edes satunnaisesti näkemäänsä henkilöön ihastua, tai ainakaan osoittaa sitä mitenkään. Jos menee vituix, niin kiva on sitten jatkossa, kun sattuu näkemään
Koskaan ei pitäis
työpaikalla
28504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Niin...Niinpä. Olen tehnyt tuon virheen. Minulla oli vielä suhde hänen kanssaan...onpa kiva
Elämä opettaa
Ja minä vitun idiootti en oppinut edes kerrasta. Kerran aikasemminkin ihastuin samaa työtä tekevään henkilöön ja silloinkin olin yheyksissä häneen eikä onnistanut. No sitä en toisin nähnyt enää yhteyden ottamisen jälkeen, kun siltä loppui se homma, mutta se otti asian ihan aikuismaisesti, toisin kuin tämä jonka tulen jatkossakin joskus näkemään.
Jos miettii, miten suuren osan työ vie omasta ajasta, en yhtään ihmettele, että siellä syntyy ihmissuhteita ystävyydestä avioliittoihin. Eihän työpaikka voi olla sellainen, johon mennään autopilotilla käymään parhaimmat hereilläolotunnit.
Ihastuin itsekin työkaveriini ja meillä oli jonkinlainen suhde, jonka seuraukset on jo aikalailla käyty läpi. En siltikään ajattele niin, etteikö työympyröistä voisi tulla vastaan ihmistä, jonka kanssa tutustua ja muodostaa parisuhde. Siinä vaan täytyy tietenkin olla valmis vastaanottamaan ne seuraukset, jos asiat eivät suju, kuten saduissa. SItäpaitsi työelämässä saa realistisemman kuvan henkilöstä kuin baaritiskillä. Tämä mielipide siis näin sinkkunäkökulmasta.
Itse ihastuin ystävään joka oli samalla työpaikalla, hölmönä menin tietenkin asian kertomaan hänelle. Pahinta on siinä se, että ihastuminen on mennyt jo ohi, mutta välit ei tule koskaan korjautumaan entiselle tasolle.
Ainakaan ei pitäisi muille siitä kertoa tai saa kuulla veetuilua loppuikänsä.
Näin on. En ole niin tehnytkään ja toivottavasti ei myöskään hän. Ja toivon, että joskus kun kohtaillaan, niin se voisi tapahtua ihan "neutraalisti", mutta en tiedä sitten onnistuuko se.
Samassa tilanteessa olleena, jälkikäteen kadun ainoastaan sitä etten vaihtanut työpaikkaa sen jälkeen kun homma meni todella "vituix",
onnellisista parisuhteista ja avioliitoista saa alkunsa työpaikalla. Ihan jes paikka ihastua ja löytää kumppani.
Jos saa vastakaikua, niin mikäs siinä, mutta yksipuoliseen ihastumiseen koulut, työpaikat ym aika peestä.
Puolet näistä palstan ikäväkohteista liittyy henkilöihin työpaikoillaan.
mene. Monta kiveä on käännettävä ennekuin saisi ihastuksen kainaloonsa.
Itselläni palikoiden paikoilleen pano on vieläkin kesken.
On se vaan rautainen nainen ja sydän puhdasta kultaa!!!!!!!!!!!!!!
sulla!!!! toivottavasti saat hänet.
Kyllä mielummin kannatan sitä, että yrittäisi käyttäytyä kuin aikuinen.
Ihastumiselle tai rakastumiselle ei taida mitään voida. Tai tunteen loppumiselle.
Juu, ei kannata hairahtaa työkavereihin. Sit on veemäistä olla samassa paikassa töissä. Kerran kokenut. Onneksi työpaikka on vaihtanut sen jälkeen.
Saa työkaveriin ihastua ja jopa rakastua, ja pitääkin jos hän on se oikea, mitä väliä sillä on missä te tapaatte.
Toki, mutta tuo juttu alkoi pikkujoulusekoiluna. Sen jälkeen tapasimme pari kertaa ja menimme sänkyyn. Sitä pidemmälle ei kummankaan kiinnostus riittänyt.. Oli vaan tosi noloa olla samalla työpaikalla sen jälkeen.
mahda mitään jos rakastuu työkaveriin, se ei auta kun kestää, jos tunteet ei kohtaa, aikuisia vissiin ollaan.
Onneksi ei varsinainen työkaveri kuitenkaan. Joskus nähdään vaan ja paras juttu olisi, jos tämän voisi aikuismaisesti puhua hänen kanssa ja vaikka sitten joskus hymyillä koko jutulle. En vaan haluais, että on vihainen mulle, etenkään sellaisesta syystä, että satuin vaan ihastumaan ja tuomaan sen asian hänen tietoonsa.
Jos oot jo tuonut asian hänen tietoonsa eli ilmeisesti puhunut/muuten viestitellyt hänen kanssaan, niin mikä estää tekemästä sitä uudelleen? Varsinkin jos sanot hänelle, että haluat vielä vain puhdistaa ilmaa.
En usko, että kukaan voi olla vihainen ihastumisesta.. Onkohan tilanne nyt ollenkaan niin paha kuin ajattelet sen olevan?
Itse olen ollut kauan, enemmän kuin ihastunut, sit piipahti rakastumisen vaiheilla, josta kiireen vilkkaa tiputettiin kovalle sementille, vaivoin palanen kerrallaan kokosin itseni, harsin ja kursin. Enhän ollut päivän valoon sopiva.
Nyt nilkuttelen joten kuten, sananen silloin tällöin vaihdellaan..työkaveri on uudessa seurustelusuhteessa, ilmeisesti aidossa molemminpuolisessa.
nainen vaihdoin työpaikkaa, koska työnjohtaja ihastui minuun, kyllä minäkin häneen, mutta kun me molemmat olemme naimisissa tahoillame ja kaikki huomasivat sen , ainakin sen että tämä pomo kävi kuumana minuun, ei sillä kyllä minullakin tunteita oli, mutta näin oli parempi.
helppoa ole itse en pelkästään ihastunut vaan kolahti suoraan rakastumisen puolelle, en voi mitenkään unohtaa ja se peijakas ei välitä musta edes niin paljon mitä itse välitän ja se peijakas tietää sen et olen siihen rakastunut. Käyttää tilannetta vaan hyväkseen ja parantelee siten vaan omaa huonoa oloonsa. Ainakin minusta siltä tuntuu, sanoo taas rakastavansa sitä toista vaikka on sanonut et minua rakastaa ota sitten tuosta selvää. Mitään en edes uskalla kysyä ettei tulis taas pas,kaa niskaan. Sen vaan sanon en aio enää ikinä rakastua kehenkään niin koville ottaa että rikkirevitty olo on ihan pers.eestä. Huolissanikin olen hänestä ihan äärettömän paljon per,kele mutta yhteyttä en ota juurikin siksi että rakastaa sitä toista kumminkin enemmän kuin minua. pääsisipä pois.............
Ei niin sitten KOSKAAN kannata hairahtua työkaveriin!!!!!!!!!!!!!!!! Ihastuminen ei kysy aikaa eikä paikkaa, mutta asialle voi jättää tekemättä yhtään mitään. Tunsin rakastuneeni häneen, joten en välittänyt ajatella seurauksia kovin usein enkä realistisesti. Sitten alkoi olla merkkejä siitä ettei hän enää olekaan kiinnostunut ja tilanne meni epäselväksi ja siltikin, omalta puoleltani, raskaaksi ikävöimiseksi. Kun en osannut päästää irti.
Jatka siinä sitten töitä entiseen malliin eron jälkeen hitto vie....
Olen viime kuukausina ymmärtänyt hänen suhteen jotain, mutta se jääköön omaksi tiedokseni
Yksipuolinen ihastuminen on aina sieltä ja syvältä, varsinkin työkaveriin.
Vaatii paljon ponnisteluja yrittää peitellä tunteitaan ja olla näyttämättä pettymystään kun on saanut pakit. Onneksi minun tapauksessani joudun näkemään häntä suht harvoin ja vain nopeasti, mutta sekin on liikaa.
Kampaaja en kaipaa haaroväliisi. Kävin sielä vain parturissa, mutta en tule enää. Osoitit mikä olet ja minulla on perhe kuin on monella muullakin.
Don't worry. Minulta vaihtuu keväällä työpaikka, niin sinun ei tarvitse pitkään kärvistellä. Olisin vain halunnut tutustua sinuun =(