Henkirikos on sekä tekijälle että uhrille voimallinen kokemus. Se pitää sisällään erittäin vahvan viestin uhrin koetusta tarpeellisuudesta. Tappajalla on aina motiivinsa, eikä valtiolla ole moraalista oikeutta arvottaa tappamisen syitä. Valtio väittää, että sodassa tappaminen on oikein, mutta esimerkiksi mustasukkaisuudesta tappaminen väärin. Omasta mielestäni jokaisen tulee itse kohdallaan miettiä, minkä katsoo antavan oikeutuksen tappamiseen.
Murha on äärimmäisen henkilökohtainen ratkaisu, ja siksi se on syytä pitää tekijän ja uhrin välisenä yksityisasiana. Jos minut murhattaisiin, pitäisin tekijän vangitsemista loukkaavana. Kannattaa pohtia myös sitä, että syytön voidaan tuomita murhasta ja toisaalta sitä, että kaikki murhaajat eivät jää kiinni. Jopa varmasti syyllisen ihmisen tuomitseminen murhasta on rikollista syrjintää. Syrjintä tapahtuu sen perusteella, kuinka tärkeäksi poliisit ovat katsoneet murhan ratkaisemisen. Lisäksi maissa, joissa poliisi ei käytännössä hoida hommiaan, murhaajat saavat kulkea vapaina, joten syrjintää esiintyy myös sen perusteella, mihin maahan murhaaja on sattunut syntymään. Tämä on käytännössä valtiollista rasismia.
Olen lukenut melko paljon murhista, ja voin myöntää, että tietyissä murhissa kaikki sympatiani ovat tekijöiden puolella. Uhrit voivat monessa tapauksessa itse omalla käytöksellään estää murhatuksi joutumisen. Jos ihminen joutuu täysin ilman omaa syytään murhatuksi, hän on negatiivinen lottovoittaja, marginaalitapaus, jonka varalta tuskin tarvitsee lakeja laatia.
Murhat voivat kaiken lisäksi tehdä maasta jännittävämmän paikan elää. Kun itse olin Etelä-Afrikassa, oloni oli koko ajan jännittynyt, ja olen kaivannut tätä jännittyneisyyden tunnetta Suomessa, jossa olen usein lähellä kuolla tylsyyteen. Korkeat murhaluvut myös antavat aivoille enemmän tehtävää, kun kaiken muun ohella ihminen joutuu pohtimaan keinoja vähentää murhatuksi joutumisen riskiä.
Murha on äärimmäisen henkilökohtainen ratkaisu, ja siksi se on syytä pitää tekijän ja uhrin välisenä yksityisasiana. Jos minut murhattaisiin, pitäisin tekijän vangitsemista loukkaavana. Kannattaa pohtia myös sitä, että syytön voidaan tuomita murhasta ja toisaalta sitä, että kaikki murhaajat eivät jää kiinni. Jopa varmasti syyllisen ihmisen tuomitseminen murhasta on rikollista syrjintää. Syrjintä tapahtuu sen perusteella, kuinka tärkeäksi poliisit ovat katsoneet murhan ratkaisemisen. Lisäksi maissa, joissa poliisi ei käytännössä hoida hommiaan, murhaajat saavat kulkea vapaina, joten syrjintää esiintyy myös sen perusteella, mihin maahan murhaaja on sattunut syntymään. Tämä on käytännössä valtiollista rasismia.
Olen lukenut melko paljon murhista, ja voin myöntää, että tietyissä murhissa kaikki sympatiani ovat tekijöiden puolella. Uhrit voivat monessa tapauksessa itse omalla käytöksellään estää murhatuksi joutumisen. Jos ihminen joutuu täysin ilman omaa syytään murhatuksi, hän on negatiivinen lottovoittaja, marginaalitapaus, jonka varalta tuskin tarvitsee lakeja laatia.
Murhat voivat kaiken lisäksi tehdä maasta jännittävämmän paikan elää. Kun itse olin Etelä-Afrikassa, oloni oli koko ajan jännittynyt, ja olen kaivannut tätä jännittyneisyyden tunnetta Suomessa, jossa olen usein lähellä kuolla tylsyyteen. Korkeat murhaluvut myös antavat aivoille enemmän tehtävää, kun kaiken muun ohella ihminen joutuu pohtimaan keinoja vähentää murhatuksi joutumisen riskiä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.