Näillä foorumeilla on ollut paljon kirjoituksia motivaation puutteesta ja siitä, ettei koulu huvita.
Suomen koulujärjestelmä on hyvä, muttei täydellinen. Jokainen oppii omalla tavallaan, mutta nykyisellä huonolla ohjauksella ja tasapäistämisellä on vaikea löytää se oma tapa.
Miksi lukea, tehdä töitä ja saada hyviä numeroita?
Varsinkaan, jos ei vielä tiedä mitä haluaa opiskella tai tehdä koulun loputtua?
Hyvät arvosanat kannattaa nähdä valinnanmahdollisuuksia lisäävänä tekijänä. Hyvillä papereilla varustettu henkilö on yleensä tottunut tekemään töitä. Tämä ominaisuus yhdistettynä hyvien arvosanojen antamaan lähtöpistenosteeseen on helppo päästä opiskelemaan melkeinpä mitä vain, jos halua on. Jos keksii vasta myöhään, että haluaakin jollekin suositulle alalle, on mukava jos ei tarvitse raataa itseään hengiltä arvosanojen nostamiseksi.
Usein hyvin menestyvistä luullaan, ettei heillä ole koulun lisäksi muuta elämää. Viimeistään nyt on syytä unohtaa vastaava typerä stereotypia. Koulussa menestyvät ovat usein muutenkin aktiivisia ihmisiä. Aivan normaali sosiaalisuus, laaja ystäväpiiri, harrastukset, menot, biletys ja rentoutuminen ihan oikeasti mahtuvan yhteen ja samaan ihmiselämään.
Koulu on yleensä ottaen realistisesti mahdollista käydä vain kerran. Ei siihen tarvitse kuluttaa tuntikausia joka päivä, ellei nyt koeviikko ole ihan nurkan takana.
Koulu ei ole itsetarkoitus ja hyvät arvosanat itsetehostusta. Mieti, kuinka suuren osan elämästään ja vuorokaudestaan aikuinen ihminen viettää työn parissa. Kulutatko niin suuren osan elämästäsi mielelläsi ns. paskaduunissa josta et yhtään pidä? Enpä usko. Mielenkiintoinen, oman alan työ voi parhaimmillaan olla rikkaus eikä rasite. Hyvin palkatut alat eivät tietenkään välttämättä aina ole jokaisen ominta alaa; kukin valitkoon sen mukaan, mistä itse on kiinnostunut. Juuri tämän vuoksi itse halusin tehdä koulussa töitä päästäkseni opiskelemaan haluamaani alaa yliopistoon. Arvelin aina, että työ jota haluan tehdä on varmasti iso asia kun puhutaan siitä, olenko elämääni tyytyväinen.
Entä jos kouluaineet eivät jaksa kiinnostaa? Monet löytävät työn myös harrastuksensa parista. Ota selvää, lue kirjoja eri aloilta ennakkoluulottomasti. Kun kuulet oudon ammattinimikkeen, ota selvää mitä se tarkoittaa. Uskon vakaasti ettei sellaista ihmistä olekaan, jota ei mikään asia maailmassa kiinnostaisi.
Aina välillä väsyttää eikä jaksa uskoa itseensä. Monella on luulo, että on liian huono pärjäämään. Vaihda lukutaktiikkaa, lue enemmän, kokeile jotain muuta ainetta. Suomalaisessa peruskoulussa ja lukiossa kyllä pärjää ihan hyvin ilman sen kummempia luonnonlahjoja, ihan kohtuullisella työllä.
Pintapuolinen lukeminen ei riitä. Moni lueskelee koealueen kerran läpi ja menee kokeeseen jännäämään tuleeko kutonen vai ysi. Lue sen sijaan useaan kertaan koealue läpi kunnes osaat luetella kunkin kappaleen pääasiat, yhdistellä eri kappaleiden asioita toisiinsa; kunnes TIEDÄT että osaat.
Loppukaneettina voin kertoa, että tein paljon koulutyötä peruskouluajan ja lukion, harrastin paljon, pidin yllä kaverisuhteita, biletin, tein sivutöitä, kirjoitin erittäin hyvin, ja vuosi sitten pääsin ensiyrittämällä yliopistoon vaativalle mutta palkitsevalle alalle. Elämästäni ei puutu mitään; se että saan opiskella sitä mitä nyt opiskelen on siihen suurimpia tekijöitä.
Jaksakaa! Koulu ei oikeasti ole turhaa vaikka se usein teoreettiselta ja kuivalta umpikujalta ja vankilalta tuntuisikin.
Suomen koulujärjestelmä on hyvä, muttei täydellinen. Jokainen oppii omalla tavallaan, mutta nykyisellä huonolla ohjauksella ja tasapäistämisellä on vaikea löytää se oma tapa.
Miksi lukea, tehdä töitä ja saada hyviä numeroita?
Varsinkaan, jos ei vielä tiedä mitä haluaa opiskella tai tehdä koulun loputtua?
Hyvät arvosanat kannattaa nähdä valinnanmahdollisuuksia lisäävänä tekijänä. Hyvillä papereilla varustettu henkilö on yleensä tottunut tekemään töitä. Tämä ominaisuus yhdistettynä hyvien arvosanojen antamaan lähtöpistenosteeseen on helppo päästä opiskelemaan melkeinpä mitä vain, jos halua on. Jos keksii vasta myöhään, että haluaakin jollekin suositulle alalle, on mukava jos ei tarvitse raataa itseään hengiltä arvosanojen nostamiseksi.
Usein hyvin menestyvistä luullaan, ettei heillä ole koulun lisäksi muuta elämää. Viimeistään nyt on syytä unohtaa vastaava typerä stereotypia. Koulussa menestyvät ovat usein muutenkin aktiivisia ihmisiä. Aivan normaali sosiaalisuus, laaja ystäväpiiri, harrastukset, menot, biletys ja rentoutuminen ihan oikeasti mahtuvan yhteen ja samaan ihmiselämään.
Koulu on yleensä ottaen realistisesti mahdollista käydä vain kerran. Ei siihen tarvitse kuluttaa tuntikausia joka päivä, ellei nyt koeviikko ole ihan nurkan takana.
Koulu ei ole itsetarkoitus ja hyvät arvosanat itsetehostusta. Mieti, kuinka suuren osan elämästään ja vuorokaudestaan aikuinen ihminen viettää työn parissa. Kulutatko niin suuren osan elämästäsi mielelläsi ns. paskaduunissa josta et yhtään pidä? Enpä usko. Mielenkiintoinen, oman alan työ voi parhaimmillaan olla rikkaus eikä rasite. Hyvin palkatut alat eivät tietenkään välttämättä aina ole jokaisen ominta alaa; kukin valitkoon sen mukaan, mistä itse on kiinnostunut. Juuri tämän vuoksi itse halusin tehdä koulussa töitä päästäkseni opiskelemaan haluamaani alaa yliopistoon. Arvelin aina, että työ jota haluan tehdä on varmasti iso asia kun puhutaan siitä, olenko elämääni tyytyväinen.
Entä jos kouluaineet eivät jaksa kiinnostaa? Monet löytävät työn myös harrastuksensa parista. Ota selvää, lue kirjoja eri aloilta ennakkoluulottomasti. Kun kuulet oudon ammattinimikkeen, ota selvää mitä se tarkoittaa. Uskon vakaasti ettei sellaista ihmistä olekaan, jota ei mikään asia maailmassa kiinnostaisi.
Aina välillä väsyttää eikä jaksa uskoa itseensä. Monella on luulo, että on liian huono pärjäämään. Vaihda lukutaktiikkaa, lue enemmän, kokeile jotain muuta ainetta. Suomalaisessa peruskoulussa ja lukiossa kyllä pärjää ihan hyvin ilman sen kummempia luonnonlahjoja, ihan kohtuullisella työllä.
Pintapuolinen lukeminen ei riitä. Moni lueskelee koealueen kerran läpi ja menee kokeeseen jännäämään tuleeko kutonen vai ysi. Lue sen sijaan useaan kertaan koealue läpi kunnes osaat luetella kunkin kappaleen pääasiat, yhdistellä eri kappaleiden asioita toisiinsa; kunnes TIEDÄT että osaat.
Loppukaneettina voin kertoa, että tein paljon koulutyötä peruskouluajan ja lukion, harrastin paljon, pidin yllä kaverisuhteita, biletin, tein sivutöitä, kirjoitin erittäin hyvin, ja vuosi sitten pääsin ensiyrittämällä yliopistoon vaativalle mutta palkitsevalle alalle. Elämästäni ei puutu mitään; se että saan opiskella sitä mitä nyt opiskelen on siihen suurimpia tekijöitä.
Jaksakaa! Koulu ei oikeasti ole turhaa vaikka se usein teoreettiselta ja kuivalta umpikujalta ja vankilalta tuntuisikin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täyttä asiaa!
"--nykyisellä huonolla ohjauksella ja tasapäistämisellä on vaikea löytää se oma tapa". Olet oikeassa.
"Hyvät arvosanat kannattaa nähdä valinnanmahdollisuuksia lisäävänä tekijänä." Niin, mutta kannattaa myös muistaa, että lukiosta saadut arvosanat eivät sinällään ratkaise mitään yliopistoon pyrittäessä. Vaikka ei olisikaan se open lellikki ja arvosanatkaan eivät olisi huippuja, yliopistoon voi silti päästä. Lahjakkuutta on monenlaista. Jos lukiossa ahertaa vain arvosanojen takia ei pitkälle pötki. Ihminen on aina enemmän kuin vain osiensa summa. Harrastus- ja arvosanaluettelo ei kerro kenestäkään yhtään mitään. Se on vain pintaa, asioita joita on tehtävä vaikutelman takia. Ansioluetteloaan esitteleviä pikkutärkeitä nilkkejä on maailmassa jo ihan tarpeeksi.
Kandi on monessa asiassa aivan oikeassa, mutta kommentoisin tuo huonoa ohjausta. Olen jo usean vuoden ajan joutunut / saanut ohjata lukiolaisiani heidän opiskelussaan. Yleisin kommentti on ollut että taasko tätä ohjausta, eihän tätä kukaan jaksa ja kaikkihan nämä asiat tietävät. Niin että eipä ohjauksen huonoudesta, kun ei tätä nykyistäkään ohjausta haluta ottaa vastaan...