien ja manipuloiden. Rahalla tai omalla kyseenalaisella vallalla. Tunnesiteillä tai _taas_ vallalla olevan kulttuurin niin salliessa.
Tiedän, koska olen itse ollut tälläisen manipuloinnin kohteena omassa yksityisessä elämässäni. Siitä, kun pystyy riuhtaisemaan itsensä erilleen, huomaa toisen heikkouden.
Varmaankin olet siis nainen.Naisilla on eri keinot selvitytymiseen parisuhdeasioissa kuin kooltaan isommilla ja luonteeltaan kilpailullisimmilla miehillä, niin se vain on.
Eli eläydyt passiiviseksi tai vekoilet, niin tuttua minullekin :) selviytymistä totta tosiaan, miehet ja naiset eivät ole samanlaisia!
Sinulla vaikuttaisi olevan vahva sisäinen itsetunto, voi olla että fyysisessä itsetunnossasi on jotain heikkouden merkkiä kun viestii että sinua voisi edes alkaa muuttamaan muunlaiseksi.Toiset eivät kestä heikkoutta, joillekin muille heikkoiden näytteleminen voi olla suojakeino ottaa aikaa ja selvittää mikä toinen on.
Älä silti huku noihin rooleihisi. On ihan ok sanoa "kiitos ja hei, musta tuntuu että tää ei toimi" eikä aina jäädä katselemaan jokaista tarinaa loppuun saakka jos otat siinä itse vain turpiin kun kerta tunnut tietävän miten käy. :) Omien rajojen löytäminen ja noudattaminen on ihan ok. Antaa vinkkiä toisellekin muuttaa toimintaa tai jättää leikki sikseen. Pidä huolta itsestäsi!
"Sinulla vaikuttaisi olevan vahva sisäinen itsetunto, voi olla että fyysisessä itsetunnossasi on jotain heikkouden merkkiä kun viestii että sinua voisi edes alkaa muuttamaan muunlaiseksi.Toiset eivät kestä heikkoutta, joillekin muille heikkoiden näytteleminen voi olla suojakeino ottaa aikaa ja selvittää mikä toinen on."
Esimerkissäsi kaksi ääripäätä. Mitä ikinä tuolla tarkoititkaan. :)
Samaa mieltä. Ainoa kommenttini tähän että älkää edes kuvitelko tietävänne mitä toinen ajattelee ja tuntee. Ikinä ette voi sitä tietää. Juuri tuo kuvittelu on yksi parisuhteiden suurimpia Ongelmia. Elämänkokemuksen tuomia suurimpia oppeja on tämä.
Niin. Onhan se ikävää jos toinen pitää itsestäänselvyytenä tietämättään itsekään. ja miksi. Hyvä ihmistuntija voi olla, mutta ei kannata kaikkea olettaa. Ikinä ei voi tietää kaikkea toisesta.
Elämän suuripia mystisiä kysymyksiä ihmisluonteista. :)
The truth is out there, todellakin! Vai jospa ei olekaan mitään totuutta?
Kuule, totuus on sinussa itsessäsi. Pitää vain olla kyllin viisas olla olettamatta liikoja. Sinulla on tunne, jonka perusteella teet havaintosi. :)
Ja viisautta kysyyy se, joka nämä erittelee.
Tarvitaan tuneeseen eläytyimistä, tietämystä, itsevarmuutta ja havainnontikykyä, sekä tiedostamista. Ja sitä, minkä vallassa oleva kulttuuri kulloinkin sanelee.
Ei tämä ole mitään x filessia.