Entisten nuorten sävellahjassa joku lähetti terveiset nuoruuden ydinporukalle. Minulla ei ollut porukkaa nuorena, muutama hyvä tyttökaveri. Poikien kanssa en osannut ollenkaa jutella. Olin sellainen runotytön ja uskovaisen näköinen, ettei pojat välittäneet.
No, tähän ikään on sosiaalisuutta tullut vaikken mikään hyvä ryhmätyyppi osaa vieläkään olla. Miehiin olen eron jälkeen tutustunut lähinnä miesten ehdoilla ennen kuin täytin 50v - kivojakin kokemuksia ollut :) Nyt en vieläkään osaa olla kaveri miesten kanssa. Yhden kerran jutustelu sujuu, muttei sen enempää. Olen hiukan kateellinen naisille, jotka on kavereita myös miesten kanssa. Olen kyllä oppinut elämään asian kanssa, mutta välillä mietityttää. Onko teitä samalla lailla kokevia naisia ja miehiä, ja haittaako tämmöinen teitä?
No, tähän ikään on sosiaalisuutta tullut vaikken mikään hyvä ryhmätyyppi osaa vieläkään olla. Miehiin olen eron jälkeen tutustunut lähinnä miesten ehdoilla ennen kuin täytin 50v - kivojakin kokemuksia ollut :) Nyt en vieläkään osaa olla kaveri miesten kanssa. Yhden kerran jutustelu sujuu, muttei sen enempää. Olen hiukan kateellinen naisille, jotka on kavereita myös miesten kanssa. Olen kyllä oppinut elämään asian kanssa, mutta välillä mietityttää. Onko teitä samalla lailla kokevia naisia ja miehiä, ja haittaako tämmöinen teitä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei haittaa. Vaikka ihan päinvastainen historia itselläni. Monia se kyllä haittaa siis varsinkin naisia enemmän. Miehet ystävinä taas ymmärtävät puhettani heidän kanssaan paremmin..eivät niin kilpaile tai haukottele...että, hohhojjaa...aina sä tuota samaa ketä kiinnostaa hei.....;))) enemmän aina kun itselläni ollut miehiä ystävinä....vasta nyt tämän ikäisenä olen alkanut saamaan naisystäviä...erilaiset aivot kun omaan;)) opettelen tai yritän opetella ajattelmaan asioita enemmän naisnäkökulmasta mutta se on verrattain vaikeaa....ystäväpiirissäni kun miesten kanssa politiikasta keskusteleminen on aina ollut kiintoisempaa miesten kanssa;))) olosuhteiden uhri siis minäkin...
Tsau:Friidu
Tosi outo sana, ydinporukka.
Ei ennen aikaan, ei ainakaan omissa kuvioissani ollut ydinporukoita. Oli työyhteisöjä työpäivän ajan, on kai niitä edelleen. Mutta ei vapaa-ajalle muodostunut mitään ydinporukkaa.
Itse asiassa en ole liikkunut koskaan varsinaisissa porukoissa. Ja seurustelusuhteita ei voi sanoa, että tässä nyt oli kahden ihmisen porukka. Se oli parisuhde ja se siitä.
Varsinaisia kavereita ei ole vieläkään. Mutta jonkinlainen kaveri olen joidenkin naisten kanssa. Sellaisten joista on tullut tuttuja esimerkiksi töiden kautta.
Mutta meikä nyt saattaa jutella tuiki tuntemattomille niin hisseissä kuin pysäkeillä, kaupassa tai kauppakeskuksisssa. Joskus menee reissu mykkänäkin. en edes tykkää pölöttäjistä, etenkään naispölöttäjistä. Asiallisuus ja huulenheitto on ok.
Minä taas yhtään en tykkää olkoon mies tai nainen niin sellaisista eräänlaisesta luonteenpiirteestä kun"pilkunviilaajista" enkä myöskään sellaisista jotka luulevat tietävänsä sinusta kaiken..se on mahdotonta itselleni ollut aina ajatella...että, voisin tietää toisen ihmisen elämästä kaiken? jopa tätä ihmistä itseään paremmin?..jotka myös ymmärtävät hyvin mistä kysymys keskustelussa...mutta, haluavat ikäänkuin loistaa sillä erinomaisuudellaan takertumalla tai nolaamalla toisen ihmisen: sanomalla vaikka ei se noin ole..?. Menen aina itse sanottamoksi myötä häpeästä..Vasta jälkeenpäin ajattelen: Mikä törppö!! olisi pitänyt sanoa takaisin näin ja näin..en kuitenkaan sano......ei onneksi ystäväpiiriin tällaiset kuulu. En heitä vaan jaksa...
Tsau:Friidu
en ymmärrä tätä kälätystä...
;)))Koetko jääväsi miehenä nyt sivuun? mukaan vain....yrittänyttä ei laiteta...vaikka et mitään ymmärtäisikään...ei se mitään...
Tsau:Friidu
Tsau:Friidu, usein koen samantyyppistä kuin mistä kirjoitat naisten kahvipöytäkeskusteluissa tmv. Muutama hypersosiaalinen ottaa ylivallan keskustelussa ja takoo juttua niin nopeasti, ettei siihen saa mitään sanottua väliin. Jos sitten rauhallisempana ihmisenä sanon oman mielipiteeni, niin saattaa tulla nopea ns. vastaisku eli mielipiteeni ammutaan alas. Ryhmässä täytyy ikäänkuin vahtia oikeaa saumaa nopeasti kertoa asiansa. Olenkin parhaimmillani kahdenkeskisissä keskuteluissa ja tykkään heittää huultakin:)
Porukkaan kuulumisella tarkoitin että on tarve kuulua johonkin läheisten ihmisten porukkaa, kun ei ole sitä parisuhdetta. Ehkä tutustuakseen miehiin kaverina pitäis käydä jäkisotteluissa tmv. Ravintoloista saanut tarpeekseni. Kun on naisvaltaisessa työyhteisössä, kaipaisi myös miesten kanssa jutelua.
Lähde liikkeelle siitä mistä oikeesti itse ensin pidät? Ja liity sellaiseen toimintaan rohkeasti sitten mukaan. Itselleni nämä tällaiset mihin hyvä ystäväni minutkin koska itse ei ole suomalainen alunperin vaan avioliiton kautta yli 30 vuotta sitten tänne hänkin tullut...aikanaan ja tähän ystävyys-seuratoimintaan on minutkin halunut liittää mukaan;)) siis nämä ystävyys-seurat kuulun kahteen tällaiseen ovat vuosien saatossa olleet juuri niitä seuroja joista olen nyt nauttinut suunnattomasti myöskin uutta tietoa itse kohdemaasta joka kiinnostaa aina vaan.....mitä en ehkä muuten olisi tästä maasta saanut...siellä mukana sekä naisia, miehiä ja myöskin perheitä...meitä yhdistää suomalaisina taas kiinnostus samaan maahan eli Puolaan ja kulttuuriin ja nähtävyyksiin ja historiaan ja näihin matkoihin joita järjestetään jne.....sitä kautta tutustunut jälleen..uusiin ihmisiin ja se näitä ns. luottoystävyyssuhteita myös päässyt jo syntymään.. näissä jutuissa mukana myöskin on paljon ainakin täällä sinkkuja eivätkä kaikki ole parisuhteissa...
En minäkään ravintoloista mitään irti saa...sain nuorena olla tarpeeksi myös näissä kaikenmaailman viikonloppuseminaareissa pitkin Suomea. kun tullut käytyä....silloin reissattiin se kiintiö täyteen että, ei siinä nyt mitään sellaista ole mitä en olisi joskus jo yli 30 vuotta sitten kokenut...tullut nähtyä;)) sekin...tuossa nyt tällaisen yhdenvaihto ehdon laitoin sinulle mitä voisit miettiä......netistä kun näitä osoitteita varmasti löydät missä on yhteystietoja tarkemmin..eivätkä nuo jäsenmaksut nyt päätä huimaavia ole;)
Pari muutakin tärkeää toki toimintaa on omaa sydäntäni lähellä missä olen aktiivisemmin mukana...mutta en niistä nyt lähde yksityiskohtia kirjoittamaan..muodostuneet taas taas itselleni nuoruudestani jo ja nyt aivan uusikin kuvio mikä vasta hahmottumassa,))).....yksi tärkeä minkä itse katson hyvinantoisaksi ovat kyllä tämä hyvät suhteet naapureihin;)) ja sitä kautta ikäänkuin myös verkostuen teemme myös asioita kimpassa....Tänä päivänä kun tämä verkostoituminen on tärkeää;))) vanhanaikaisena ihmisenä kyllä tästä kohtaamismuodosta- ihminen ihmisenä eli face to face... pidän ja olen aina tätä muodosta pitänyt paremmin;)))...sähköinen verkostoituminen ei oikein minunkaan heiniäni...se jättää ihmisen jotenkin...ulkopuoliseksi kuitenkin...lopulta ja silloin tämä yksinäisyyden tunne saattaa vain voimistua...netti siinä mielessä on huono...ainakin minusta pelkästään..se ei tyydytä omia sosiaalisia tarpeita...yksin...ei vain riitä;)))
Tsau:Friidu
Tulihan tuossa ydinporukassa kolmisenkymmentä vuotta oltua. Sitten pääsisn eläkkeelle ja sen verran seuraan asioita mitä mieli tekee. Japanissa tehdyssä 14-15 ydinreaktorin sulattamisessa onkin seurattavaa pidemmäksi aikaa. Näkyy niitä pöllähdyksiä täällä Suomessakin ajoittain, kun mittarista katsoo. Muutamiksi tuhansiksi vuosiksi vähintään seurattaa riittää sikäli kun seuraajia löytyy. Saattaa olla jo kolmenkin vuosisadan päästä melko hiljaista tällä pallolla... Sieltä pöllähtäneet saasteet eivät ole niin vahvoja vielä olleet, että minulle olisi niistä nenäverenvuotoa tullut kuten kävi Tsernobylin ja 60-luvun pommikokeitten aikaan. Tulee sentään lisää 24/7/365 ilmaan ja mereen niin, että pikkuhiljaa ne oireetkin ilmenee ja pahenee. Syöpä alkaa laajemmin innostua joskus 4-5 vuoden viiveellä, kirjoittaa viisaat.
Että näin tässä ydinporukassa on oltu. Nykyään vain satunnaisesti netin kautta.
Muihin ydinporukoihin en ole tunkemassa. Toteuttakoot siellä itseään ne, jotka tuntevat sen aiheelliseksi.
Kunniotuksella. Kovassa paikassa. Väärä sana tuo ydin..ehkä, mutta onneksi pelkkä sana..
Totta, ei varmuudella tiedetä mitä vielä edessä.Toivotaan nyt kuitenkin..vähän tuo silloin maailmaa pysähdytti, mutta ehkä liian vähäksi aikaa....Näistä Tsernobylin tapahtumista muuten vasta nyt tullut joitakin dokumentteja miten siellä ihmisille sitten kävi....aika surullista oli tuo katsottava...yksi tuttu poliitikko kun tässä ryhmässä nyt mukana joka siellä oliko se nyt viimevuoden puolella kävi.vät...saa nähdä mitä heille tästä jäi....pääsivät kuitenkin tuolle alueelle...joka kokaan on evakoitu...pysyvästi....
Tsau:Friidu