Kliseistä puhua tyhjyydestä sisällä, mutta mitä sen väliä. Joskus ihmiset sanovat, että tuntuu kuin puuttuisi jotain elämästä, kaipaisi jotain muuta, toivoisi jotain tulevaisuudelta, omaisi jonkin sellaisen kohdan sydämmessä mikä pitäisi täyttää. Tällä kertaa on aiheena toisenlainen tyhjyys, kun tuo toivo on poissa, asioiden syyt ja merkitykset romahtavat ja pirstoutuvat. Ei tiedä mitä kirjoittaa, miksi yrittää, mitä sanoa. Miten ilmaista itseään. Tarttuu soittimeen, eikä saa ääntä aikaiseksi. Lähettää tyhjän kirjekuoren. Muita korneja vertauksia.. Ei tiedä mitä odottaa tulevaisuudelta, kun on luopunut toivosta. Kun yksinäisyys palstaa tuijottaa, ja miettii mitä kirjoittaa tänne. Mitä höytyä siitä olisi vuorovaikuttaa täällä? Vastaisiko kukaan jotain? Kiinnostaisiko ketään kirjoittamani sisältö? Olisiko sillä mitään merkitystä? Mikä on mun sisäinen tavoitteeni kun valitsen merkkejä toistensa perään? Näköjään tällä kertaa päädyttiin siihen, kun ei enää omaa mitään sanottavaa, niin kirjoittaa sitten siitä. Kun ei ole mitään erityistä sanottavaa. Mutta nythän tämä lähti jo etenemään.
Ajattelin kirjoittaa siitä miten miesten ja naisten yksinäisyys on erilaista, aavistan katkeroituneet yksinäiset miehet palstalla ovat osittain samaa mieltä, onhan aihetta koluttu ennenkin. Jotkut varmasti näkevät sellaisen ajatuksen misogynistisenä, mutta siitä ei varsinaisesti ole kyse. Sukupuoli on ominaisuus siinä missä muutkin ihmisen ominaisuudet, geneettinen ominaisuus, tai kromosomaalinen. Tiettyjä eroja ihmisen koneessa on tämän sukupuolen ansiosta, hormonaalisia toimintoja, eroja rakenteessa, niin ruumiin kuin aivojenkin, monitahoisesti nivoutuvat erot. Geenit ja kromosomit aiheuttavat erot hormoneissa, hormonit aiheuttavat erot ruumiissa, ruumiissa olevat aivot ovat erilaiset, ja aiheuttavat ihmisten ajatuksista erilaisia, kasvukokemuksen myötä. Ihmiset ympärilleen sulkeva maailma myös eroittaa sukupuolet toisistaan, koska eri sukupuolten edustajat tulvat kohdelluiksi eri tavoin. Heillä on erilainen ympäristö. Perinteisesti naisten asema on ollut heikompi, ja sitä on ollut tarpeen korjata ja puoltaa, ja monin paikoin on yhä näin.
Ympäristö ja sen ihmiset tekevät miehet helpommin yksinäisiksi kuin naiset. Tämähän se varsinainen tarkasteltava ongelma on. Ongelman taustalla on käsitys oikeudenmukaisuudesta, eihän sen niin pitäisi olla, että ihmiset joilla on hieman toisenlaiset hormonit, hiemantoisenlaiset kromosomit, ja hiemantoisenlaien ruumis jäävät yksinäisiksi paljon helpommin. Tokihan näitä on muitakin asioita, jotka ovat samanlaisia. Ulkonäkö. Pituus. Vastaavat asiat.
Se mikä tästä tekee kuitenkin ihan erilaista, on sukupuolten välinen kontakti. Nimittäin tämä yksinäisyyteen liittyvä tarkasteltu tekijä eroaa pituudesta ja ulkonäöstä siinä määrin, että yritämme etsiä kontaktia vastakkaisen sukupuolen edustajista. Pituus on kunkin sukupuolen edustajien sisäinen ominaisuus, mutta sukupuolet ovat itse jako, joiden välillä tämä olennainen yksinäisyyden ilmiö tapahtuu - ainakin siinä määrin kun puhutaan yksinäisyydestä siinä mielessä ettei ole seursutellut, tai ettei ole kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen.
Mutta tästä palataan takaisin. Mitä hyötyä siitä on havaita, että tässä asiassa on tällainen ero? Mitä hyötyä siitä on kommunikoida tätä huomiota? Mitä se auttaa? Ei niin mitään.
Voisin kirjoitella seuran etsimisestä, ilmoitellä itsestäni ihmisenä, aj toivoa että joku toinen ihminen sitten ilmoituksiini vastaisi. Mutta tämä on ollut niin turhauttaavaa. Se on toivotonta. Miksi? Koska sukupuolet ovat tässä suhteessa epätasa-arvoisia.
Ihmisolento, joka on elänyt tällaisen elämän, ja yksinäisyydessään päätyy kirjoittamaan näinkin laadukkaan sivuston kuin Suomi24 välityksellä toiveistaan löytää seuraa joutuu hyvinkin karkeaan seulaan. Jos ruumiini olisi muodostunut toisenlaisten kromosomien vaikutuksesta, toisenlaisten hormoonien vaikutuksesta, eli olisin vastakkaista sukupuolta, ja etsisin seuraa muuten täsmälleen samoin, samankaltaisena ihmisenä, samanlaisen elämän eläneenä - vastauksia tulisi paljon. Tietysti silloin olisin oikeasti erilainen ihminen, ja kertoisin vaan että miten yhteydenottajat ovat rivoja ja haluavat pelkkää seksiseuraa, ei yhtään kunnollista yhteydenottoa tule, vähäsanaisia. Itse pitäisi suorastaan kirjoittaa jotain takaisin. Valita ensin siitä joukosta ne joille vastaa. Siinähän sitä olisi aihetta tympääntymiseen, kun niin paljon roskaseuraa tarjolla, ei oikeita ihmisiä ollenkaan......... Mutta kun olen kuka olen, ja kirjoittelen vastaavalla tavalla. Yksikään nainen ei vastaa ilmoituksiini, he vain nipottavat miten on liian negatiivista, on liian työtön, on liian vähän harrastuksia, on liian epävarma itsestään, on liian avoin, on liian rehellinen. Ja niin edelleen.
Ajattelin kirjoittaa siitä miten miesten ja naisten yksinäisyys on erilaista, aavistan katkeroituneet yksinäiset miehet palstalla ovat osittain samaa mieltä, onhan aihetta koluttu ennenkin. Jotkut varmasti näkevät sellaisen ajatuksen misogynistisenä, mutta siitä ei varsinaisesti ole kyse. Sukupuoli on ominaisuus siinä missä muutkin ihmisen ominaisuudet, geneettinen ominaisuus, tai kromosomaalinen. Tiettyjä eroja ihmisen koneessa on tämän sukupuolen ansiosta, hormonaalisia toimintoja, eroja rakenteessa, niin ruumiin kuin aivojenkin, monitahoisesti nivoutuvat erot. Geenit ja kromosomit aiheuttavat erot hormoneissa, hormonit aiheuttavat erot ruumiissa, ruumiissa olevat aivot ovat erilaiset, ja aiheuttavat ihmisten ajatuksista erilaisia, kasvukokemuksen myötä. Ihmiset ympärilleen sulkeva maailma myös eroittaa sukupuolet toisistaan, koska eri sukupuolten edustajat tulvat kohdelluiksi eri tavoin. Heillä on erilainen ympäristö. Perinteisesti naisten asema on ollut heikompi, ja sitä on ollut tarpeen korjata ja puoltaa, ja monin paikoin on yhä näin.
Ympäristö ja sen ihmiset tekevät miehet helpommin yksinäisiksi kuin naiset. Tämähän se varsinainen tarkasteltava ongelma on. Ongelman taustalla on käsitys oikeudenmukaisuudesta, eihän sen niin pitäisi olla, että ihmiset joilla on hieman toisenlaiset hormonit, hiemantoisenlaiset kromosomit, ja hiemantoisenlaien ruumis jäävät yksinäisiksi paljon helpommin. Tokihan näitä on muitakin asioita, jotka ovat samanlaisia. Ulkonäkö. Pituus. Vastaavat asiat.
Se mikä tästä tekee kuitenkin ihan erilaista, on sukupuolten välinen kontakti. Nimittäin tämä yksinäisyyteen liittyvä tarkasteltu tekijä eroaa pituudesta ja ulkonäöstä siinä määrin, että yritämme etsiä kontaktia vastakkaisen sukupuolen edustajista. Pituus on kunkin sukupuolen edustajien sisäinen ominaisuus, mutta sukupuolet ovat itse jako, joiden välillä tämä olennainen yksinäisyyden ilmiö tapahtuu - ainakin siinä määrin kun puhutaan yksinäisyydestä siinä mielessä ettei ole seursutellut, tai ettei ole kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen.
Mutta tästä palataan takaisin. Mitä hyötyä siitä on havaita, että tässä asiassa on tällainen ero? Mitä hyötyä siitä on kommunikoida tätä huomiota? Mitä se auttaa? Ei niin mitään.
Voisin kirjoitella seuran etsimisestä, ilmoitellä itsestäni ihmisenä, aj toivoa että joku toinen ihminen sitten ilmoituksiini vastaisi. Mutta tämä on ollut niin turhauttaavaa. Se on toivotonta. Miksi? Koska sukupuolet ovat tässä suhteessa epätasa-arvoisia.
Ihmisolento, joka on elänyt tällaisen elämän, ja yksinäisyydessään päätyy kirjoittamaan näinkin laadukkaan sivuston kuin Suomi24 välityksellä toiveistaan löytää seuraa joutuu hyvinkin karkeaan seulaan. Jos ruumiini olisi muodostunut toisenlaisten kromosomien vaikutuksesta, toisenlaisten hormoonien vaikutuksesta, eli olisin vastakkaista sukupuolta, ja etsisin seuraa muuten täsmälleen samoin, samankaltaisena ihmisenä, samanlaisen elämän eläneenä - vastauksia tulisi paljon. Tietysti silloin olisin oikeasti erilainen ihminen, ja kertoisin vaan että miten yhteydenottajat ovat rivoja ja haluavat pelkkää seksiseuraa, ei yhtään kunnollista yhteydenottoa tule, vähäsanaisia. Itse pitäisi suorastaan kirjoittaa jotain takaisin. Valita ensin siitä joukosta ne joille vastaa. Siinähän sitä olisi aihetta tympääntymiseen, kun niin paljon roskaseuraa tarjolla, ei oikeita ihmisiä ollenkaan......... Mutta kun olen kuka olen, ja kirjoittelen vastaavalla tavalla. Yksikään nainen ei vastaa ilmoituksiini, he vain nipottavat miten on liian negatiivista, on liian työtön, on liian vähän harrastuksia, on liian epävarma itsestään, on liian avoin, on liian rehellinen. Ja niin edelleen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Paljohan sinulla on sanottavaa vaikka itse sitä epäiletkin. On tehty niitä tieteellisiä tutkimuksia, että miespuoliset kokevat seksuaalisuuden voimakkaampana ja yhdistävät seksin puutteen voimakkaammin yksinäisyyden tuntemukseesnä. Me naiset koemme elämän kokonaisvaltaisemmin ja monelle yksinäisyys on enemmän henkistä: helyyttä ja kummanuutta ja ytsävyyttä puuttuvaa. Pitää ensiksi ihan suorastaan ihastua ja kokea että synkkaa psyykkisesti ja sitten alkaa se seksuaalinen kiinnostus ja kummanuus tulla ajankohtaisemmaksi. En kyllä lähtisi edes tutustumaan mieheen joka jo alkuesittelyssä alkaisi vihjailemaan tuosta fyysisestä puuttestaan. Näin se vain on. Sen mieltää että toinen haluaa saada itselleen "fyysisen kohteen". En tarkoita, että vältämättä seskivastainen olisin, mutta yleensä naisella alkaa ensin vain siitä psyykkisestä puolesta.
Kokemattoman miehen matka seksiin on usein paljon pidempi kuin kokeneen. Olipa ikä sitten mikä hyvänsä. Sen takia asiasta ei kannattaisi erikoisemmin edes mainita, vaikka se kiinnostaisikin.
Eivätkä naisetkaan suhtaudu kovin hyvällä seksipuheisiin jos sitä kiinnostusta ei löydy jo ennestään. Tosin naisia saattaa kiinnostaa jos mies on suosittu. Silloin ne "olen kokenut" puheetkaan eivät niin haittaa. Luottamus tulee jo siitä että mies on ollut muiden naisten kanssa tekemisissä.
Nettikirjoitteluista välimatka on vielä pidempi kuin muista paikoista.
Olisi vaihteeksi todella piristävää jos yksinäisyyttä voisi joskus käsitellä ilman mies-nainen vastakkain asettelua. Totuus kun on, että yksinäisiä on molemmissa sukupuolissa.
Ja ei ole kovin viisasta ajatella että yksinäisyys johtuisi sukupuolesta. No, se voi olla totta, että naisten on helpompi jutella sydämen asioistaan ystävilleen jne.
Mutta itse ainakin olen kärsinyt yksinäisyydestä jo monta vuotta vaikka olenkin nainen.
Annatko seksiä miehille? Oletko kaunis? Et tietenkään, koska muuten sinulla olisi seuraa.
Jos et ole kaunis, et anna seksiä, ei sinua kukaan halua? Jos olet kaunis ja annat seksiä, ei sinua kukaan enää halua? Valitettavasti tämä tuntuu tulevan aika usein esiin naisia kaipaavilla miehillä. Aika dilemma. Eli onko silloin olemassakaan sitä naista, joka todella kelpaisi?
Nainen kelpaa, jos hän on:
-kaunis
-seksikäs
-vain minun
-täysin vallassani ja voin käyttää häntä miten haluan
Ei tuo samojen asioiden jaarittelu auta sua tippaakaan. Pitäisi osata nähdä milloin on jämähtänyt paikalleen ja tehdä asialle jotain. Onko sulla miespuolisia ystäviä? Jos ei, niin mitä jos yrittäisit ensin opetella solmimaan ystävyyssuhteita ennen parisuhteeseen ryntäämistä? Tuntuvatko muut ihmiset liian erilaisilta? Oletko kokeillut kaikenlaisia paikkoja? Mensa? Skeptikkojen klubi? Shakkikerho? Ursa? Asperger kokoukset? Mielenterveys yhdistykset? Ja sitten sitä itseään tietysti kannattaa lähteä tutkimaan eri tavalla kuin kirjoittamalla itseään toistavaa settiä Suomi24:een (eli lähteä terapiaan).
Ainoa vaihtoehto se olisi tosiaan aktivoida itse itsensä. Se on silti yllättävän vaikeaa, jos ei ole siihen tottunut.
Helvetin vaikeeta on kyllä....
Tuolta toisaalta hävis taas viestit, jatkan nyt tähän.
Haluatko ihan vaihtelun vuoksi siirtyä toiseen työtoimintapisteeseen?
Onko sielläkin ne sopimukset 3kk jaksoissa, korkeintaan 9kk samassa paikassa? Olen itse ollut puutyöissä ja tekstiiliverstaalla, jälkimmäisessä viihdyin tuon täyden ajan.
Tuntuuko tärkeältä että on selkeät päivärytmit ja viikko-ohjelma, pidätkö siitä että pääset/joudut olemaan säännöllisesti vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa?
Itse aion pyrkiä jatkokoulutukseen, alkaa maalikuussa mikäli siihen pääsen, jos en tule valituksi niin täytyy varmaan hakeutua taas sinne työtoimintaan. Lähinnä ajankuluksi, kun ei sillä koulutuksella ole työllistymisen kannalta mitään virkaa.
Arvaatteko miltä tuntuu yksinäisenä naisena lukea jatkuvasti siitä että naisilla on helpompaa, ne kyllä saa seuraa..? Minä olenkin sitten sen perusteella poikkeuksellisen kuvottava tapaus kun yksin aina vaan olen. :D Surunveri koita jaksaa, ehkä se toivonkipinä joskus vielä löytyy.
Yksinäisyys on ikävää sukupuoleen katsomatta,
Mutta mitäs sä olet tehnyt yksinäisyydestä päästäkses? Oletko ollut yksin baarissa tai kahvilla? Kokeillut jotain harrastustoimintaa? Käynyt kursseilla tai koulutuksissa? Oletko joskus näissä paikoissa jutellut vastakkaise nsukupuolen edustajien kanssa? Oleto itse yrittänyt aloittaa keskustelua tuntemattomien tai puolituntemattomien ihmisten kanssa tällaisissa ympäristöissä? Oletko rekisteröitynyt 10 deittipalveluun saamatta yhtään viestiä? Oletko lähettänyt muille käyttäjille useita viestejä saamatta vastauksia? Odottavatko sinun keskustelukumppanisi että sinä luot keskustelun ja pidät mielenkiintoa yllä? Täytyykö sinun todistella aitoa kiinnostuneisuuttasi tai vuorovaikutuskumppaneillesi tai esiittää jotain roolia? Oletko kirjoitellut netin keskustelupalstoille kuten esimerkiksi tänne ilmoituksia, joissa etsiskelet seuraa suurin piirtein saman ikäisistä vastakkaisen sukupuolen edustajista saamatta ainoatakaan vastausta? Onko sinulla vaikeuksia löytää halukkaita keskustelukumppaneita netin chattihuoneista? Onko kukaan koskaan pyytänyt sua tapaamiselle? Oletko itse pyytänyt ketään tapaamiselle? Onko kukaan suostunut? Oletko itse suostunut?
Se mitä ajan takaa on että naiset eivät yleensä voi kokea yksinäisyyttä samalla tavalla kuin miehet, koska he eivät joudu kohtaamaan sellaista vaihtoehtoa, ettei kukaan ole heistä kiinnostunut, vaikka he yrittäisivät löytää seuraa. Vaan useimmiten kun naiset puhuvat yksinäisyydestä se on sellaista että "mulla on vaan muutama kaveri, ne ei kuuntele mua tarpeeks ja mulla on 2 koiraa ja aviomies, mutta en saa siltä enää tarpeeksi huomiota ja se on etäinen. Pelkään että suhteeni loppuu eikä minulla ole vielä uutta avopuolisoa tähtäimessä? Miten mulle käy jos jään yksin? Tipahtaako mun elintaso? Onko mun elämä saavuttanut jo kliimaksinsa ja tästä alkaa lopputtomiin jatkuva alamäki?"
tai
"Ystävilläni ei ole samoja kiinnostuksen kohteita kuin minulla ja he viettävät liikaa aikaa puoisoidensa ja lastensa kanssa eikä heiltä liikenee enää tarpeeksi huomiota minulle. Valitsemistani miehistä kaikki ovat halunneet pelkkää seksiseuraa ja en mitenkään voi saavuttaa sellaista parisuhdetta jossa kaikki ystäväni ovat. Tämä yksinäisyys on niin kauheata. Mikään määrä shoppailua ei poista tätä tyhjyyttä sisältäni"
Yksinäisyys silloin kuin se kohdalle sattuu on ikävää, niin miehille kuin naisille. Yksinäisten naisten oloa en halua kirjoituksillani pahentaa, olivat he sitten "oikeasti" yksinäisiä tai eivät. Mutta olen tietoinen siitä että jos naiset kirjoittelisivat ilmoituksia tai rekisteröityisivät näihin deittipalveluihin tai kävisivät ulkoilmassa samaan tapaan kuin itse toimin, niin he varmasti löytävät juttuseuraa, pitivät siitä tai eivät. Ja useammin onkin mun mielestä niin että naisille oleva seuratarjonta on heidän mielestään huonolaatuista tai he jatkuvasti valitsevat huonosti siitä tarjolla olevasta seurasta - omat odotukset eivät täyty.
Tsemppiä sullekkin. Ehkä se aurinko vielä paistaa itse kunkin risukasaan jonain päivänä! :)
Minä olen sellainen "oikeasti yksinäinen". Ei ole ystäviä eikä kumppania. Ketään ei vain kiinnosta olla minun kanssa tekemisissä. Deittipalveluja en ole kertaakaan käyttänyt. Syynä on se että pelkään liikaa saavani siipeeni ja pahasti. Pitkään aikaan en ole jaksanut edes toivoa että minullekin löytyisi joku. Mutta aina tulee olemaan sellaisia ihmisiä jotka elävät elämänsä yksin. Ehkä minä olen yksi niistä. Elämä on..
", koska he eivät joudu kohtaamaan sellaista vaihtoehtoa, ettei kukaan ole heistä kiinnostunut." Tiedän kyllä naisia jotka ovat sen verta seksittömiä että heistä ei ole kyllä kukaan kiinnostunut. Kyllä tätä ongelmaa naisillakin esiintyy.
Mitä iloa siitä on jos ne ketkä kiinnostuu on semmosia joista ei itse kiinnostu.
On mullekin tullut kirjeitä mieheltä, joka on kiinnostunut minusta, mutta en tunne häntä kohtaan mitään vetoa ja sitäpaitsi tiedän hänen olleen edellisessä suhteessaan väkivaltainen.
No, ei se minun yksinäisyyttä siis poista.
No, totta tietty, että itse kannattaisi olla aktiivinen tai ainakin avoin että näkisi ne tilaisuudet. Jos on valmiiksi negatiivinen/sulkeutunut asenne niin se tietenkin vaikuttaa asiaan.
Mitä se sellainen "vain seksiä" -seura on, jota miehet naisten mukaan hakevat?
Miten ihmeessä voi harrastaa seksiä säännöllisesti saman naisen kanssa, ilman minkäänlaisia tunteita ja yhteenkuuluvuutta? Naisille on epäilemättä helpompaa saada yhden illan juttu, mutta jos seurustelua tavoittelee ja sellaisen aloittaa, niin miten voi olla silloin kyseessä sellainen mies, jota ei kiinnosta muu kuin seksi?
Viestisi vaikuttavat siltä kuin olisit hyvin masentunut. Oletko ajatellut avun hankkimista? Masennus on sairaus, joka pitää hoitaa. Täältä et kunnollista apua löydä.
Heittäydy uskoon! Ala veisata, niin ei heti sanota kajahtaneeksi, ei ainakaan tuolla mäellä!
Mikä on Pedon luku?
Ahmoja on liian vähän, mutta karhuja melko sopivasti.
Ai, Peto nousi maan alta? Maan alta nousevat hyeena ja kettu, ja hiekkamailla muurahaisleijona, joka on pieni, mutta ärmäkkä peto. Mäyrä pääsi unohtumaan!
Metsän Omena, Söör Otso tai Maileidi, suutelen kämmentänne!
Ei saakeli mitä yleistystä taas. Että naiset ei muka voi olla yksinäisiä. Että naisista kiinnostuu kaikki. Joopa joo. Itse olen nainen ja olen ollut 3 vuotta täysin yksin. Ystäviä ei ole ollut ikinä, parisuhteeseen minun kanssa ei kukaan halua, ei edes sitä seksiä. Joo joo, naiset ei voi olla yksinäisiä. Kyllä.
No missä sut vois tavata livenä? voisin tulla juttelemaan kanssasi.
Olen niin hajalla oman yksinäisyyteni kanssa että mulle riittäis jos voiist vaan istua vieressä penkillä ja kuunnella tuulen suhinaa ja jotain satunnaisia ääniä joita suustani välillä solahtaa ulos.
Kolme vuotta yksin? Mitäs olit kolme vuotta sitten? Jos sinulla ei ole koskaan ollut ystäviä, niin ukkosiko sinut kolme vuotta sitten jätti? Jos näin, niin onhan sinulla ainakin ollut mahdollisuus, miksei siis edelleenkin? Itselleni tuo kolme vuotta on ollut, kuin samaa päivää. Odotan vain, että tulisi ilta ja pääsisi levolle.
Mielenkiintoista luettavaa:
http://divinerevelations.info/a_divine_revelation_of_heaven.htm