ihmisestä. Ajattelen ja muistelen häntä lämmöllä lähes päivittäin vaikkemme ole nähneet moneen viikkoon, eikä seuraavasta tapaamisesta ole tietoakaan. Voisin kuvitella ilmaisevani tunteeni häntä kohtaan, mutta en vain sanomalla suoraan vaan sanoin ja elein, pikku hiljaa nähdäkseni miten hän reagoi. Toinen juttu vaan että tuleeko tällaista tilaisuutta enää koskaan?
Jollain tasolla vaistoan hänen pitävän myös minusta, mutta missä mielessä sekin on taas toinen juttu.
Kuvittelisi että kun ihmistä ei näe, eikä hänestä ole tietoa, hän alkaisi jo unohtumaan mielestä mutta tässä on käynyt täysin päinvastainen efekti. Aluksi oli kiinnostusta ja vetovoimaa, hymyilyä ja katseita joskus seuraanhakeutumista, sekin tietenkin verhottu sattumaksi ja vahingoksi. Nyt tämä alkaa olla jo kohta täysipäiväistä haaveilua, ja välillä se haaveilu saattaa mennä hhmmm.. jo vähän villiksikin.
Jollain tasolla vaistoan hänen pitävän myös minusta, mutta missä mielessä sekin on taas toinen juttu.
Kuvittelisi että kun ihmistä ei näe, eikä hänestä ole tietoa, hän alkaisi jo unohtumaan mielestä mutta tässä on käynyt täysin päinvastainen efekti. Aluksi oli kiinnostusta ja vetovoimaa, hymyilyä ja katseita joskus seuraanhakeutumista, sekin tietenkin verhottu sattumaksi ja vahingoksi. Nyt tämä alkaa olla jo kohta täysipäiväistä haaveilua, ja välillä se haaveilu saattaa mennä hhmmm.. jo vähän villiksikin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mieskö kaipailoopi? Noh, mutta kandee ottaa ja keskustella...
sanasta sanaan sama olotila
Oikeasti täällähän ei voi mitään tietää, mutta ilmoitettakoon, että jos maailma pyörisi tahtoni mukaan, tuollaisia tunteita olisi herännyt eräässä ihanassa naisessa. Minussa nimittäin on.