Minulla on ollut monia naispuolisia kavereita (toki myös tyttöystäviä), mutta tämä on jäänyt jumiin. Olin ollut hänen kaveri jo melkein vuoden, kunnes oli syntymäpäiväni. Hän ja pari muuta kaveria (tyttöä ja poikaa) oli kanssani kylällä juhlimassa sitä. Pari yli 18v kaveria sattui ajelemaan juuri kyseisenä päivänä autolla, ja takapenkillä istui yksi vanha tuttavani. Auto pysähtyi aina sillon tällön kohdallamme ja kyseinen kaveri antoi aina jotain (kaljaa, siideriä, viinaa) ja minä tietty otin. Sain sitä tosin niin vähän, että vaikutusta tuskin edes huomasi. Kaverini ei cälittänyt, ja itseasiassa valitteli siitä, miten hän itse ei koskaan saa mitään alkoholijuomaa, ja tajusin että juomiseni oli hänelle ihan ok. Äiti soitti minut kotiin, ja minä menin. Poruukat lähti baariin joten otin siskoni ja hänen poikaystävänsä kanssa jääkaapista YHDET kaljat. Soitin yhdelle kaverille joka oli ollut kanssani kylällä, että he tulisivat meille. He myös tulivat. Tytöt kuitenkin lähtivät noin 10 minuutin päästä ja jäimme muiden kanssa
touhuamaan kotiin.
Seuraavana aamuna keskustelin kaverini kanssa facebookissa ja hän nauroi minulle (leikillään, ei todellista vahingoniloa) kun valitin kirvelevistä silmistä ja pienimuotoisesta päänsärystä. Hänelle oli edelleen ok että olin juonut.
Myöhemmin päivällä kuitenkin hän ei vastannut viesteihini. Tätä jatkui noin puolen viikon ajan, kunnes hän vastasi. Hän oli kuulemma ärsyyntynyt kaikesta mitä ikinä teen ja sanon.
Myöhemmin olemme keskustelleet facebookissa enemmän, ja ehdin jo toivoa, että joskus vielä olisimme kavereita. Nyt hän on kuitenkin taas ottanut etäisyyttä. Aina, kun näen hänet koulussa tunnen pientä vitutusta sisälläni, kun muistan mitä kaikkea olemme yhdessä tehneet. Tykkään hänestä todella kovasti, mutten kuitenkaan tiedä, että kannattaisiko minun enää yrittää. Ehkä kaikki mahdollisuudet ovat jo menneet.
touhuamaan kotiin.
Seuraavana aamuna keskustelin kaverini kanssa facebookissa ja hän nauroi minulle (leikillään, ei todellista vahingoniloa) kun valitin kirvelevistä silmistä ja pienimuotoisesta päänsärystä. Hänelle oli edelleen ok että olin juonut.
Myöhemmin päivällä kuitenkin hän ei vastannut viesteihini. Tätä jatkui noin puolen viikon ajan, kunnes hän vastasi. Hän oli kuulemma ärsyyntynyt kaikesta mitä ikinä teen ja sanon.
Myöhemmin olemme keskustelleet facebookissa enemmän, ja ehdin jo toivoa, että joskus vielä olisimme kavereita. Nyt hän on kuitenkin taas ottanut etäisyyttä. Aina, kun näen hänet koulussa tunnen pientä vitutusta sisälläni, kun muistan mitä kaikkea olemme yhdessä tehneet. Tykkään hänestä todella kovasti, mutten kuitenkaan tiedä, että kannattaisiko minun enää yrittää. Ehkä kaikki mahdollisuudet ovat jo menneet.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos oikeasti välittää toisesta, niin ei anna periksi ;)
haistakaapaska olettehippejä lololololololololololololol