Viimeaikojen tapahtumat niin susien kuin pantakarhunkin päänmenoksi puhuttavat. Väkisinkin herää kysymys: Tämäkö on sitä hyvää etiikkaa noudattavaa suomalaista metsästyskulttuuria?
Onko jahtikulttuuristamme tullut tiettyjen piirien oma temmellyskenttä, jossa ei kunnioiteta enään perinteitä, saati Suomen Metsästyslakia?
Meillä on Suomessa myös rehtejä ja rehellisiä metsästäjiä. On senioreja ja junioreja. Toisille on suotu yltäkylläiset maat ja mannut missa kokea upeita riista ja jahtihetkiä perinneharrastuksensa parissa, kun taas toisten on taitettava matkaa jopa ulkomaille, saadakseen vastaavan kokemuksen. Joidenkin on jopa tyydyttävä muutamaan hassuun jahtipäivään. Ja aikaa vietetään enemmän ampumaradan katoksessa, kuin isänmaan riistametsissä. On myös niitä, joita kiinnostaa riista-asiat aivan tulevaisuusnäkökulmasta ja haluaisivat kantaa korttaan yhteisen edun hyväksi, mutta eivät saa siihen mahdollisuutta.
Nyt kun sitten katselee viimepäivien uutisointeja, hämmästyttää se, että arvostus sitä etuoikeutta kohtaan jonka nämä etuoikeutetut ihmiset ovat saaneet, on kaivettu heidän toimestaan tunkion haisevimpaan kolkkaan.
Olisiko samanlaista Lain ylimielistä halveksuntaa osoittaneet he, jotka ovat jääneet "saunanlämmittäjiksi"?
Mielestäni Suomen metsätyskulttuuri tarvitsee radikaalin kasvojenpesun ja metsästysmahdollisuudet pitäisi jakaa tasapuolisemmin myös heille, jotka vuosittain maksavat riistanhoitomaksunsa rutisematta ja lahtaamatta valtion suojeltua eläimistöä.Monet heistä kykenevät myös tekemään valvontaa.
Suomen metsätyksestä on saatava kansainvälisestikin kriittisen tarkastelun kestävää perinneharrastustoimintaa.
Meillä ei ole varaa tällaisiin aasinpotkuihin, mitä suurpetoasioiden suhteen ollaan nyt nähty.
Mehän elämme nykyaikaa, emmekä 1900-luvun alkua.
Itse pahoittelen sitä mielipahaa, jota metsästysveljien taholta on aiheutettu heille, jotka ovat uhranneet susi- ja karhututkimuksen hyväksi paljon työpanostaan ja vapaa-aikaansakin. Tällainen mielivaltainen käyttäytyminen ei ole metsätys- jahtiperinteiden mukaista, vaan kuuluu aivan jonnekkin muihin ympyröihin , kuin metsätysperinteeseen.
Toivottavasti ei tule myöskään jäädäkseen.
Onko jahtikulttuuristamme tullut tiettyjen piirien oma temmellyskenttä, jossa ei kunnioiteta enään perinteitä, saati Suomen Metsästyslakia?
Meillä on Suomessa myös rehtejä ja rehellisiä metsästäjiä. On senioreja ja junioreja. Toisille on suotu yltäkylläiset maat ja mannut missa kokea upeita riista ja jahtihetkiä perinneharrastuksensa parissa, kun taas toisten on taitettava matkaa jopa ulkomaille, saadakseen vastaavan kokemuksen. Joidenkin on jopa tyydyttävä muutamaan hassuun jahtipäivään. Ja aikaa vietetään enemmän ampumaradan katoksessa, kuin isänmaan riistametsissä. On myös niitä, joita kiinnostaa riista-asiat aivan tulevaisuusnäkökulmasta ja haluaisivat kantaa korttaan yhteisen edun hyväksi, mutta eivät saa siihen mahdollisuutta.
Nyt kun sitten katselee viimepäivien uutisointeja, hämmästyttää se, että arvostus sitä etuoikeutta kohtaan jonka nämä etuoikeutetut ihmiset ovat saaneet, on kaivettu heidän toimestaan tunkion haisevimpaan kolkkaan.
Olisiko samanlaista Lain ylimielistä halveksuntaa osoittaneet he, jotka ovat jääneet "saunanlämmittäjiksi"?
Mielestäni Suomen metsätyskulttuuri tarvitsee radikaalin kasvojenpesun ja metsästysmahdollisuudet pitäisi jakaa tasapuolisemmin myös heille, jotka vuosittain maksavat riistanhoitomaksunsa rutisematta ja lahtaamatta valtion suojeltua eläimistöä.Monet heistä kykenevät myös tekemään valvontaa.
Suomen metsätyksestä on saatava kansainvälisestikin kriittisen tarkastelun kestävää perinneharrastustoimintaa.
Meillä ei ole varaa tällaisiin aasinpotkuihin, mitä suurpetoasioiden suhteen ollaan nyt nähty.
Mehän elämme nykyaikaa, emmekä 1900-luvun alkua.
Itse pahoittelen sitä mielipahaa, jota metsästysveljien taholta on aiheutettu heille, jotka ovat uhranneet susi- ja karhututkimuksen hyväksi paljon työpanostaan ja vapaa-aikaansakin. Tällainen mielivaltainen käyttäytyminen ei ole metsätys- jahtiperinteiden mukaista, vaan kuuluu aivan jonnekkin muihin ympyröihin , kuin metsätysperinteeseen.
Toivottavasti ei tule myöskään jäädäkseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koitin lukea jutustasi rivien välitkin, oli se niin hyvin kirjoitettu. Kaikkeen sanomaasi on helppo yhtyä ja toivoa kaikilta metsästystä harrastavilta yhteen hiileen puhaltamista, sillä noilla päivänvaloa kestämättömillä tapahtumilla ei saada kuin kuraa niskaan ja lisää rajoituksia!
Metsästäjäthän ovat samassa tilanteessa kuin moottoripyöräilijät. Sen kunnollisen yhden prosentin osan maineen on pilannut se 99 prosentin joukkio.
Hyvä kirjoitus.
Tälle älyttömälle touhulle on saatava loppu.
Tekoja, ääntä, mielipiteitä esiin ja kuuluvasti. Ja aitoa omatoimista valvontaa lisää jahtialueilla.
Kyllä tämä mellastaminen loppuu, kun harrastuskaveritkin ilminantavat nämä toisten mainetta pilaavat paskalakit.
Teillä riittää tehtävää! Metsästäjissä on todella paljon lakia halveksivia yksinkertaisia ukkoja, jotka pilaa teidän maineen.
Minä en anna metsästää maillani parin tuollaisen pöljän takia. Periaatekysymys.
Täällä yksi omatoiminen valvoja. Yhden laittomuuteen syyllistyneen olen saanut ilmiannettua. Poliisin kanssa homma toimi hienosti ja näyttö löytyi.
Nyt minulla on tarkkailussa se sama kiinnijäänyt ja yksi toinen kaveri. Ei ole kuin ajan kysymys kun käryt käy taas.