Yli-ihmisten yliopisto
Yliopistojen avoimissa tilaisuuksissa huomaa kuinka yliopiston proffat mielestelevät rehtoria tai vararehtoria sekä toisiaan hyvin lapsellisella tavalla. Eli sosiaalisia valheita ladellaan. Kuulijakunta on heille toisarvoinen ja eivät ollenkaan kunnioita meitä vaikka olemme valtaosaltaan Helsinkiläisiä veronmaksajia. Ja kyse on siis heidän todellisista työnantajista. He ovat epämiellyttävän itseriittoisia ja virka noussut siinämäärin päähän, että ihminen on kuin narsisti. Kuulioiden mielipiteitä ei kunnioiteta ja ne ruoditaan heidän mieleiseksi ja edun mukaiseksi. Sellaista kun suomalainen työelämä, sen nykyiset ja tulevat haasteet kuten työurien pidentäminen ei lainkaan näytä heitä kiinnostavan tai ainakin ovat kyvyttömiä/haluttomia siihen myötävaikuttamaan.
Yliopiston opetus on oikeasta elämästä niin kaukana, että ainakaan opiskelun alkuvuosina olemattoman työkokemuksen omaavat nuoret eivät voi tai eivät uskalla kyseenalaistaa opetusta. Oppiminekin on vaikeaa kun ei ole mitään kokemusta alasta, eikä pakollista ennakkoharjoittelua joka pitäisi olla kaikissa teidekunnissakin vaikka edes 3kk.
Kaikki koulutus tulisi olla työelämälähteistä, meillä se on viranomaislähtöistä. Meillä ei ole varaa kouluttaa vain tutkijoita ja tiedemiehiä joille yhteiskunta maksaa palkan. Onneksi harva siihen haluaakaan. Opetus nykyisin hyvin viranomaislähtöistä tai ainakin opettaja yliopisto keskeistä, juurikaan siinä ei huomioitu muuta maailmaa. Koulutuksen vaikuttavuutta ei ole arvioitu eikä mitattu voi olla niin, että totuus pelottaa. Ammatillinen koulujärjestelmä työelämästä vieraantuneine opettajineen jotka aktivoivat vain kaikkia jatkaamaan opiskelua lyhentää tarpeettomasti työuria.Työelämä tarvitsee osaajia ja tekijöitä akateemisuus ja tutkinnot eivät ole itseisarvo. Kaikki opettajat eivät voi elinkeinoelämän osaamisesta vieraantua koska eivät ole koskaan sellaista omaksuneetkaan ja eivät ole päivääkään oikeaa työtä tehneet, muuta kuin opetustyötä.
Elinkeinoelämässä ei katsota mikä tutkinto henkilöllä on vaan mitä hän osaa tai paremminkin mihin hän pystyy. Osaava henkilö joka pystyy, on sosiaalinen, yritteliäs ja tekee oikeita ratkaisuja niin pärjää varmasti.
Usein välitutkinto riittää mainiosti, sen avulla kasvetaan isosoissa yrityksissä johtaja nimikkeisiin töihin. Vastuu on aivan toista luokkaa kuin yliopistojen hiekkalaatikojen kasvatustietiteen tai yritystoimen leikkikouluissa.
Lääketiede tekee poikkeuksen.
Yliopistojen avoimissa tilaisuuksissa huomaa kuinka yliopiston proffat mielestelevät rehtoria tai vararehtoria sekä toisiaan hyvin lapsellisella tavalla. Eli sosiaalisia valheita ladellaan. Kuulijakunta on heille toisarvoinen ja eivät ollenkaan kunnioita meitä vaikka olemme valtaosaltaan Helsinkiläisiä veronmaksajia. Ja kyse on siis heidän todellisista työnantajista. He ovat epämiellyttävän itseriittoisia ja virka noussut siinämäärin päähän, että ihminen on kuin narsisti. Kuulioiden mielipiteitä ei kunnioiteta ja ne ruoditaan heidän mieleiseksi ja edun mukaiseksi. Sellaista kun suomalainen työelämä, sen nykyiset ja tulevat haasteet kuten työurien pidentäminen ei lainkaan näytä heitä kiinnostavan tai ainakin ovat kyvyttömiä/haluttomia siihen myötävaikuttamaan.
Yliopiston opetus on oikeasta elämästä niin kaukana, että ainakaan opiskelun alkuvuosina olemattoman työkokemuksen omaavat nuoret eivät voi tai eivät uskalla kyseenalaistaa opetusta. Oppiminekin on vaikeaa kun ei ole mitään kokemusta alasta, eikä pakollista ennakkoharjoittelua joka pitäisi olla kaikissa teidekunnissakin vaikka edes 3kk.
Kaikki koulutus tulisi olla työelämälähteistä, meillä se on viranomaislähtöistä. Meillä ei ole varaa kouluttaa vain tutkijoita ja tiedemiehiä joille yhteiskunta maksaa palkan. Onneksi harva siihen haluaakaan. Opetus nykyisin hyvin viranomaislähtöistä tai ainakin opettaja yliopisto keskeistä, juurikaan siinä ei huomioitu muuta maailmaa. Koulutuksen vaikuttavuutta ei ole arvioitu eikä mitattu voi olla niin, että totuus pelottaa. Ammatillinen koulujärjestelmä työelämästä vieraantuneine opettajineen jotka aktivoivat vain kaikkia jatkaamaan opiskelua lyhentää tarpeettomasti työuria.Työelämä tarvitsee osaajia ja tekijöitä akateemisuus ja tutkinnot eivät ole itseisarvo. Kaikki opettajat eivät voi elinkeinoelämän osaamisesta vieraantua koska eivät ole koskaan sellaista omaksuneetkaan ja eivät ole päivääkään oikeaa työtä tehneet, muuta kuin opetustyötä.
Elinkeinoelämässä ei katsota mikä tutkinto henkilöllä on vaan mitä hän osaa tai paremminkin mihin hän pystyy. Osaava henkilö joka pystyy, on sosiaalinen, yritteliäs ja tekee oikeita ratkaisuja niin pärjää varmasti.
Usein välitutkinto riittää mainiosti, sen avulla kasvetaan isosoissa yrityksissä johtaja nimikkeisiin töihin. Vastuu on aivan toista luokkaa kuin yliopistojen hiekkalaatikojen kasvatustietiteen tai yritystoimen leikkikouluissa.
Lääketiede tekee poikkeuksen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.