Olen sairastanut masennusta kohta 7 vuotta. Välillä on mennyt hyvin ja välillä taas paljon huonommin.
Tuntuu, että en enää vaan yksinkertaisesti jaksa tätä elettyä elämää. En usko, että tulen saamaan koskaan lapsia tai ylipäätään mitään sellaista mistä olen haaveillut.
Pidän itseäni huonona kaikessa mitä teen, inhoan peilikuvaani. Olen kärsinyt oppimisvaikeuksista ala,yläasteet ja ammattikoulun myös. Miten kukaan ihminen voi edes olla näin huono?
Olen alkanut pelkäämään itseäni... Välillä on päiviä kun ajattelen, että kaikki menee huippuhyvin ja todellisuudentaju katoaa hetkeksi, käsittelen asioita eri tavalla kuin niinä päivinä kun aamusta iltaan pääni sisällä on ääni joka käskee tappamaan itseni. Eilen bussissa ajattelin vaan, että "tapa ittes, sut löydetään metsästä kuolleena, tapa ittes, tapa tapa tapa nyt ittes jo, tänään sä kuolet, sä näät nää maisemat viimeisen kerran nyt"
Mua pelotti. Kyyneleet virtas vaikka yritin peitellä. Se oli ihan kamalaa! Onko tää enää edes normaalia masennusta? Musta tuntuu, että mulla on joku mielisairaus. En enää pysty keskittymään mihinkään, nään kauheasti painajaisia, voin henkisesti ja fyysisesti huonosti, en ole pitkään aikaan pystynyt lukemaan kirjoja, saan kamalia raivonpuuskia ja päässä pyörii itsemurha-ajatukset valehtelematta melkein joka päivä.
Häpeän itseäni, vihaan itseäni, en anna itselleni anteeksi menneisyyttäni.
En tiedä mitä tämä on... Pelkään tulevaisuutta, pelkään että en enää jaksa.. En kylläkään jaksa elää itsenäni. Vihaan kaikkea itsessäni. Jos voisin, tappaisin itseni tällä sekunnilla. En ole onnistunut MISSÄÄN. Kaikki vanhat kaverini seurustelevat, opiskelevat sitä mitä haluavat ja minä olen syvällä pohjalla näiden samojen ajatusten kanssa mitä ajattelin 13vuotiaana.
Haluaisin ihan normaalin elämän. Haluaisin elää normaalia elämää. Poikaystävän, etten ajattelisi näitä kamalia ajatuksia JOKA päivä.. Ne valtaaa mun pään aamusta lähtien. Ne saartaa mut ja pään sisällä kaikuu "tapa itses" Välillä mietin, että onko ne mun ajatuksia? Onko ne jonkun muun?
15vuotiaana lukitsin itseni kylppäriin ja huusin pikkusiskolle, että nyt tapan itseni.. Olen täysin epäonnistunut ihmisenä....
Minulla on ystäviä, valmistun ammattiin nyt keväällä, saan luultavasti vakkarityöpaikan ensi syksynä, mutta en pääse eroon tätä loputonta yksinäisyyttä, loputonta huonouden tunnetta, loputonta pahaa oloa..
Minäkin haluaisin olla onnellinen, iloinen, elää normaalia elämää. En jaksa enää tätä kamalaa paskaa.
Tänään taas kun heräsin, ensimmäiset ajatukset olivat, että tapa itsesi.
Olenko mielisairas? En enää jaksa... olen niin turta tästä... Haluan laulaa, lukea kirjoja, nauraa oikeasti onnellisena, leipoa pullia, rakastaa jotain ihmistä ja saada vastarakkautta. Olenko ihan epäonnistunut ihmisenä..?
.... haluan vaan pois täältä jos seuraavat 7 vuotta on samanlaisia:'(
Tuntuu, että en enää vaan yksinkertaisesti jaksa tätä elettyä elämää. En usko, että tulen saamaan koskaan lapsia tai ylipäätään mitään sellaista mistä olen haaveillut.
Pidän itseäni huonona kaikessa mitä teen, inhoan peilikuvaani. Olen kärsinyt oppimisvaikeuksista ala,yläasteet ja ammattikoulun myös. Miten kukaan ihminen voi edes olla näin huono?
Olen alkanut pelkäämään itseäni... Välillä on päiviä kun ajattelen, että kaikki menee huippuhyvin ja todellisuudentaju katoaa hetkeksi, käsittelen asioita eri tavalla kuin niinä päivinä kun aamusta iltaan pääni sisällä on ääni joka käskee tappamaan itseni. Eilen bussissa ajattelin vaan, että "tapa ittes, sut löydetään metsästä kuolleena, tapa ittes, tapa tapa tapa nyt ittes jo, tänään sä kuolet, sä näät nää maisemat viimeisen kerran nyt"
Mua pelotti. Kyyneleet virtas vaikka yritin peitellä. Se oli ihan kamalaa! Onko tää enää edes normaalia masennusta? Musta tuntuu, että mulla on joku mielisairaus. En enää pysty keskittymään mihinkään, nään kauheasti painajaisia, voin henkisesti ja fyysisesti huonosti, en ole pitkään aikaan pystynyt lukemaan kirjoja, saan kamalia raivonpuuskia ja päässä pyörii itsemurha-ajatukset valehtelematta melkein joka päivä.
Häpeän itseäni, vihaan itseäni, en anna itselleni anteeksi menneisyyttäni.
En tiedä mitä tämä on... Pelkään tulevaisuutta, pelkään että en enää jaksa.. En kylläkään jaksa elää itsenäni. Vihaan kaikkea itsessäni. Jos voisin, tappaisin itseni tällä sekunnilla. En ole onnistunut MISSÄÄN. Kaikki vanhat kaverini seurustelevat, opiskelevat sitä mitä haluavat ja minä olen syvällä pohjalla näiden samojen ajatusten kanssa mitä ajattelin 13vuotiaana.
Haluaisin ihan normaalin elämän. Haluaisin elää normaalia elämää. Poikaystävän, etten ajattelisi näitä kamalia ajatuksia JOKA päivä.. Ne valtaaa mun pään aamusta lähtien. Ne saartaa mut ja pään sisällä kaikuu "tapa itses" Välillä mietin, että onko ne mun ajatuksia? Onko ne jonkun muun?
15vuotiaana lukitsin itseni kylppäriin ja huusin pikkusiskolle, että nyt tapan itseni.. Olen täysin epäonnistunut ihmisenä....
Minulla on ystäviä, valmistun ammattiin nyt keväällä, saan luultavasti vakkarityöpaikan ensi syksynä, mutta en pääse eroon tätä loputonta yksinäisyyttä, loputonta huonouden tunnetta, loputonta pahaa oloa..
Minäkin haluaisin olla onnellinen, iloinen, elää normaalia elämää. En jaksa enää tätä kamalaa paskaa.
Tänään taas kun heräsin, ensimmäiset ajatukset olivat, että tapa itsesi.
Olenko mielisairas? En enää jaksa... olen niin turta tästä... Haluan laulaa, lukea kirjoja, nauraa oikeasti onnellisena, leipoa pullia, rakastaa jotain ihmistä ja saada vastarakkautta. Olenko ihan epäonnistunut ihmisenä..?
.... haluan vaan pois täältä jos seuraavat 7 vuotta on samanlaisia:'(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onko syytä masennukseesi selvitetty? Onko sinulta tarkistettu esim. viimeisen vuoden aikana verikokeella esim. kilpirauhasarvot, verensokeri, B12-vitamiinipitoisuus? Onko sinulla kipuja?Jos on, onko niihin riittävä kipulääkitys?
Olen kuullut myös,että potilas on kertonut lääkärille vuosikausia kestäneestä väsymyksestään ja lääkäri on määrännyt masennuslääkettä, vaikka tosiasissa potilaalla olikin hoitamaton astma. Sairastan itse astmaa ja kun se on huonossa tasapainossa olen todella väsynyt ja masentunut.
Onko sinulla tällä hetkellä lääkitys masennukseen? Jos on, milloin olet viimeksi käynyt lääkärin vastaanotolla, että lääkitystä olisi tarkistettu?
Kannattaa käydä tutustumassa oheiseen linkkiin http://www.masennussattuu.fi/
Käytkö tällä hetkellä terapiassa? Jos et, kannatta hakeutua juttelemaan ammattiauttajan kanssa.
Pahaa olo voi purkaa myös Valatkunnalisessa kriisipuhelimessa http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin . Tilanteessasi tarvitset tämän lisäksi kuitenkin ammattiauttajan apua.
Kelan kautta voi saada kuntoutuspsykoterapiaa, josta löydät tietoa http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/251110101808SV
Kelan kautta on mahdollisuus päästä myös kuntoutukseen, josta saa vertaistukea ja vinkkejä masennuksen omahoitoon. Kannattaa käydä katsomassa millaisia kursseja on tarjolla http://asiointi.kela.fi/kz_app/KZInternetApplication .
Ulkoilu, liikunta ja ystäviin yhteydenpito on tärkeää. Ole itseäsi kohtaan armollinen äläkä vaadi itseltäsi liikaa.Kukaan muu ei pidä fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistasi huolta kuin sinä itse.
20 vuotta mutta tuohon itsensä tappamis pelleilyyn en ole lähtenyt edes masentuneena. Olet onnistunut minua paremmin jo elämässä kun
olet amikseen päässyt, mutta loppupeleissä allekirjoitan kyllä tuon väittämäsi.
Olipa muuten pitkä synnytys kuka tuota jaksoi lukea,
mutta tosiaan silloin on epäonnistunut jos ei osaa edes päiviään päättää.
Tuntuu hullulta nuo sinun ajatukset itsemurhasta. Saa käsityksen että itse et sellaista suunnittele vaan kolmas persoona mielessäsi kehottaa tekemään itsemurhan.
Kysyt oletko epäonnistunut ihmisenä.
Jos on fyysisesti terve, talous ettei ole isompia velkoja, eikä tehnyt mitään isompia virheitä kuten rikoksia. Niin silloinhan pitäisi olla potenttiaalia hyvään elämään. Maailma vaan tuntuu vaativan että asiat täytyy tehdä heti eikä saa epäonnistua missään. Täytyy olla oma koti, koulut käyty ilman viivästyksiä, hyvä työpaikka, harrastus, kavereita, ehkä jo perhe jne... ja kaikki saavutettuna mielellään alle 25 vuotiaana.
Kerrot asioista joita haluat tehdä ja millaista elämää viettää. Ja ne asiat on aivan normaaleita, tavoitettavissa.
Vaikutat järkevältä ihmiseltä joka haluaa parempaa elämää.
Jos tietäisi miten saada onnitumisen elämyksiä, elämisen iloa ja sitä kautta hyvä kierre elämään niin huonot ajatukset varmaan poistuisi.
itsellä suunnilleen yhtä kauan masennus ollut osa elämää, olen käynyt kahdella terapeutilla joista ensimmäinen kehotti menemään mielenterveystutkimuksiin, ja toinen, kokeneempi julisti että olen masentunut. Nykyään paha olo on hieman hellittänyt ja olen huomannut sen johtuvan ERITTÄIN pienistä iloisista asioista, mm. käyn salilla ja liikun (varmasti tiedät liikunnan kaikki positiiviset vaikutukset), yritän syödä terveellisesti, nään ystäviä, juon _todella_ harvoin..! Yritän pysyä erossa masennuslääkkeistä ja hoitaa oloani toisin keinoin. Tiedän myös kokemuksesta tilanteen, että suunnittelet itsesi tappoa ja toivot että nuo ajatukset häviävät. Aloita paranemisprosessi kertomalla tilanteesi lähimmäisillesi, PITÄMÄLLÄ HUOLTA ITSESTÄSI, mahd. ottamalla yhteyttä ulkopuoliseen auttajaan, syö omega3-lisäravinteita joilla on todistetusti vaikutusta masennukseen, hanki kirkasvalolamppu pimeiden kaamosiltojen piristämiseen yms yms yms ja tee kuten minä, pikkuhiljaa selätä ne itsemurha ajatukset, ja kun ääni päässäsi käskee tappaa itsesi, näytä sille mielessäsi keskaria ja sano että EN TAPA!
Oot ihan oikeasti arvokas ihminen. Anna itsellesi anteeksi, hyväksy itsesi sellaisena, kuin olet. Tiedä tuon tunteen, oikeasti tiedän. Mua auttaa seuraava ajatus, Elämä kestää lyhyen välähdyksen, kuolema ikuisuuden. Ajattelen onko asioila sitten OIKEASTI NIIN paljon väliä loppupeleissä. Joka ikinen ilta, joka ikinen aamu ajattele, Uskon itseeni, uskon kykyihini, Olen arvokas, rakastan itseäni. Uskallan olla rohka, uskallan ja haluan tehdä töitä tavotteiteni eteen. Hyvä olo ei tuu huomenna, ei tuu ylihuomennakaan. Mutta otat musiikki, rentoudet ja kerrot itsellesi nää asiat uudestaan ja uudestaan, vuoden päästä tuntuu jo paljon paremmalta. Ja vuoden päästä tulee täysin vamasti, kuten se on tähänkin asti tullut :) Hali, rutistus ja suukko poskelle sulle :)
Mä hoidan kouluni, maksan veroja, asun omillani, autan muita ihmisiä vapaaehtoistyön merkeissä, menen töihin vanhusten pariin, en halua kenellekkään ihmiselle pahaa, en läträä alkoholin kanssa, perheeseen hyvät välit ja olen korjannut pariin sukulaiseenkin välit.. Ne menivät kun olin pahasti masentunut.
Hyviä ystäviä on ja kavereita pari.
Tunnen itseni kuitenkin täysin epäonnistuneeksi, en arvosta itseäni missään. Vertailen itseäni kokoajan muihin ja mietin kuinka helvetin luuseri itse olen.
Olen seurustellut kerran, mutta se ei mihinkään johtanut. Pelkään miehiä, en usko että löytäisin koskaan ketään koska en arvosta itseäni YHTÄÄN.
Välillä oikeasti tuntuu, että täällä pään sisässä ois toinen osapuoli.
Inhoan itseäni. Inhoan kaikkea elämässäni. En tiedä mitä pitäisi tehdä.. Inhoan sitä, että menin vaan ammattikouluun, enkä lukioon. Inhoan sitä, että en ole käynyt rippikoulua vaikka en oikeasti usko ja se olisi ollut ihan typerää mennä ja olin sillon todella masentunut. Inhoan sitä, että en ole tehnyt elämässä oikeastaan mitään kauhean hienoa mistä voisi olla esimerkiksi vanhemmat ylpeitä. Mä inhoan itseäni.
Taas alkoi ahdistaan samantien aamusta. Kaveri oli yötä ja lähti reeneihin, samantien kun ovi meni kiinni meinasin tukehtua yksinäisyyteen ja ahdistukseen.
En tiedä mitä tekisin. En tule pärjäämään elämässäni ollenkaan ;''(
Oon käyny jotai 4 vuotta terapiassa ja lopetin. Kävin taas syksyllä pari kertaa, mutta se tuntu niin typerältä ja turhalta kun oon käyny ne asiat nii monta kertaa läpi..
Mitä mä teen..
"Anna itsellesi anteeksi, hyväksy itsesi sellaisena, kuin olet, Uskon itseeni, uskon kykyihini, Olen arvokas, rakastan itseäni. Uskallan olla rohka, uskallan ja haluan tehdä töitä tavotteiteni eteen"
Ota paperia ja kynä esiin ja kirjoita nuo sanat niihin. Useampi, teippaat jääkaapin oveen. Ulkoveen, peiliin, tietokonen näytön reunalle. Maanittelt pahan ulon ulos. SItä ei voi heittää kerralla ikkunasta ulos, muutta sen voi maanitella askel askeleelta rappusia alas. Ei tänään, ei huomenna. Mutta se päivä tulee, kuten kaikki päivät tulee :)
Noi kirjoitusvirheet, kännykällä huono näpytellä ;D
Pystyn samaistumaan osittain sinun tilanteeseen. Haluankin kommentoida paria kohtaa.
"Inhoan sitä, että menin vaan ammattikouluun, enkä lukioon."
Yläasteella opettajat antoivat ymmärtää että ammattikouluun menevät ne jotka eivät lukioon pääse, ainkain yleinen asenne oli tuo. Että pitäisi hävetä kun meni vain amikseen. Ei sen näin pitäisi olla.
"Inhoan sitä, että en ole tehnyt elämässä oikeastaan mitään kauhean hienoa mistä voisi olla esimerkiksi vanhemmat ylpeitä."
"Tunnen itseni kuitenkin täysin epäonnistuneeksi, en arvosta itseäni missään. Vertailen itseäni kokoajan muihin ja mietin kuinka helvetin luuseri itse olen."
Ajattelet paljon mitä mieltä muut ovat sinusta. En usko ihmisten ajattelevan että kun tuo ei ole käynyt rippikoulua niin hän on huonompi.
Perusasiat sinulla on kunnossa. Ei saa aina olla tappio mielialalla. Täytyisi ajatella kuinka päästä parempaan. Kuten Masennus tuossa ylempänä kirjoitti. tärkeintä on että itse uskoo niihin asioihin mitä tekee, ei se että mitä muut ajattelevat.
"Olen seurustellut kerran, mutta se ei mihinkään johtanut. Pelkään miehiä, en usko että löytäisin koskaan ketään koska en arvosta itseäni YHTÄÄN."
Ns. Atm miehillä on tuota samaa ongelmaa. Siitä löytyy raamatun verran tekstiä yksinäisyys sekä sinkut palstoilta.
---
Olisi kiva lukea kuinka ihmiset ovat päässeet turhana olemisen olosta eroon. Kun tekee kivoja asioita niin hyvä fiilis kestää muutaman tunnin. Olisi kiva saada 24/7 vastaava olo. Nyt suurinosa elämästä on pärjäämistä.
Yks kirjoja, joita voisit lukea:
Wayne W. Dyer`n
Hyväksy itsesi-uskalla elää
http://www.suomalainen.com/fi/Hyvinvointi/Psykologia,-filosofia/Hyväksy-itsesi---uskalla-elää!-sku-P9511160362
Ja vaikka et urheilija olisikaan, niin
BJÖRKMAN Anja: PSYYKKINEN VALMENNUS
http://www.huuto.net/kohteet/bjorkman-anja-psyykkinen-valmennus---osa-i/251383162
Yritä katsoa kanava7:ää ja Jeesuksen apuun käänny. Sitten apua lääkäriltä jne.... Vielä se aurinko paistaa risukasaankin. =).
Millä tavalla Jeesus voi auttaa? Millä tavallä Hänen puoleensa käännytään? Olen rukoillut, mutta en koe, että asiat ovat muuttuneet.