Kymmenen vuotta elin ADD-aikuisen kanssa.Neljä vuotta asuimme samassa taloudessa ja kuusi etäsuhteessa.Aluksi olin osin haltioissani toisaalta hämmästynyt miten rönsyilevä ajatuksenkulku hänellä oli.Ideoita tuli toinen toisensa jälkeen.Aina en tosin ollut kartalla missä mennään,kun uusia suunnitelmia tuli lähes joka päivä.Joo...niinpä suunnitelmia,ideoita, mitä hän ei koskaan saanut toteutettua.Yritin kannustaa,että hän toteuttaisi edes osan ideiosta.Mutta yleinen vastaus oli,että saahan ihminen unelmoida.Turruin lopulta, kun yhteisten asioiden/tulevaisuuden suunnitelmat junnasivat paikoillaan.Annoin aikaan hänen tehdä itse päätöksen...mutta odottavan aika on ihan helvetin pitkä.Itselläni tuli mitta täyteen ja päätin ilmoittaa,että en enää jaksa.Olen yrittänyt olla ymmärtäväinen. Mutta pikkuhiljaa asiat rupee kasautumaan...ainaiset myöhästymiset, sovittujen asioiden unohtaminen,toteutumatta jäämät suunnitelmat.Työssähän hän on erittäin lahjakas ja luova.Siihen hän kyllä sai puristettua kaiken energiansa, mutta ihmsuhdeasiat olivat aivan toista.Olen yrittänyt ajatella,että kaikki tämä on osa hänen sairauttaan,mutta osa tapahtumista ja oudot kommentit vaan rikkovat ihmistä sisältä.Aina hän ei edes muistanut mitä oli töksäyttänyt sanoa tai sittten sanoi ettei tarkoittanut sillä mitään.Työasiat on aina mennyt edellä minun asioista.Oli sitten ihan työasia tai firman bileet.Pahin asia minkä hän teki firman bileiden takia on, että jätti tulematta tuekseni, kun olin menossa kappeliin jättämään jäähyväiset veljelleni.Silloin olin vähällä romahtaa.Siitä hän sai kuulla kunniansa,mutta eipä oppinut siltikkään siitä.Lähes sama toistui, kun olin löytänyt äiti kuolleena kotoa,niin soitin,että tule tänne mahdollisimman pian.Vittu...noin 50km matkaan kului 3 tuntia.Silloin päätin,että nyt riittää.En ymmärrä todellakaan missä sen tunteet on.Jätkä ei ole kertaakaan itkennyt.Sillon kun hauskaa,niin sillon kaikki on hyvin,mutta jos tulee vastoinkäymisiä,niin se on ihan lukossa ja mieluummin hiljaa kuin kommentoi asiaa.Ja mitä sen päässä ylipäänsä pyörii.Miten ihminen pystyy kuuntelemaan musiikkia ja äänikirjaa yhtäaikaa, että sille jää jotain edes jommasta kumasta mieleen.Ei ymmärä.Tiettyihin asioihin hän pystyy keskittymään niin helvetin hyvin.Työ on yksi ja pornon katselu/lataamien on toinen.En tunne yhtään toista miestä,jolla olisi niin laaja pornokokoelma. Välillä en oikeen sulattanut sitä,koska meillä oli ihan loppuun asti ihan aktiivinen ja" värikäs" seksisuhde.Sitähän se loppujen lopuksi oli alusta asti...seksi oli hyvää, mutta muuten ei oikeen yhteistä.Voin kuvitella,että ADD-ihmisellä on päässä yhtäläinen kaaos kuin hänen ympärillään.Hänellä ei ainakaan kotona ole minkäänlaista järjestälmillisyyttä.Ja kaikkia tavaroita pitää haalia ympärille,vaikka niillä ei tekisi mitään.Ainakin sillon,jos tavara ei maksa paljon mitään tai on ilmainen,niin sillon se on viimeistään saatava.Mutta miksi? Onneksi joskus uskoi järkipuhetta ja jätti tavaran ottamatta.Ajatuksen kulku ja kuuntelemisen taito on taas asia erikseen.välillä näytti,ettei sitä pätkääkään kiinnostanut puhua mun kanssa,varsinkin jos puhuin jostain ikävästä asiasta.Puhelimessa puhuminen oli joskus perseestä.Välillä tiesin,että nyt se katsoo jotain "mielenkiintoisempaa" telkkarista,kun ei tullu vastausta asiaan.Onko jollain samanlaisia kokemuksia, miten olette pärjännet yhdessä? Mä en itse enää jaksanut, vaikka rakastan omalla tavallani häntä. Hän on mitä ihanin ihminen,silloin kun oli sitä.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi, ihan kuin meillä. Nyt vasta tutkimusten alla josko miehellä ja hänen tyttärellään tuo add häiriö on. Mutta kun tässä kohta 14 vuotta olen mieheni kanssa elänyt voin kokemuksesta sanoa että kyylä se add on.
Meilöä kaikki remontit kesken ja miehen raha asiat päin persettä jo toistamiseen, piha ja täynnä alotettuja projekteja, suunnitelmia tulee joka päivä ja uskoo itse että hän ne vielä toteuttaa, 4 vuotta on rakentanut lapselle karusellia, enää lapsi sitä ei tarvitse :-( 8 vuotta tehnyt meille uutta kylppäriä yms...
Keskittyy kyllä siihen mikä häntä kiinnostaa mutta minun kanssa ei jaksa jutella, paitsi seksistä... Seksiä haluis joka päivä monta kertaa ja sitä se suhde alussa olikin, enää en jaksa.
Olen aivan loppu, rakastan miestäni ylikaiken mutta alkaa pikkuhiljaa voimat loppumaan, yksin olen vastuussa perheestä ja kaikesta, mies kyllä käy töissä mutta muuta hän ei sitten jaksakaan, valvoo yö myöhään ja nukkuis aamulla pitkään, minä joudun herättämään ja huolehtimaan lähes kaikista miehen asioista.
Tää mun teksti on aika sekavaa, pahoittelen, on oma pääkin melko sekaisin jo, alkaa voimat loppua.