Mulla on niin ikävä sua. En voi kirjoittaa sinulle, koska et ole oma itsesi nyt. En tiedä missä olet. Toivottavasti olet hengissä sentään. Kaikki se mitä odotin meiltä, tulevaisuus, on yksi kysymysmerkki vaan. Mutta olit mun peili, mun syli, ymmärtäjä niin, etten enää meinaa muistaa että mulla oli elämää ennen sua. Nyt olet paha, vihainen, sekaisin. Ja minä itken täällä lapseni nukkuessa, itken lapsenikin tulevaa ikävää jo ennalta. Mun sydämeen sattuu aivan hirveästi. Alan oikeasti järjellä ajateltuna näkemään sen kammottavan vaihtoehdon, että on oikeasti parempi jättää tämä suhde taakse ja ryömiä eteenpäin onttona ja autiona... En halua ajatella sitä. En meinaa kestää. Sillä mitä teen Rakkaudelle, joka on suuri, valtava. Olen niin väsynyt ja kulunut. Horjun ja haihdun...
ikävä
Itkusilmä
069
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.