Eli haluaisin kuulla teiltä mielipidettä seuraavaan asiaan: olen nuori mies ja suunnitellut alanvaihtoa tälle sosiaali ja terveyspuolelle lähihoitajaksi mahdollisesti oppisopimuksella. Syynä halu työskennellä ihmisten kanssa (toimistotyöt ja rakennuspuolen hommat eivät esim. ole oikein oma juttu). Mutta joka kerta kun näitäkin palstoja lukee niin tulee toinen mieli tähän asiaan. Negatiivisuus on aika vallitsevaa nimittäin. Onko minkälainen työllistymismahdollisuus (kun siitäkin lukenut ettei vastavalmistuneille "muka" töitä olisi) ja minkälaista palkkaa tässä ammatissa saa? Monet sanovat että palkkaus on perseestä, mutta itsellä jää verojen (14,5 % prosentti) jälkeen rahaa 1350 nykyisessä työssä joten enpä tuotakaan kehuisi. Kiinnostusta olisi näin mahdollisesti kuntoutus, mielenterveys & päihteet ja suun ja hampaidenhoito. Voiko joku kertoa omista kokemuksistaan näistä? Olen itse naisvaltaisella alalla jo nykyään, joten eipä tuo ole haitannut ollenkaan työskennellä naisten parissa.
Alanvaihtoa mielessä.
Miehenä alalle.
31923
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Työ on raskasta, fyys ja psyykkiisesti ja henkilökuntaa vähän. Hoidettavia sitäkin enemmän.
Ala on täynnä kateutta ja työyhteisöt yleensä aika riitaisia ja henkilökuntaa, sijaisia vaikea saada ainakin näihin huonoihin/raskaisiin työyhteisöihin.
Johtaminen useinkin hyvin huonoa.
Oppisopimuksella palkkauksesi pieni ja jos olet samassa organisaatiossa on oppiminen hyvin kapealaista.
Tavallisen koulutuksen kautta laajempi tehtäväkenttä ja yhden/kahden lukuakuden jälkeen saat lähes sama palkkaa kuin lähihoitaja esim. keikkaillen ja kesätöistä
Hammaspuoli varmaankin keVyt mutta luulen, että mielenterveys- ja alkopuoli raskas ja antaako se mitään?
Itsekin olen alunperin pitänyt työstäni, mutta vuosien saatossa työ on mennyt aika negatiiviseksi ja villiksi. Kukaan ei oikeasti välitä ja henkilöstö vaihtuu jatkuvasti. Keikkalaiset ja opiskelijat pyörittävät yksiköitä.Useinkin työyhteisöt voivat todella pahoin.
Kiitos "Mieti tarkkaan" asiallisesta vastauksesta, järkevää kommentointia toivoinkin. Hyvä vinkki tuo oppilaitosasia, itse olen myös miettinyt että jääkö se kokemus sitten tosiaan kapeksi jos oppisopimuksella menisi, mutta vaihtuukohan näissä ne paikat sitten ettei tarvitse yhdessä paikassa olla? Lähinnä tosiaan ehkä näin pyöritellyt mielessä tuota hammas- ja kuntoutuspuolta enimmäkseen. Esimerkiksi jos saa kysyä niin mitkä näistä kolmesta tekevät näitä kolmivuorotöitä? Onkohan tuo mielenterveys/alko ainut. Toki miettinyt että kouluttautuisi tuosta lisää, eli ei ehkä jäisi tuohon lähihoitajaksi. Avaisikkohan uusia ovia sitten.
Ei kannata mennä hoitoalalle.
Oma mielenterveys menee...
Tiedän kokemuksesta
Osaatteko kertoa minkälaista hommaa olisi tiedossa jos harkitsisin "mielenterveys & päihdepuolta"? Se kiinnostaisi tuon "kuntouttamisen" kanssa eniten, oma sairaus taitaa estää hammaspuolella etenemisen mm. suuhygienistiksi. Alkoholismi ja sitä sivuavat aiheet kiinnostaisivat kyllä. Työnä vaan minkälaista mahtaisi olla. Luulisi ainakin, että töitä riittäisi tässä viinanhuuruisessa maassa.
Täällä kans nuori mies, joka on suunnitellut alanvaihtoa hoitoalalle. Itseasiassa mielenterveys - ja päihdetyö kiinnostaisi. Olen ajatellut sairaanhoitajan tutkintoa monimuotokoulutuksena ja ottaa töistä opintovapaata niin paljon kuin mahdollista. En tiedä miten selviän loppuopiskelu ajan eli sen puolitoista vuotta. Mahtaakohan päästä kahden vuoden jälkeen jo tekemään jotain keikkahommia hoitoalalla.?
Täällä kyllä kuulee vain negatiivista kommenttia hoitotyöstä, mutta täällähän yleensä onkin äänessä ne, jotka eivät työstään pidä. Itsellä on nykyinen työ tylsää ja se ei anna mitään. Tietojenkäsittlyn tradenomi olen aikaisemmalta koulutukseltani.
Hyville lähäreille riittää töitä satavarmasti... jos ei muuta, niin vanhuspuolella ainakin. Palkkakin on varmasti parempi, kuin mitä aloittaja nyt tienaa. Kuntapuolella parempi kuin yksityisellä. Kouluun vaan, miehillä on etulyöntiasema työn saamisessa.
Niin muuten onkin. Tarvitaan kukko kanalaumassa :)
Miehenä itse sosiaalialalla työskentelevänä voin suositella. Työpaikan naiset saatta kyllä kyräillä ja riidellä, mutta miehet jätetään onneksi sen ulkopuolelle. Miehiä ei paljoa alalla ole, joten jokainen on sellainen erikoisuus että saa hyvää kohtelua. Lisäksi toiset alalle tulleet miehet on usein mukavaa ja fiksua sakkia, eikä semmoista neanderthal-liuskaotsameininkiä tarvitse kuunnella, voi jutella ihan järkevistäkin asioista.
Työttömänä ei tarvitse olla, ja jo perus lähihoitaja pääsee vuorotyössä semmoisiin 2300-2500e kuukausipalkkoihin, sairaanhoitaja lähemmäs 3000e palkkoihin, kunhan jaksaa tehdä yövuoroa ja viikonloppuja. Puhtaassa päivätyössä palkka on toki huono, mutta miehet yleensä halutaan vuorohommiin koska työturvallisuusseikat suosii tässä asiassa miehiä.
Onpas mahtava lukea kun tulee näitä alastaan oikeasti kiinnostuneetkin kommentoimaan. Pienikin tsemppaus on hienoa! Sen verran miettinyt asiaa ja tutkinut eri lähteitä, että varmaan tuo hammashoito olisi se oma juttu. Suuhygienistiksi/lääkäriksi en pääse, mutta jos kouluttautua huvittaa (jos ensinnäkin ne pääsykokeet läpäisee) niin hammasteknikoksi olisi mahdollisuus. Kiitos kaikille kommentoijille omasta puolestani!
niinhän se on.sosiaaliala on naisvaltainen ala niin miehet saavat paljon helpommin duunia kun naiset (tosiaan se taitaa olla muutenkin näin muilla aloillakin mutta korostuu sos.alalla).
Mutta jos haaveilet siitä että erikoistut päihdetyöhön ja joka päivä pelastat monta eksynyttä alkoholistia pahalta riippuvuudelta, niin älä unta näe. Päihdetyö on varsin raskas ja vaikea, ja tosi harva pystyy voittamaan riippuvuutensa, niin se valitettavasti on. On siis melko todennäköistä että saatat turhautua helposti jos teet parhaasi mutta asiakkaat eivät raitistu. Semmosta työtä se on.
3% lienee oikea luku raitistuneista hoitotyön kautta. AA-kerho toimii paljon paremmin.
No sen kyllä tiedän, ettei niitä alkkiksia pelastata, mutta sehän riittää, että hoitaa hommansa.
Jokaisessa työssä on ne huonot puolensa ja toisessa paikassa saattaa ne ahneet pörssiyhtiöiden johtajat vaatia enemmän ja enemmän. Ahneudella ei ole mitään rajaa. Siinäkin työssä hyvin helposti turhautuu, mutta semmosta työtä se on:) Ihmiselle tekee joskus hyvää käydä katsomassa vähän erilaista elämää ja varmasti näkee hyvinkin erilaisia ihmisiä tuossa päihdetyössä..Voi olla, että arvostus omaa elämää kohtaan nousee kummasti..
Juu tervetuloo vaan. Sullahan onkin sitten monta etuoikeutta tiedossa- ne muutama pala nahkaa kun siellä housuissa killuu.
1. Saat aina vakipaikan elämänsä hoitotyötä tehneidenkin ohitse- olethan mies.
2. Saata pisimmät perehdytykset- olethan mies.
3. Saat parempaa palkkaa kuin naishoitajat ( miehen euro on naisen 80 senttiä)- olethan mies.
4. Sinua kohdellaan silkkihansikkailla, eikä syyllistetä mistään- olethan mies.
5. Olet aina se, joka osaa, tietää ja jaksaa naishoitajaa paremmin- olethan mies.
Miehet pääsee hoitoalalla NIIIIIIIN helpolla. Niitä paapotaan ja hyysätään. Pyllynpyyhklimisä vältetään- sehän on naisten hommaa.
Aika katkeraa tilitystä taas naiselta. Hakeudu mievaltaselle alalle, niin pärjäät naisena. Ylenet mukavasti reittä pitkin ja saat kaikenlaisia etuisuuksia. Kohta olet pomo ja voit sitten juoksuttaa niitä miehiä mielesi mukaan. Nämä on katsos vain uravalinta kysymyksiä.
Höpö höpö. Todella ennakkoluuloinen ja katkeruuden sävyttämä viesti.
Miehet tekee varsinkin julkisella puolella sosiaali- ja terveysalan töissä tasan samalla palkalla töitä kuin naiset, ne palkkasummat kun on julkisia. Lisäksi työtehtävät ovat samat, sillä erotuksella että esim. henkisesti vaativimmissa ja fyysesti raskaammissa tehtävissä miehiä yleensä toivotaan enemmän mukaan. Esimerkkejä tällaisista on vaikkapa psykiatrisen osaston kiinnipitotilanteet, poliisin sosiaalityö, lastensuojelun haastavammat tapaukset tai vaikeasti oireilevien väkivaltaisten kehitysvammaisten hoitotyö. Näihin kaikkiin toivotaan miehiä, mutta palkka ei ole yhtään isompi kuin naisilla.
Perehdytyksen taso taas riippuu ihan täysin työpaikasta, eikä sukupuolesta. Palautetta tulee ihan siinä missä naisillekin, joskus jopa enemmänkin varsinkin jos työpaikalla sattuu olemaan näitä ylläolevan viestin kirjoittajan kaltaisia katkeroituneita telaketjufeministejä, joiden mielestä miehet ei saa tulla sosiaali- ja terveysalalle pilaamaan naisten töitä.
Ja itse vanhusten hoitotyötä aikoinaan tehneenä kyllä pyyhin niitä mummojen pyllyjä ihan siinä missä muutkin, sillä erotuksella että miehenä tein sitten vuoron aikana myös ne kaikki raskaimmat nostohommat. Välillä muut hoitajat odotti vuorossa mummojen kanssa huoneissa ja minä vuoron perään juoksin huoneesta toiseen nostaamaan mummoja sänkyyn naishoitajan kaverina.
Vakipaikan toki mies saa helpommin kuin nainen, mutta se johtuu yksinkertaisesti siitä, että joihinkin hommiin niitä miehiä on pakko saada kaveriksi, ja jos mieshakijoita on 1, ja naishakijoita 80, niin kyllähän se miehen työllistyminen on todennäköisempää.
Olen mies lh. ja duunia saan naisia helpommin siitä yksinkertaisesta syystä että naisvaltaiselle alalle tarvitaan tasoittava tekijä. Siksi toisekseen löytyy myös sellaisia mestoja joissa normi nainen ei edes pärjää (lue agressiiviset hoidettavat).
Ja kukahan on pilannut miehen. Kyllä se taitaa olla nainen itse ja saa syyttää siitä itseään!
Joo se on totta, että kaikkein kiitkerämpiä ja kateellisempia kanalaumoja on naisvaltaiset alat. Joten kierrä ne kaukaa.
no tosihan tämä on, kyllä mokomia miesvätyksiä hyysätään työpaikoilla
Ei se työ niin paha ole, fyysisesti sen kestää, jos on hyvä kuntonen, henkinen puoli on hankalampi, riippuu siitä minkä verran jaksaa ottaa paskaa niskaan päivässä. Paljon tulee kyllä onneksi myös hyvää palautetta. Mutta minä tykkään työstäni vanhustenhoidossa. Meillä on miehiäkin töissä, mikä on hyvä. Koulussakin oli useampi mies. Palkkakaan ei ole niin paska kun puhutaan, ihan normi toisenasteen koulutuksen käyneen palkka, vastuuseen nähden voisi tietysti olla parempi, mutta kuka ei toivoisi parempaa palkkaa... :D
Sain vakityön parissa vuodessa, osa saa nopeammin, osa hitaammin, mutta päivääkään en ole työttömänä ollut, muutama vuosi vasta alalla, voipi olla, että joskus opiskelen jotain vielä lisää, mutta olen tyytyväinen työhöni. Alaa ei kannata tuomita pelkästään näiden keskustelun perusteella, koska todella pieni osa väestöstä täällä pyörii.
Itsekin halusin koulun aloittaessani hammashoitajaksi, mutta mieli muuttui ensimmäisessä harjoittelussa ja tykästyin vanhustyöhön.
Totuus on jossain välissä. Minusta normaalihermoinen pärjää, mutta ei hammaspuoli kyllä ole mikään "kevyt". Aseptiikka on kaikista tarkin. Siellä ei ilman hanskoja kosketa mihinkään. Edes pöydänkulmaan. Työyhteisöjä on laidasta laitaan. Tosi kivoja ja ihan kamalia. Tuurista riippuu. Palkkaus on minusta hyvä, vaikka alalla olevat aina narisevat, mutta eivät välttämättä tiedä juuri vaikka toimistopuolen asioista mitään. Et sinä mitään menetä, jos kokeilet. Lahihoitajan paperit voi saada myös työllisyyskoulutuksena, jos koulutus on rahasta kiinni. Onnea jatkoon. Vaikutat sopivan realistiselta alalle.
"Miehiä ei paljoa alalla ole, joten jokainen on sellainen erikoisuus että saa hyvää kohtelua.".
No. Itselläni on hieman erillaisia kokemuksia. Mies tosin jää naisten riitelyjen ulkopuolella, mutta muuten sanon, että parempaa "kohtelua" saa jossakin muualla, kuin naisvaltaisella sosiaalialalla. Yllättävän paljon piilovihamielistä asennetta, jotkut myös osoittavat sen ylivaltansa, joillekin on vain se nobody.
Itse lähden alalta heti pois, kun toinen paikka aukeaa.
Hei kuule, juuri äskettäin kuulin eräänkin alalla olevan valittelevan, kun alalla ei ole miehiä! Kyseinen kertoja siis oli nainen, lähihoitaja hänkin. Juttu on niin, että monet hoidettavat miehet (vanhukset ym.) kaipaavat miestä juttukaveriksi ja hoitajaksi. Mieshoitajista on PULA! Ihan varmasti työllistyt, jos opiskelet miehenä lähäriksi. Rohkeesti vaan tekemään opintoja!
Mielenterveys ja päidepuoli on juuri se, mihin moni mies haluaa ja työllistyy. Minusta sinulla on oikeasti todella hyvät mahdollisuudet. Nainen hoitajana on toki yhtä arvokas kuin mies, mutta jotkut hoidettavat oikeasti kaipaavat sitä "vertaistukea" mieheltä.
Sitä en uskalla sanoa, saatko heti vakityön tai viran. Aluksi oikeastaan kannattaakin kokeilla työtä monissa eri paikoissa, niin että vahvistuu se kuva, minne oikeasti haluat. Nyt voit ajatella nimittäin yhtä, mutta työkokemus saakin sinut haluamaan toista. Kannattaa siis vasta valmistuneena hoitajana ottaa keikkoja eri paikkoihin. Keikkoja saa todella hyvin, monesti olisi enemmän töitä kuin on mahdollisuus tehdä!
Sinne vaan opiskelemaan ja töihin. Seuraavat 30 vuotta on aika varma leipäpuu taattuna. Ja monesti työpaikkojen ilmapiirit on parempia, jos on sekä miehiä että naisia töissä. Se on rikkaus!
Olen myös alanvaihtoa suunnitteleva mies. yritin myös oppisopimusta saada muttei täällä takahikiällä (porissa) sellaisia paikkoja ole. aina puhutaan, että miehiä tarvitaan alalle mutta tähän mennessä on tullut vain yrmeitä "eioleresurssejaeikätulekysyjostainmuualta" -vastauksia. täytyy varmaan muuttaa muualle...
Käy ensin koulu ja hae sitten (tai loppuvaiheessa) töihin. Oppisopimuksella ei lähäreitä kannata kouluttaa, kun ei ole psykologista seulaa joka pudottaisi pahimmat pöpit pois hakuvaiheessa.
Se karsinnassa tapahtuva psykologin haastattelu ei ole mitenkään autuaaksi tekevää tiedettä.
Älä ainakaan valmistu oppisopimuksella!
Nämä väitteet eivät pidä paikkaansa:
"1. Saat aina vakipaikan elämänsä hoitotyötä tehneidenkin ohitse- olethan mies.
2. Saata pisimmät perehdytykset- olethan mies.
3. Saat parempaa palkkaa kuin naishoitajat ( miehen euro on naisen 80 senttiä)- olethan mies.
4. Sinua kohdellaan silkkihansikkailla, eikä syyllistetä mistään- olethan mies.
5. Olet aina se, joka osaa, tietää ja jaksaa naishoitajaa paremmin- olethan mies."
Hoitoala on akkojen ala. Siellä on töissä naisia joilla on keskenään vaikeaa. Ilmapiiri on usein huono tai todella huono. Vanhat yli 50 naiset ovat kireitä, heillä on vaihdevuodet.
Nuori naishoitaja, joka saa vakipaikan jää 90% todennäköisyydellä vuodensiällä äitiyslomalle ja on pois 1-3vuotta pidempäänkin jos tekee enemmän lapsia. Sitten palkaat joku määräaikainen työntekijä paikkaamaan äitiyslomasijaisuutta.
Ala on täynnä riitoja (naisilla) Naiset liittoutuvat keskenään eri kuppikuntiin. Mihenä åääsee siinä helpommalla että ei tarvitse olla mukana kuppikunnissa.
Vanhat naishoitajat saattavat hyppiä mieshoitajan silmille ja tai yrittävät alkaa pomottaa. Soohen pitää reagoida heti esim ääntään korottamalla.
Olen ollut pitkään miehenä hoitoalalla.
Mieshoitajan on oltava ÄIJÄ. Ei mikään liian härski, mutta kuitenkin sellainen, että nainen ei hypi silmille. Auktoriteettia on mieheltä löydyttävä.
Valmistu alalla koulusta ei oppisopimuksella. Oppisopimushoitajat ovat alintakastia ja mielestäni heidän koulutuksensa on puutteellinen.
Ja on olemassa hoitopaikkoja missä on sairaanhoitajia ja lähäreitä.
Muista että sairaalan putkimieskin on arvostetumpi ammatti kuin lähihoitaja.
Palkka on pieni työ vuorotyötä. Töissä usein ahdistaja ilmapiiri.
Valmistuin nuorenapoikana hoitajaksi, enkä ole homo...
Vanhemmat naishoitajat jotka ovat olleet alalla 30-40-vuotta saattavat oikeasti ajatella, että ompa omituinen mies kun on tälläisen työm valinnut "se ei ole kunnon mies. Sen on oltava homo"
AP:lle,
Opiskelujen alussa sinulta kysytään, oletko hyvä sietämään stressiä. Mikäli vähänkään koet että et, tee itsellesi ja muille palvelus, älä hae hoitoalalle. Älä mieti että VOISITKO olla kykenevä sietämään stressiä joskus myöhemmin, vaan kuinka hyvä olet sietämään sitä juuri nyt.
Hoitoalasta puhutaan rankkana työnä, eikä siinä tarkoiteta fyysistä raskuutta, vaikka sitäkin on varmasti luvassa. Hoitotyön rankkuus koostuu todella huonoista työilmapiireistä, jatkuvasta kiireestä, omaisten ja työnantajan ristitulesta, sylkikuppina toimimesta, epäselvistä työnkuvista, lakipykälien kirjaimellisesta seuraamisesta, suuresta vastuusta, riittämättömyyden tunteesta (etenkin mielenterveys- ja päihdealalla) ja hyvin huonosta palkasta. Ainoa hyvä, mitä hoitotyöllä on tarjottavaa, on hyvä työllisyys laman alla - siksi, koska moni ei koe kykenevänsä ko. työhön, ja hyvin moni lopettaa ensimmäisellä puoliskolla. Se on se pöydän kuivin kakku, jota kukaan ei juhlissa syö, paitsi velvollisuuden tunteesta leipuria kohtaan.
Jos sinulla on kuva itsestäsi, että olet empaattinen, kiltti ihminen, joka haluaa auttaa toisia - varo. Työuupumus on kohdallasi taattu. Jos ei opiskelujen, niin viimeistään työelämän aikana. Hoitoala vaatii sellaiset hermot, mitä intti ei ole vielä nähnytkään. Älä ota tätä haasteena, vaan varoituksen sanana eräältä, joka haluaisi kääntää kelloa.
Paha masennus päällä koko paskasta. Eikä tiedä kuinka tässä käy.
ellula3,
Samoin.En ole koskaan elämässäni kokenut yhtä pahoinvoivia työympäristöjä, kuin hoitoalalla. Se näyttää olevan tällä alalla enemmänkin sääntö, kuin poikkeus.
Katsokaa 45 minuuttia dokumentti: Uupuneet hoitajat. 30% nykyisistä sairaanhoitajista ja lähihoitajista haluaisi vaihtaa alaa, ja muutama sata hoitsua lähtee ulkomaille. Mistähän tämä kertoo? Siitä, että Suomen hoitoala on lähtökohtaisesti pielessä.
Aamusta iltapäivään sata lasissa koko ajan kitisevien asiakkaiden "tarpeita" täyttäessä. Joskus tulee pieni ymmärryksen pilkahdus näitä "myrkkyhoitajia" kohtaan.