Netissä ja keskustelupalstoilla pelotellaan ihmisiä turhaan.Itse luin myös näitä palstoja ja pelkäsin ihan hirveesti tähystystä.Kävin eilen tähystyksessä ja ei todellakaan ollut hirveää!
Olen aina pelännyt neuloja ja lääkäreitä mutta tämän toimenpiteen voisin käydä ihan mielellään uudestaan.
Ei sattunut mutta tuntui hieman epämiellyttävältä, mutta kaikki tutkimuksethan tuntuu epämiellyttävältä.
Voisin sanoa että paras tutkimus tähän mennessä.Ei kenenkään tarvitse pelätä että oksentaa tai yökkää hullunlailla.Jokaisella on yökkäys refleksi ja toki pari kertaa yökkää mutta ei se tunnu yhtään pahalta verrattuna oksennustautiin.
Kipukynnykseni ei ole kauhean korkea joten voin sanoa että jos minä joka jännittää kaikkea niin kyllä te kaikki muutkin pystytte siihen!
Jokainen toki kokee sen asian eri tavalla mutta elämässä on paljon epämiellyttäviä asioita kuin tähystys.Tähystys tehdään SINUN parhaaksesi joten kaikki kauhutarinat voivat jäädä omaan arvoonsa.Olisin itsekkin perunut vatsalaukun tähystyksen koska pelkäsin kuollakseni sitä ja sen takia pelkäsin koska olin lukenut teidän kokeneiden hirveitä kertomuksia.Onneksi oli mukava lääkäri ja hoitaja jotka soittivat ja varmistivat että olen tulossa.
Positiivinen kokemus ainakin minulle!
Kertokaa mikä siitä tekee hirveän?Se että yökkäätte sen hetken ja saatte oikean diagnoosin.?Se on minulle kylläkin helpotus eikä hirveä asia.Elämässä koetaan paljon hirveimpiäkin asioita kuin tämä ja ajatelkaa niitä lapsia jotka käyvät syöpähoidoissa kuinka vaikeaa heillä on.Heidän kivut jne ovat jokapäiväisiä mutta tämä gastroskopia kestää sen 10-15min.
Olen aina pelännyt neuloja ja lääkäreitä mutta tämän toimenpiteen voisin käydä ihan mielellään uudestaan.
Ei sattunut mutta tuntui hieman epämiellyttävältä, mutta kaikki tutkimuksethan tuntuu epämiellyttävältä.
Voisin sanoa että paras tutkimus tähän mennessä.Ei kenenkään tarvitse pelätä että oksentaa tai yökkää hullunlailla.Jokaisella on yökkäys refleksi ja toki pari kertaa yökkää mutta ei se tunnu yhtään pahalta verrattuna oksennustautiin.
Kipukynnykseni ei ole kauhean korkea joten voin sanoa että jos minä joka jännittää kaikkea niin kyllä te kaikki muutkin pystytte siihen!
Jokainen toki kokee sen asian eri tavalla mutta elämässä on paljon epämiellyttäviä asioita kuin tähystys.Tähystys tehdään SINUN parhaaksesi joten kaikki kauhutarinat voivat jäädä omaan arvoonsa.Olisin itsekkin perunut vatsalaukun tähystyksen koska pelkäsin kuollakseni sitä ja sen takia pelkäsin koska olin lukenut teidän kokeneiden hirveitä kertomuksia.Onneksi oli mukava lääkäri ja hoitaja jotka soittivat ja varmistivat että olen tulossa.
Positiivinen kokemus ainakin minulle!
Kertokaa mikä siitä tekee hirveän?Se että yökkäätte sen hetken ja saatte oikean diagnoosin.?Se on minulle kylläkin helpotus eikä hirveä asia.Elämässä koetaan paljon hirveimpiäkin asioita kuin tämä ja ajatelkaa niitä lapsia jotka käyvät syöpähoidoissa kuinka vaikeaa heillä on.Heidän kivut jne ovat jokapäiväisiä mutta tämä gastroskopia kestää sen 10-15min.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielenkiintoinen kirjoitus, joka jäi mietityttämään ...
Vatsatähystys voidaan tehdä täysin ilman puudutuksia, pienin puudutuksin, rauhoittavien avulla, humautusnukutuksessa sekä kunnon nukutuksessa. Lapsilla (syöpääkin sairastavilla) se tehdään aina nukutuksessa. Jos et pysty menemään tavalliseen tähyyn tai se eri syistä keskeytetään, kysy lääkäriltäsi vaihtoehdoista. Jos vaivaa on, parempi humautusnukutus kun ei tähystystä ollenkaan!
Hyvä että ap:n tähystys sujui hyvin! Sillä kokemuksella on mukava mennä parin vuoden päästä tähystykseen uudelleen. Joillakin tähystys tuo diagnoosin; joillekin se on lähinnä eliminointikeino tiettyjen vaivojen, limakalvomuutosten ja sairauksien suhteen. Joidenkin henkilöiden ei tarvi kyseistä tutkimusta läpikäydä ollenkaan.
Omasta mielestäni oma hyvä tähystyskokemus ei missään nimessä kuitenkaan oikeuta väheksymään niiden ihmisten kokemuksia, joilla se ei ole mennyt hyvin. Kirjoitusten tarkoitushan ei ole pelotella vaan jakaa kirjottajan kokemaa epämiellyttävää, kenties traumaattistakin kokemusta. Kirjoitus on trauman käsittelyyn oiva käsittelykeino.
Kysymys "Kertokaa mikä siitä tekee hirveän?" lienee lähinnä retorinen, koska kirjoituksissahan on ilmaistu useimmiten selvästi, mikä/mitkä tekijät tutkimuksessa koetaan epämiellyttäväksi. Tuntuu kuitenkin ylläolevan kirjoituksen perusteella vahvasti siltä, ettei näitä jo koettuja ja teksteissä mainittuja hyväksytä/niitä väheksytään, koska niiden kanssa ei ap:lla tai jollakin muulla ollut tässä tähystyksessä ongelmaa. Teksti ei tosiasiallisesti tue lausahdusta "jokainen toki kokee sen asian eri tavalla" vaan pikemminkin päinvastoin.
"Syöpälapsi" (tai ylipäätänsä mikään lapsijuttu) - kortti ei tässä yhteydessä toimi ollenkaan, koska kyse on aikuisista - ja vertaus tulisi ehkä olla "tehdäänhän se tutkimus lapsillekin näin" (ei tehdä, koska heidät aina nukutetaan). Muihin nimelta mainitsemattomiin "paljon hirveämpiinkin" asioihin vetoaminen ei kertakaikkiaan saa epämiellyttävää kokemusta vähemmän miellyttäväksi näillä henkilöillä, joille ap kirjoittaa.
Tästä huolimatta toivon ap:lle mukavia vatsatähystyshetkiä tulevaisuudessakin!
Toki ihmiset voivat jakaa kokemuksiaan/tuntemuksiaan, mutta minun mielestäni kokemuksesta kertominen tällä tavalla ei ole järin fiksua muita kohtaan.Esim. "En suosittele ketään menemään siihen ja se on tosi hirveää"
Miten joku voi käsitellä asiaa yllämainitulla tavalla?Eli kehotat toista olla menemättä ko. tutkimukseen koska ei mennyt ihan putkeen itselläsi.
Lääkärit usein sanoo että netistä ei kannata lukea kauhu kertomuksia.Syy tähän on aika selvä.
En väheksy kenenkään kokemuksia mutta ei ole reilua pelotella omilla kokemuksilla toisia!En ole löytänyt keskustelua jossa sanottaisiin tästä tutkimuksesta positiivista.
Oiva käsittely keino traumoille ei ole mikään keskustelupalsta vaan sille tarkoitettu ryhmä/psykologi.Usein täällä löytyy myös sellaisia ihmisiä ketkä loukkaavat entistä enemmän ihmistä.
Jos lapset kestää kivun ni kyllä me aikuisetkin se kestetään!Se on omasta asenteesta kiinni miten suhtautuu asioihin.Toki lapsi ei kestä tähystystä ilman nukutusta mutta ei aikuiset juuri sitä tarvitse.
Ja veikkaan että jos on ollut huono lääkäri joka sen on tehnyt niin kyllä niistä jää traumoja mutta täällä suomessa voi valita lääkärin joka sen tähystyksen tekee ja voin kertoa että lääkäri joka tekee tähystyksiä joka päivä osaa sen tehdä niin että ihmisellä on hyvä mieli tutkimuksen aikana sekä sen jälkeen!
Tehkää Nukutuksessa! Käynyt kolme kertaa eikä ikäviä muistoja. Oiekin positiivista palvelua sain sairaalassa. Suosittelen.
Jep ei saa peloitella mutta tieto on valtaa ja nukutusvaihtoehto ei
tule mieleen jos hymistellään että helppo homma,vähän yskittää...
Oma kokemus:Terkkarin penkinpäähän istuin sovittuun aikaan,ei
auennut ovi ajallaan,sen sijaan oven takaa kuului samanlaista pärinää
kuin ilmapallosta jos puhallusvaiheessa päästät täyttöaukon putkesta
irti,isommassa mittakaavassa vain.
No hoitsu tuli sanomaan että edellisen potilaan kanssa menee vielä vähän aikaa.
Seuraavaksi ovesta tuli ulos vaivaisen näköinen äijä pidellen hanuriaan
ja valitteli että kylläpä teki kipeää,tähystivät ja ilmaa laskivat kuulemma.
Eipä aikaakaan kun oma vuoro tuli,puudutus/liukkarivoidetta rehellisesti etusormenpaksuiseen kumirassiin (sama kuin huoltsikan renkaantäyttöletku koolta ja väriltä).Pari hoitsua piti selän takaa
käsiä kontrolliotteessa,laatta lensi moneen kertaan vaikka syömättä
olin ollut vuorokauden.Yökkäämistä edisti kun operaation alkaessa
tuumailin että tässä köyhässä kunnassa on varmasti vain yksi rassi
jolla kuvataan tietysti molemmat päät.Äänihuuliin rassi sattui melkoisesti
ja koepalanipistely tunnahti kanssa.Lekuri kertoi että sai tungettua varpin mahalaukun läpi(jos oikein ymmärsin)ja ohutsuolen alkupäätäkin pääsi kurkkaamaan.Oksentaminen aiheutti aina kuvan samenemisen ja homma kesti sitten pidempään mutta minkäs siinä teet.
Päättyy se pahankin papin saarna ja pienenä tasoituksena kun hoipuin
ovesta käytävälle se sama hemmo joka hanuriaan valitteli istui penkin päässä,moikkas vaisusti ja sanoi että jotai feelua oli takapään tähystyksessä kun määräsivät yläkautta heti tähystykseen,kysyi;oliko
se paha johon hymyn kätkien sanoin että oikeasti se oli aika paha,
johon piruparka vastasi;voivoi mitenköhän minä sen vielä kestän.
Koita pärjäillä sanoin ja suuntasin parkkikselle missä frouva venttaili.
Emäntä sanoi että kun laitoksesta tulin ulos niin näytin siltä
kuin olisin halunnut juosta,vauhkoontuuhan sitä vähemmästäkin..
Ja sitten pientä toivoa: Frendi kävi tähystyksessä ja varppi oli
vain 5mm halkaisijaltaan eikä kuulemma tuntunut spagetinsyöntiä
kummemmalta.
Mutta hyvähän tässä on "talvisodan kokeneena"sanoa että kyllä
ineenkin pitää kurkistella ettei kasvaimet valtoimenaan rehoita
kyllä sen ihan just ja just kestää vaikka olis huonommatkin vehkeet
tiirailussa.
Tsemppiä
Tänään kävin ensimmäisessä kolonoskopiassa ja voin sanoa että järkyttävä kokemus oli. Vaikka tiesin mitä tulossa on ja olin yrittänyt pitää kaikki mielikuvat kurissa.
Lopultakin kun pääsin sisälle noin tunnin odottelun jälkeen
Lääkäri oli todella ylimielinen, heti ensimmäiseksi tokaisi "mitähän varten olet tänne tullut?" -vaivaa siinä kertoessani (jonka taatusti oli jo lukenut koneelta) naureskeli ja naputti kynää pöytään. Puhui "halvasta henkivakuutuksesta, kun pääsen pöydälle.. "
Pyys kuitenkin pöydälle makaamaan ja muutaman kerran paineli vatsaa. Kysyi kuitenkin, "onko aikaisemmin tehty?" Totesin, "ei." Lääkäri siihen että se sattuu ja muuta ei kertonutkaan. Hoitajaa ei siinä vaiheessa näkynyt. Lääkärikin poistui paikalta todeten "pieni hetki" ???
Siinäpä sitten makailin selälläni tutkimuspöydällä ja laskeskelin kattolampun ritilöitä. Sivupöydälle en edes uskaltanut katsoa. Ehdin jo miettiä, mitä jos karkaisin (pelotti niin pirusti siinä vaiheessa) sitten muistin sairaalan housut jotka auki takakapuolesta ja jäin kuuliaisesti makaamaan paikalle. Kas, hoitajakin tuli huoneeseen, kysyi missäs lääkäri???
Juu, en tiedä ! !
Hoitaja kysyi joko lääkäri kertoi mitä tehdään?
Juu, ei kertonut!!
No hoitaja sit hiukan valaisi asiaa, millä mennään ja mitä tehdään. Oma mielikin siinä hiukan jo rauhoittui. Hoitaja vain totesi "lääkäri hukassa" ??
No lopultakin lääkäri saapui paikalle ja sanoi "eikun hommiin" ???
Kylelleen sit ensimmäisenä ja tutki ensin takapäätä ja alkoi työntää sormen vahvusta letkua sisään. Välillä mutisi et "on suolenmutkassa jotain". Yritin kurkkia sinne monitorille, että mitä???
Alku oli aivan siedettävää, mutta sen jälkeen alkoi suoraan sanottuna hel...ti. Kipu oli niin sietämätön, että oli ihan pakko huutaa, kyyneleet valu silmistä ja painoin toisella kädellä vaatsaa ja toisella kädellä puristin tyynyä. Välillä hoitaja painoi vatsaa että letkua saatiin eteenpäin (huusin) ja pidin hoitajan ranteesta kiinni ja painoin, koska kipu oli aivan sietämätön. (Synnytyskivutkaan eivät ole koskaan olleet sellaisia). Lääkäri vain hymähteli, ei puhetttakaan kipulääkkeistä, runnoi vain letkua sisään.
Eikä ?? se siitä huolimatta päässyt sillä letkulla perille asti. Totesi vain, että "nyt jää loppusuoli tutkimatta"???
Itse siinä vaiheessa tärisin ja oksensin pöydälle, enkä edes tajunnut pyytää kipulääkitystä tai pientä paussia että oltais voitu vielä yrittää että se loppu suoli ois saatu katsottua. ???
Pois päin tulo olikin sitten helpompaa. Kipu ei ollut enää mitään siihen verrattuna. Lääkäri poisti myömiä ja mutisi "kaikki pitäs saada poitettua".
Olo oli niin heikko, etten pöydältä meinannut päästä ylös. Hoitaja talutti pöntölle istumaan, tuntu että pyörryn.
Helpottunut olin kun se oli ohi. Aikaa tähän kaikkeen meni vajaa tunti.
Kun olin saanut puettua, niin lääkäri vielä naureskellen totesi. "Täytyy tehdä uusi tähystys kun ei loppuosaa saatu katsottua"
Sen päätin siinä penkissä istuessani, että minulle et yhtään tähystystä tule tekemään. Jos ei lääkäri vaihdu, niin uusi tähystys jää tekemättä.
Oli se sen verran kammottava kokemus.
Kun lopultakin pääsin kotiin niin en ole koko päivänä pystynyt istumaan, saati syömään kunnolla. Vatsan seutu on todella kipeä, vaikka ilma on jo tullut ulos.
Niin- turha sanoa, ettei tuollasta enää ole, tai tuommoisia lääkäreitä. Kyllä valitettavasti on. Ja en ole mielestäni kipuherkkä, tmv.
Olen myös "niellyt "letkun, kun tutkittiin ylävätsaa, eikä se ollut mitään tämänpäivän kokemuksiin verrattuna.
Aion ottaa vielä kyseiseen lääkäriin yhteyttä ja antaa palautetta. Siinä tilanteessa tuntui, että kunhan selviän hengissä...
Tämä oli minun kokemus, enkä halua pelotella ketään.
Jylhää.