Oletko Wicca yksinäinen?

No, mä nyt en ole varsinaisesti wicca, mutta jotain sinne päin. Elämä hymyilyttää ja itkettää. JOS pitäisi verrata johonkin, niin olen paljon onnellisempi elämänfilosofiani on lähempänä wiccaa kuin ollessani kristitty. Se oli ahdistavaa ja masentavaa elämää. Mutta jokainen tallaa tavallaan. Minä ainakin olen tyytyväinen =)

tuo jälkimmäinen lause vähän ihmetyttää, miten niin "vaikka uskonto on tämä"? Wiccahan on elämänmyönteinen usko, jossa ei turhemmin vaivata päätä sillä onko tämä tai tuo syntiä ja kelpaanko taivaaseen vai en. Kristittyjä tässä enemmän käy sääliksi.

Suhteet kestävät kun ne solmitaan kunnon perustein kunnon ihmisiin. Eli jos suhde kaatuu siihen, että toinen osapuoli ei voi hyväksyä toisen valtavirrasta poikkeavaa uskonkäsitystä, on siinä ensimmäisessä vika. Parhaat ystävät tietävät ja asia ei heitä vaivaa, koska wicca - toisin kuin kristityt yleensä - ei yritä käännyttää kavereitaan tai häiriinny toisen erilaisesta uskosta, vaikkei sitä ymmärräkään. hyvänpäiväntutuille ei uskosta tarvitse edes kertoa välttämättä, koska se on minusta ainakin jokaisen intiimi asia.

...todelliset ystävät hyväksyvät ihmisen sellaisena kuin hän on. :) Minulla on runsaasti rakkaita ja läheisiä ystäviä ja olen heidän olemassaolostaan suunnattoman kiitollinen.

Parisuhteesta taas.. Mainitsinkin tuossa aikaisemmin, että menin juuri tänä kesänä naimisiin. ;)

koska ystävät katosivat siinä vaiheessa, kun pipoa kiristi kristinusko. Ainakaan vielä ei ole wiccalaisuus tuonut kovin sankoin joukoin uusia ystäviä. Sitä odotellessa..

Siis... Kyllä ainakin minulla ja miesystävälläni on normaali toimiva suhde vaikka uskontoni onkin eri kuin hänellä. Myös ne oikeat ystävät ymmärtävät ja kaikki eivät edes kiinnitä huomiota koko asiaan, se kun ei näy mitenkään päällepäin. (paitsi ehkä kaulassa roikkuvan pentagrammin muodossa) Ymmärrystä siis löytyy... :) Tosi ystävyys ja rakkaus kun ei katso uskontoa tai muitakaan vastaavia asioita... Ainakaan ei saisi, vai mitä?