Sinäkään et välittänyt minusta, mitä kyllä osasin odottaakin. Ei se mitään! Olet vain normaali, sillä en minä herätä kenessäkään rakkautta. Näytän miellyttävältä ja minuun on helppo ihastua, mutta siihen se jääkin. Kukaan sellainen, joka on sisältä tyhjä, ei voi olla rakastettava. Tahtoisin olla jotain muuta; jotain muuta kuin sellainen, jonka kanssa käy mielellään kahvilla, mutta jota kukaan ei vaivautuisi vaikkapa raahaamaan turvaan makaamasta junaradalta. Alan vähitellen uskoa, että minussa ei ole mitään hyvää.
Minut on helppo unohtaa
Eeli
8244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älä ala uskoa niin... Ala uskoa että sinussa todella on hyvää. Paljon.
No kannattaisikohan sitten olla vähemmän sisältä tyhjä (=tylsä!), niin eiköhän se siitä?
Eiköhän tässä tarkoiteta nyt vähän syvällisempää tyhjyyttä kuin tylsyyttä. Itse ainakin ottaisin tylsän satavarmasti mikäli vaihtoehtona on sinne tänne vauhkona poukkoileva hedonisti. Se kun on aivan selvä juttu miten siinä käy.
Se nyt vain on niin, että ellei rakasta itseään (terveesti), ei oikein parisuhteestakaan tule mitään. Itse olin aikanaan pari vuotta rikkinäisen ihmisen kanssa, eikä se kyllä ollut mitenkään mukavaa. Jokaikinen päivä piti uudelleen valaa usko toiseen ihmiseen että hän on hyvä ihminen, vaikka hän minun mielestäni sitä oli selvästi. Joka aamu alkoi siitä että piti perustella miksi sängystä pitäisi nousta ettei 'vain voi jäädä siihen ja nukkua pois'.
Kaikesta huolimatta vakuutteluni ei mennyt perille... ja lopulta sitten jäin vain minä tälle pallolle tallustelemaan. Ja kun keräsin itseni takaisin kokoon, löytyi se minunkin elämänkumppanini, terveellä itsetunnolla varustettu 'tylsä' mutta ahkera poikaystävä.
Etkö osaa kuvitella tilannetta, että joku haluaa olla sinun kanssasi, mutta sinä et hänen? Ainakin minulle on käynyt kumminkin päin, turha siinä on toista syyttää.
On niinkin käynyt joskus. Näitä kokemuksia on vain niin paljon, että olen alkanut miettiä onko minussa jokin perustavanlaatuinen vika. Muita en syytä.
Aloittajan kannattaa vaan pyllyttää ja peputtaa niin kyllä se siitä
moikka aloittaja
rakkaus on rankka laji kuten olet huomannut. Tiedän sen itsekin, sillä minulla on ollut huonoa onnea siinä koko ikäni. Aika todennäköisesti löydät kyllä jonkun vielä joku päivä. Ja olet päässyt jo kahville asti, mitä muuten ei joillekin ihmisille tapahdu ikinä. Todennäköisesti maailmassa on paljonkin ihmisiä, jotka ovat valmiita sinusta välittämään. Välitänhän minäkin sinusta, minulle täysin tuntemattomasta viestinkirjoittajasta, siinä määrin, että kirjoitan vastauksen viestiisi ajatuksella.
Kuas tuo ääliö ap häirikkö 0n?
Eeli