(matka)päiväkirjoja? Onko enempi vanhusten hommaa?
Itse luin vahingossa Kyllikki Villan Pakomatkalla ja alun vaikeuksien jälkeen totesin kirjan olevan ihan luettava. Mielenkiintoisinta tässä matkapäiväkirjassa oli aika, jonka hän vietti St. Helenen saarella eli ei matkustanut. 69-vuotiaana hän löysi sieltä melkein miesystävän itselleen.
Luetteko itsenne ikäisten kirjoittamia kirjoja?
Onko kukaan teistä matkustanut rahtilaivalla?
Itse luin vahingossa Kyllikki Villan Pakomatkalla ja alun vaikeuksien jälkeen totesin kirjan olevan ihan luettava. Mielenkiintoisinta tässä matkapäiväkirjassa oli aika, jonka hän vietti St. Helenen saarella eli ei matkustanut. 69-vuotiaana hän löysi sieltä melkein miesystävän itselleen.
Luetteko itsenne ikäisten kirjoittamia kirjoja?
Onko kukaan teistä matkustanut rahtilaivalla?
Vastaukset 51
Vanhimmat
Niin....ei ainakaan minulle ole uutta lukea jo pois nukkuneidenkaan kirjoja...parhaillaan luen Ville Kurosen kirjaa: Ei kuu kuule, ei päivä näe.
Ville Kuronen 1917-2000...alkoi kirjoittamaan vasta kuusikymppisenä
Kyllikki Villan kirjoja ole lukenut vuosia sitten ja teeveessä kuullut hänen elämän filosofiastaan......eli ei se raha sitä onnea tee...vaan onni löytyy omien korvien välistä!
Kiinnostuin erään tuttavani kautta rahtilaivamatkasta täältä Suomeen mutta olisi kestänyt vain turhan kauan.....3 viikkoa ja maksanut ei olisi paljon.....
Rahtilaivan olosuhteet tulivat tutuiksi luettuani Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirja. Aikamoinen seikkailija luonne kirjan kirjoittaja oli ja erittäin itsenäinen, voisi melkein sanoa uhkarohkea. Jonkin kirjan käännöstyö hänellä oli meneillään.
Melko pieni piiri muodostui toisista rahtilaivalla matkustavista, aika yksinäistä puuhaa. Laivalla palvelu oli hyvää ja chieffiltä sai ostaa "matkapahoinvointiin" esim konjakkia sekä mielen tasapainotukseen.
Ihan luettava kirja josta sai energiaa luetun kautta päiviin, vielä riitti virtaa 70 ikävuoden jaälkeenkin Kyllikki Villalla.
"Luetteko itsenne ikäisten kirjoittamia kirjoja?"
Hassu kysymys, hyvin harvoin tulee ajatelleeksi kirjoittajan ikää. Luen sellaisia kirjoja, jotka minua kiinnostavat, aiheen ja tyylin perusteella.
Suosikkejani ovat keski-ikäiset tai nuorehkot naiskirjailijat: Leena Lehtolainen, Anna-Leena Härkönen ja Sofi Oksanen, mutta luen paljon myös miesten kirjoittamia kirjoja. Elämäkertoja, erityisesti eri alojen taiteiljoiden, luen mielelläni, ja niiden kirjoittajista en aina välttämättä tiedä yhtään mitään, tärkeämpää on, että kirjan aihe kiinnostaa.
Mitä tulee vanhoihin kirjailijoihin, Sisko Istanmäki taisi julkaista ensimmäisen romaaninsa yli 60-vuotiaana. Se olikin hänen parhaansa, muita en ole jaksanut lukea, mutta Liian paksu perhoseksi on maistunut niin kirjana, tv-sarjana kuin näytelmänäkin.
Samoin. Aihe tai aihepiiri aina tärkein. Ei kirjailijan ikä tai edes kansalaisuus ei mitään merkitystä... tai tällä sukupuolella ole merkitystä. Sama koskee, myös puhtaasti kaunokirjallisuutta ja myös runouttakin...näin ollut aina..;)
Tsau:Friidu
Suurinta onnea on jos saa käsiinsä jonkun ikivanhan teoksen, kerronta ja kirjoitustyyli poikkeaa valtavasti tämänpäiväisestä.
Kirjailijoiden ikä ei merkitse mitään kirjaa ostaessani tai lainatessani.
Edelleen elämäkerrat kiehtovat, myös historiikit.
Jassoo...taas yksi provo vanhuudelle.
Tuli juuri lopetettua Veli Virkkusen matka-kirja.
Sen nimi on "Vanhat sotilaat eivät kuole koskaan"
He vain haihtuvat jonnekin historian hämärään.
Suomessakin vielä vähän aikaa, luultavasti tuo matkansa on parenpi kuin Virkkusen kuvaama.
Pitäisi itse alkaa kirjoittamaan matkoistaan. Siitä tulisi kylläkin kalastus-kirja ja tylsempi kuin monista muista. Ei ollut suloista koiraa, ei rakkaus-draamaa, tylsää Perhoilua vain.
Ja useimmiten yksin ja vanhoilla autonrämillä tai jalkaisin.
H.
Pitäisikö olla surullinen vai iloinen puolestasi? - jokainen ihminen voi edes vähän vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Miksi siis mollisävyinen vastaus aloittajalle vai pelkkä tilitys? Tämän hetkisestä elämästäsi.... Ja mikä ihmeen provo?))) tämä taas oli... kyllä mielestäni ihan asiallinen aloitus koskien mitä kirjallisuutta ihmiset lukevat?...h u o k s...jos, itse HUNKSZ provoilet eihän se tarkoita että, kaikki mitä muut kirjoittavat tai keskustelevat täällä olisi pelkkää provovakatiivista tekstistä joka osoitettu yksin sinulle?
Tsau:Friidu
Sotakirjat kiinnostaisivat, mutta ei niitäkään julkaista niinkuin ennen.
Ennenvanhaan tuli aina joulumarkkinoille kirja, jossa kerrottiin, kuin-
ka Suomi voitti sodan. Se oli lohdullista luettavaa. Miksei enää jul-
kaista? Minä ainakin ostaisin.
.
"Sotahullu"
Kirjoittajat alkavat käymään vähiin.
"Sota oli kestänyt jo viisi vuotta, mutta vieläkin oli joku jaksanut käyttää lapiota.
Kaikilta ei toiveikkuus ollut kadonnut.
Kauniille paikalle oli kuoppa kaivettu, Saimaan kanava kimmelsi parinsadan metrin päässä.
Tuure kerkisi tuon verran ajattelemaan, ennen kuin syöksyi kuoppaan.
Kuoppa kiinnosti muitakin ja pommi-koneiden pudottaessa lastiaan oli kuoppa täynnä.
- Tuure, onko sinun paha olla siellä?, kysyi joku.
- Ei ole, lisää porukkaa vaan, vastasi hän.
Vaikka tarina on tosi, vain nimi muutettu, sen tyylistä paistaa läpi kokemuksen puute.
Niin monta, niin monta, on tielle uupunut.
Kuten palstallakin, kirjoitukset kuitenkin jatkuvat, puutteista huolimatta.
Niin harva, niin harva, ymmärryksen puutteesta jaksaa, jaksaa, jaksaa.
He käyvät sotaa omassa päässään, mistä löytyisi heille oma Kauniala?
H.
Viimeksi lukemiani elämänkertoja on Johan L ja FredrikaRunebergin elämänkerrat. Syykin aiheellinen, järjestin Runebergin päivä juhlan jossa pääaiheena oli Fredrika Runebergin elämä, hyvin inspiroiva oli esittäjän monologi,sellaista oli kotirouvan elämä 1800-luvulla.Aina on hyvä tutustua aiheeseen ennalta.
Olin menossa katsomaan Alexis Kivestä kertovaa musikaalia Sydämeni laulu. Onneksi olin tutustunut hänen elämän kuvioihin, kun teatteriesitys oli yhtä surkeutta ja vastoinkäymistä yli 2½ tunnin ajan. Oli Kiven elämässä niitä hyviäkin kausia ja päiviä enempi kuin huonoja, mutta käsikirjoitus oli yhtä surkeutta esityksessä.Hyvä on ennalta tutustua elämänkertaan, saada todellisempi kuva aiheesta.
Musiikkiesitykset esim Metsänpoika, Onnelliset ja Sydämeni laulu olivat miltei alle arvostelun - aivan sydäntä särki kuunnella musiikkia. Makuja on joka lähtöön,
Varsinaisia matkapäiväkirjoja en ole lukenut, mutta lukemissani kaunokirjoissa on voinut olla kuvauksia matkoista ja eri kulttuureista.
Ikäisteni kirjoittamia kirjoja olen lukenut vähänlaisesti, tässäkin ketjussa mainittu Sisko Istanmäki on kyllä tuttu. Helmi Kellokumpu on myös näitä seniorikirjailijoita, jotakin olen lukenut myös häneltä.
Merete Mazzarella, 67 v, on kirjoittanut vanhenemisesta kolmekin kirjaa. Ne olen lukenut, mutta viimeinen niistä, "Ainoat todelliset asiat", oli jo minusta niin samojen teemojen toistoa, ettei se enää innostanut, vaikka lisämausteena oli seniorirakkaus, kahden miehen naisen näkökulmasta.
Riippuu päiväkirjan ja matkakertomuksen laadusta. Ihan kenen tahansa elämänkulku ei ole niin kiinnostavaa, että sitä jaksaisi lukea, vaikka olisi kuinka hyvin kirjoitettu. Itse odotan lukuelämykseltä jotain minulle uutta ja sellaista elämystä, joka ei muuten ole minun ulottuvillani.
Kuuntelin joskus 1980-luvulla radiosta Mathias Alexander Castrenin matkakirjeitä. Mielenkiintoisia kokemuksia, jollaisiin itsellä on mahdollisuus vain lukuelämyksinä ja tässä tapauksessa myös radiossa luettuna. Mozartin elämäkerrassa oli paljon aitoa kirjeenvaihtoa ja matkakuvausta. Hilderheimerin kirjoittama. Nelisensataa sivua ja tuli luettua yhtenä viikonloppuna. Harmitti, kun kirja päättyi. Historialliset todelliset kokemukset ovat kiinnostavia, ei kuitenkaan pelkkä ihminen ajassa. Castrenissa kiinnostavaa on hänen tekemät tutkimusmatkat, ei hänen keuhkotautinsa. Mozartin persoona sen sijaan oli kiinnostava, ja se ajoi miestä vaikeuksiin ja nerouteen. Kiinnostavia kertomuksia elämästä on muitakin, esim Jungin Unia, ajatuksia muistikuvia. Hyllyssä olis odottamassa Eisteinin elämäkerta.
Peukaloisen retketkin oli ihan kiva kehityskertomus Nils Holgerson nulikasta, joka kasvoi henkisesti matkallaan villihanhien kanssa. Shamaanimatkat kiinnostavat myös. Tulee mieleen esim. Shamaanin tie ja Matka Ixtlaniin, jotka olen lukenut. Totena kirjoitettua, mutta ilmeisesti meskaliinipöröisiä hallusinaatioita. Silti mukaansatempaavan mielenkiintoisia.
Douglas Adams on samaa ikäluokkaa kuin itse olen, mutta hän on kirjoittanut kirjansa jo 1979-1992. Pari kirjaa olen lukenut, vasta viime vuosina. Mielikuvitusta ruokkivia lukuelämyksiä.
Oikeastaan mikä aihe ja minkä tahansa ikäisen kirjoittama voi olla hyvä. Itse odotan löytäväni kirjasta jotain, joka hämmästyttää ja tuo ajatteluuni jotain uutta.
Todella ei voi muuta sanoa sivusta seuraajana kun minäkin tuon kommenttisi luin..kerrassaan hienoihin ja todella upeisiin teksteihin ja aiheisiin ja kokonaisuuksiin ja ihmisiin olet perehtynyt.....ehtisimpä itsekin vielä vastaavaan...näistä historian merkkivaikuttajista erikseen tulee nyt verrattain laiskana lukijana verrattuna nuoruuden aikaisiin aikoihin. kun silmät eivät enää kestä sitä lukemista kerralla kovin paljon.....enemmän vain perehdytyksi elokuvien ja erillaisten dokumentti-elokuviin pohjautuvia juttuja sitten katsottua TV:stä... tosin on sanottava että, pidän tästä kun nämä elokuvat aika tarkkoja ja laadukkaita henkilöhistoriaan perustuvia. Ohjelmia tulee yle teemalta toisinaan...miehen kanssa silloin taatusti katsotaan yhdessä..
Saa biljardi-ottelut ja nämä nyrkkeilymatsit jäädä silloin kyllä sivuun.. meillä kun tämä toinen osapuoli taas tykkää niistä...aikaisen paljonkin.....
Tsau:Friidu
Moi Friidu
Nuorempna en jaksanut lukea paksuja kirjoja. Oli sen verran levoton luonne. Onnekseni mulla oli likinäköisyyttä sen verran, että nyt lukuetäisyyteni ilman laseja on noin 40 cm. Likinäköisyys kun vähenee iän myötä. Moniteholasseissani alaosan vahvuus on nolla. Luen siis ilman laseja, mutta pieni hajataitto saa kirjaimet hieman vipattamaan, ja se rasittaa jonkin verran.
Ostan kirjoja kirppiksiltä ja myös kirja-alesta. Luen niitä fiiliksen mukaan. Kirjaston kirjoissa on se huono puoli, että ne pitää lukea suunnitelmallisesti, ettei tule viivästyssakkoja. Mulla kirjastot ovat sellaisissa paikoissa, että niihin pitää varta vasten matkata omalla autolla tai sitten yleisellä kulkuneuvolla, jolloin edestakainen matka on 5,20.
Lukemistani häiritsee edelleen levoton luonteeni. Pitäis koko ajan hommailla jotain. Elokuvat ovat sen vuoksi hyvä vaihtoehto, että samalla voi virkata tai kutoa. Elokuvat historian merkittävistä henkilöistä ovat minunkin suosikkejana kuten minisarja Maria Montesorista. Meillä on muuten kaksi TV:tä. Voin katsella jotain muuta, kun mies katsoo urheilua. Mies ei pahemmin katso historiallisia henkilökuvia eikä yleensäkään mitään Teeman tarjontaa.
Mozart-elokuvat olen myös katsonut. Elokuvassa Amadeus oli vedetty liikaa mutkia suoraksi, mutta toinen pidempi, osissa esitetty Mozartin elämäkertaelokuva oli mielestäni parempi. Siinä oli enemmän hänen elämänsä kurjaa puolta. Pätkä, jossa Wolfgang suunnisti illasta toiseen hämärässä kapakkaan kuvasi hyvin hänen mielensä taipumusta myös syvään synkkyyteen. Amadeuksessa keskityttiin enemmän hänen hilpeään ja loistokkaaseen nerouteensa. Mozartin unelma oli tehdä sakasankielinen ooppera, vaikka musiikkipiirit olivat sitä mieltä, että saksa ei sovi ooperakieleksi. Kirjan mukaan Mozart kuoli saksankielisen oopperansa Taikahuilun ensiesitysten aikaan. Hilderheimin kirjan luettuani, ostin heti Taikahuilu-cd:n, tietenkin saksankielisen, ja siitä tuli kuunnelluin levyni. Luovana ja taiteellisena ihmisenä sinäkin varmaan pitäisit ko. kirjasta, eikä melkoiselta urakalta vaikuttava vähän yli 400 sivua tunnu missään.
Mietin tossa eilen, kun maalasin saunalla, että äänikirjat olisivat oivallisia vaihtoehtoja paikallaan olemiseen sitovien luettavien kirjojen tilalle. Siinä maalaillessa ei tarvinnut kovinkaan paljon aivoja. Olisin aivan hyvin voinut kuunnella samalla äänikirjaa. Joskus nuorena kuuntelin radiosta Kafkan Muodonmuutosta. Oli tosi hyvin luettu, ja eläydyin kertomukseen. Muistan vieläkin hyvin, kuinka se appelsiini upposi torakaksi muuttuneen päähenkilön kylkeen, melkein kuin omaan kylkeen. Äänikirjoja vois tosiaankin kokeilla. Kirjastoista varmaan löytyy.
sukulaismies minullakin joka ihan täysin ole sokea..mutta, ei pysty lukemaan..hänellä on tällainen eräänlainen stimulaattori-tulkki kone joka kääntää tekstin ääneen...ja hän on tietysti paljon "lukenut" sitten näin. On ihana keskustella hänen kanssaan kun se tietämys ja yleissivistyksen taso;)) on hänellä niin laaja....joten vähän tuota minäkin miettinyt jospa kuuntelemalla kokeilisi sitä lukemista..
Sama ongelma kun vähän minullakin. Olen syntynyt ns.keskoslapsena. Ja keskosilla nämä silmät ja lihakset niiden ympärillä...ne kun kehittyvät sikiöllä viimeisenä ovat minullakin vähän heikot...Paljosta lukemisesta silmät rasittuvat helposti sellainen harmittaa....lasit eivät juuri auta....Pitää vain rajoittaa sitä tarkkaa työtä tai lukemista silloin....Sen tietää kuva alkaa ikäänkuin "tärisemään", siinä sivulla..
Eikö se nyt riittäisi meikäläisellekin että, muuten on tärähtänyt enempi vähempi?))) kysyn vaan...
Jotkut kirjailijat jäävät vaan sinne alitajuntaan paremmin nämä Aitmovin upeat luontokuvaukset Venäjän laajoilta tundra-alueilta ja näistä mahtavista Lena-joen yläjuoksun metsistä kun sellaisia kuvia jotka muistan ja joita aina toivoin joskus vielä ne näkisin nuorena..kuvaukset olivat kuin taidokkainta maalaustaidetta......aikanaan luin paljon täällä hyvinkin tunnettua lähinnä hän oli runoilijaa kuin Lassi Sinkkonen.....no hän päätyi kyllä kaikkien idoliensa suureksi suruksi ratkaisuun. Eli ei jaksanut tätä erittäin kovaa ja tunteentonta maailmaa ympärillään ja teki herkkänä ihmisenä sitten lopulta itsemurhan...muistan kuinka hänen pari riviä syöpyivät jotenkin lähtemättömästi verkkokalvolleni nuorena ja sitä kautta ehkä iäksi tuonne alitajuntaani...ne sanat alkoivat jotenkin näin: Ellei minulla ole rakkautta...minulla ei ole mitään.
Vältän lukemasta tai katsomasta en pysty katsomaan tällaista mihin liittyy tätä väkivaltaa Olen erittäin herkkä, tuntuu kuin koskivat omaa kehoani..;))) miehet tässä perheessäni aina tälle yliherkkyydelleni naureskelevat kun laitan silmäni kiinni jos TV:ssä näitä kohtia näkee tai kuulee.....Korpikirjailija tuolla tuon arvostetun Sofi Oksasen mainitsi...kävimme katsomassa silloin kun tämä näytelmänä meni tämä; Puhdistus Lahden kaupunginteatterissa....vaikka aihe on hyvä ja perustuu ja sille keskustellu on nyt tullut aika kaikki kunnioitus rohkealle nuorelle ja lahjaakkaalle naiskirjailijallamme.....en pysty tuohon kirjaan itse tarttumaan.. tämä näytelmä yksin jo oli ehkä minulle liikaa....pystyin kuitenkin joten kuten näytelmän katsomaan suuriinpiirtein lävitse..eikä tämä johtunut siitä etteikö tämä näytelmä versionakin olisi ollut erittäin hyvä...
Tsau:Friidu.
Aikoinaan, kun innostuin Mozartin musiikista, luin aika pinon hänen elämäkertojaan. Niiden perusteella voi sanoa, että Amadeuksessa on paljon totta, vaikka pääjuoni (Salieri myrkytti Mozartin, koska oli kateellinen hänelle) onkin keksitty. Samasta aiheesta on tehty näytelmä ja ooppera, joiden lähtökohtana oli Mozartin kuoleman jälkeen liikkeelle lähtenyt huhu. Hänen kuolemansahan oli mysteeri, jota ei kai vieläkään ole ihan selvitetty, vaikka jälkeenpäin sitä onkin pohdittu enemmän tai vähemmän vakavasti.
Yhdessä lukemistani elämäkerroista Mozartin sisar Nannerl sanoi, että ainoa asia, jonka hänen veljensä otti vakavasti, oli musiikki. Kyllä hänessä oli paljon myös Amadeus-elokuvan esittämää hulluttelijaa. Yhden elokuvan sisältämän kaskun muistan lukeneeni myös luotettavantuntuisesta elämäkerrasta.
Keisari oli katsomassa jonkin Mozartin oopperan ensi-iltaa. Hän totesi happamasti: "Liian paljon nuotteja!". Kuvia kumartamaton säveltäjä vastasii: "Kyllä siinä oli juuri niin monta nuottia kuin tarvittiin. Mitkä niistä Teidän Majesteettinne olisi jättänyt pois?"
"Kaupunkilainen"
Koska tunnut olevan de'Medici- romanttinen, suosittelen sinulle hyllyssäni olevaa kirjaa.
George Sand, Rakkauden sävel.
Minä (!?) sain sen kaukana-aikoinaan lahjaksi neitoselta, vaikka olin Kitaristi.
Tietysti muutkin saavat itkeä sen kanssa, kunhan muistavat että kirja ei ole surku-hupaisa.
H.
Kiitokset suosituksesta, vaikken itseäni erityisen romanttisena pidäkään. Historiallisia romaaneja olen lukenut vähän, mutta tv:n puolella englantilainen epookki on ykkössuosikkini.
Georges Sand ei yleisestikään taitaisi olla hullumpi kirjailija tutustuttavaksi, jos nyt puhumme samasta henkilöstä. Se, jota minä ajattelen, oli oikeasti nainen ja ehkä tunnetumpi suhteestaan mm. Chpiniin ja Lisztiin kuin kirjojensa vuoksi. Hän valitsi kirjailijanimekseen miehen nimen, koska 1800-luvulla naisen ei ollut sopivaa kirjoittaa kirjoja.
"Kaupunkilainen"
Niin no, "de'Medici- romanttinen" tarkoittaa kirjakielessäni "myrkyllis-ronattinen" :)
Muistelenpa että aikanaan kun tuon kirjan luin, aloin ajatella Chopinia uudella tavalla.
SItä ennen nimi oli vain yksi suurista nimistä, ei ihminen...
H.
Jos harrastaa matkailua, miksi lukea kenenkään opuksia?
Sen kuin menee paikalle itse, näkemään ja kokemaan elämykset.
Olen muuten käynyt Pirunsaarillakin missä Papillon niminen vanki vietti (muka) rankat aikansa. Myöhemmin paljastui, ettei hän ollut siellä kuin 5-6 kk ja käsikirjoituskin oli varastettu eli hän oli säveltänyt kirjan omin sanoin toisen henkilön elämästä.
"Jos harrastaa matkailua, miksi lukea kenenkään opuksia?
Sen kuin menee paikalle itse, näkemään ja kokemaan elämykset."
Minulla on kaksi syytä lukea paikoista, jonne aion tai haluaisin matkustaa. Ensiksikin, haluan ensin tietoa siitä, kannattaako paikkaan ylipäätään tutustua, onko siellä mitään, mikä minua kiinnostaisi. Ilman etukäteistutustumista en olisi osannut hakeutua vaikkapa Powerscourtin kartanon upeaan puistoon Irlannissa.
Toiseksi, kun matka on tehty, on hauska vertailla kokemuksia, mihin kukin on kiinnittänyt huomiota, ja mikä kirjoittajan hehkuttama juttu on minulle ollut pettymys tai päinvastoin.
Ostan usein matkamuistoksi kirjoja, esimerkiksi paikallisen ruuan keittokirjoja tai vaikkapa (niin kuin viimeksi Visbyn-matkalta) paikan historiasta kertovia opuksia. Ei lyhyellä matkalla pääse niin syvälle kohteeseen kuin kirjallisesti aiheeseen tutustumalla, ja toisaalta minusta on mukavampi matkustaa, kun tiedän jo jotain siitä, mikä minua odottaa.
Lempidekkarikirjailijani on ruotsalainen Mari Jungstedt, jonka kirjojen tapahtumat sijoittuvat Gotlantiin. Hänen uusin kirjansa oli ilmestynyt vain muutama viikko ennen matkaani, ja se oli mukava ostaa visbyläisestä kirjakaupasta. Samoin oli hauskaa bongata kirjasta tuttuja paikkoja.
.
Näin minäkin jotenkin samansuuntaisesti ajattelen;)) se on jo osa matkaa tämä etukäteis selville ottaminen...kohteista saa paljon enemmän irti...ja jos kohteita matkan varralle on enemmän tietää vähän mitä mennä katsomaan jos, matkakierros on laaja yksin jo kilometreissä laskettuna;)) Ainoa mitä emme viime reissulla suunnitelleet sen kummemmin että, näkisimme oli Kölnin Tuomiokirkko..mutta, kun se sitten osui takaisipäin tultaessa matkan varralla....voin minäkin sanoa, nyt olet nähnyt Kölnin Tuomiokirkon....joka kyllä siinä kaikessa mahtipontisuudesssaan itseassa minun mielstäni on erittäin ruma rakennus;))) ei tehnyt mitään vaikutusta ajattelin vain voi niitä ihmisparkoja jotka tuonkin rakennuksen rakentamiseen ovat joskus olleet väksin pakotetut hengensä uhalla....kirkko muuten jota saneraateen varmasti jatkuvasti vuodesta toiseen...on sen verran suuri....mutta minun silmissäni ruma...
Olenkohan liian pehmeä toisaalta aina kuitenkin luonteeltani;)))
Tsau:Friidu
Sama juttu. Valmistelen aina reisumme. Vähimmilläänkin, kun kyse on viikon kaupunkilomasta, selvitän ajankohdan tapahtumat, ko. kaupungin kotisivun kehumat kohteet ja omien mielenkiintojemme mukaiset aktiviteetit.
Samoin paikallisliikenteen reittien sopivuus kohteisiimme.
Joskus, kuten esimerkiksi Veronan festareiden aikaan, teen varaukset netissä.
Risteilyille otan satamakaupunkien kartat ja tutustumiskohteet.
Pisimmälle menin ehkä Pekingin matkaa valmistellessani. Lueskelin kahden australialaisopiskelijan kahden vuoden kokemuksiin perustuvan opuksen ja otin siitä haluamani kopiot.
Siitä katsoin jopa esimerkiksi kiinan muurille menevien bussien lähtöpaikat, linjanumerot ja bussin vaihtopaikat.
En osasi mennä valmistautumattomana mihinkään. Kartta täytyy olla vähintäänkin. Se on aina matkassa vaikka kohde olisi jo useammankin käynnin perusteella tuttu. Kuten nyt heinäkuinen Berliini.
Parhaillaan menossa: toimittaja Matti Puukon kirja (eräänlainen kooste matka- päiväkirja) Unelman Pitkä varjo, eli rapotteja Puolasta, Tsekistä, Slovakiasta ja Unkarista.
Siitä lainateekseni pieni ote: Toinen maailmasota päättyi meidän osaltamme sanoi wroclawilainen prof. Janusz Degler 17.9.1993, kun viimeiset neuvostojoukot poistuivat Puolasta. Päivämäärä oli symbolinen: 17.9.1939 neuvostojoukot iskivät natseja vastaa taistelevan Puolan selkään Ribbentrop-Molotov-sopimuksen mukaisesti.
Deglerin lause kuvaa hyvin myös slovakkien, tsekkien ja unkarilaisten tunteita, Vaikka Tsekkoslovkiasta ja Unkarista neuvostojoukot poistuivatkin jo paria vuotta aiemmin...Ja niin edelleen historia sitten jatkuu..aina vuoteen -94 ja sen jälkeisiin taphtumiin kirjassa haastatellaan ihmisiä jotka olivat joko tuon ajan itse kokeneet...sosiaalisesti kuintenkin aina presidentisteistä ihan tavallisiin kansalaisiin ja siltä väliltä...eli otos melko laaja...
Jos, emme tunne historiaa emme tunne myöskään koskaan täysin itseämme emme ymmärrä mennyttä aikaa emmekä osaa edes hamoitttaa tulevaisuutta.....siksi nämä aihepiiri minuakin sydäntäni lähellä. Tarkoitus kun matkustaa tänä kesänä Varsovaan ja sieltä ehkä myöskin Prahaan ja Bratislawaan....tämä vain osa siitä mihin haluan Euroopan historiassa suomalaisena ja EU:n kansalaisena ja myöksin eurooppalaisena vaikkakin Pohjois-Eurooppalaisena... tutustua... aina vain syvemmin ja syvemmin asioiden taustoihin myöskin...oppiakseni edes jotain...kuin vain: ajattelemaan näin: Musta tuntuu...ja perustelemaan näkemyksiäni vain tähän...
Eli tulee luettua...aika paljon tähän liittyvää kirjallisuutta...
Tsau:Friidu
Tuohon matkustamiseen...näillä Finnlinesin uusilla rahtilaivoilla nyt tullut matkustettua pariinkiin otteeseen täältä Stadista sekä Gnydiaan että, Rostockiin täältä ja takaisin... Ei vanhoilla laivoilla...Voin suositella..Vanhoilla rahtilaivoilla en ole koskaan matkustanut aikanaan kyllä sellaisella jonka muistan hyvin nostalgisesti matkustanut Tallinnaan kun nimi: Georg Ots...ihana laiva;;)))ja tuo laiva lähti aina Länsi-Satamasta. Tallinnan vanhalta lentokentältä sitten lennettiin näillä iänikuisen vanhoilla rämisevillä vaikkapa nyt Liettuaan ja Vilnaan..Oi, niitä aikoja...
Tsau:Friidu
Ms. Georg Ots lähti ja saapui Etelä-Satamasta.
No, niin taisi lähteäkin tietysti näinpäin...eikä Länsi-Satamasta mistä pääosin nämä nykyiset laivat Tallinnaan lähtevät...;)) Etelä-Satamasta taitaa lähteä enää Tukholmaan nyt nämä Silja-linen paatit..ja tietysti vierailevat risteilijät... Tuo kuva vaan oli kyllä mielessäni onneksi vielä oikein näinkin tämän hämärästi tämän vanhan ihanan Ms.Georg Otsin..oli todella kiva laiva......menivät vaan nimet Länsi- ja Etelä hiukka sekaisin;))) alkava hiipivä dementia...;))) ilmeisesti..väliin iskee....
Tsau:Friidu
En lue matkapäiväkirjoja. Kirjoitan itse matkapäiväkirjaa tai sanoisiko vain päiväkirjaa elämästäni ja matkoistani.
Omia muistelmia on kiva lukea jälkeenpäin sillä tuo muisti ei tallenna enää kaikkea oikeisiin kansioihin.
Luen kirjoja harvakseltaan, mutta kun aloitan luen yleensä kirjan hyvin nopeasti.
Mikään nautiskelija en ole vaan kaahaan kirjat läpi.
Arto Paasilinna lie ikäisiämme ja häntä olen lukenut paljonkin. Sofi Oksanen taas on uusi nuori kirjailijalahjakkuus jonka kirjoista pidän.
Pitäisi lainata Puhdistuselokuva. Kirjan lukemisen jälkeen tykkään katsoa kirjasta tehtyä elokuvaa jos vain mahdollista.
Eipä kiinnosta rahtilaivat, mutta luxus-risteily Välimerellä olisi poikaa ; )
Väimeri on niin pieni lätäkkö ettei se ole lux- risteilyjä nähnytkään.
Karibialle mennä pitää jos aikoo saada koko rahalla.
Rahtilaivoillakin oma tunnelmansa...ja myöskin näissä uusissa mitkä täältäkin sitten lähtevät on myös sauna-osastonsa...mutta enemmähän nämä laivareitit on tarkoitettu ja suunniteltukin siihen tarkoitukseen että, rekkaliikenne ja sen mukana tulevalle matkustajaliikenteelle..eivät mitään luxus-risteilyä ole...Se täytyy sanoa kyllä että, ruoka näissä uusissa laivoissa on erittäin hyvää ja riittoisaa ja myöskin aina tuoretta...
Rekkamiehet tätä arvostavat...jos, oman auton aikoo saada tämän auto paikan myöskin..Syytä tehdä tämä laivavaraus kylläkin varsinkin sesonki aikaan hyvissä ajoissa...tilaa on rajoitetusti henkilö-autoille...ja rekat tietenkin menevät aina edelle..koska tällä liikenteellä on huolintaliikkeiden kautta tietenkin omat varauksensa etukäteen vuosittain päällä...eivätkä tietenkään nämä linjat ole mitään biletysristeilyjä Eurooppaan.. kannattaakin varata edestakaisin nuo laivaliput..muuten voi joutua odottamaan päiviäkin päästääkseen taas tulomatkalla takaisin...päin.
Luxus-risteily Välimerellä kuullostaa tosi hyvältä ajatukselta;)
Tsau:Friidu
:))) Taitaa jäädä sellaiset risteilyt ainakin minulta pelkäksi "unelmaksi"...tosin tuosta muutosta Mexcicoon tai Yhdysvaltaoihin pysyvästi... vaikea mennä sanomaan;)))
Vannomatta koskaan, ei koskaan...
Tsau:Friidu
Kokemuksesta voi sanoa, että isot loistoristeilijät seilaavat Välimerellä ja Karibialla näkee myös monenlaista paattia, mitkä kaikki eivät todellakaan ole ns. loistoristeilijötä.
Korppis
Amsterdamissahan sinä oleskelet, niin otapa joskus jokiristeily sieltä vaikka
Budaan. Tarjolla on monia luxusristeilyitä eri yhtiöiltä. Hyvä kokemus,
mukavia pysähdyspaikkoja, hyvä ruoka yms. Jotkut ovat kyllä varsin hinnakkaita,
mutta kohtuuhintaisiakin on.
Kaikki risteilemään sieltä löytyy seuraa sullekin!
Ruotsinlaivat tarjoavat sellaista luksusta, josta vain harvat pystyvät nauttimaan Karibialla. Siellä laivat ovat keskimäärin paljon vaatimattomampia, erityisesti hytit - usein myös prameilla luksuslaivoilla.
Eihän sinne joelle edes oikea luksusristeilijä edes mahtuisi. - Itse olen harrastanut jokiristeilyitä eri puolilla Eurooppa. Ruotsistakin voisi matkustaa kanavia pitkin vaikka Sveitsiin.
Kyllä Hollannissa on kauniita risteilijöitä. Amsterdamin musiikkitalon terassilta katselimme kun risteilijät jättivät sataman ja lipuivat ohi illan pimentyessä.
Olemme enempi kiertäneet Hollannnin sisämaata ristiin rastiin.
Karibialla on laivoja, hyttejä ja risteilyjä joka lähtöön. Muös budjettitasoisia alkaen 4:stä vuorokaudesta.
Välimereltä löytyy kyllä luksusta mutta risteily- ja laivavalikoima on Karibiaa suppeampi, luonnollisista syistä.
Välmerelle on vaikea suunnitella sellaista reittiä etteikö sille osuisi tuttuja satamia.
Hollannista jäänyt mielleeni keväisin haiseva lietelanta, automurto Amsterdamissa ja punaisten lyhtyjen korttelit.
Taitavat tanskan salmet katkaista kanavaristeilysi!
Mantereen puolella muutenkin täytyy poiketa joelle, oli reitti Sveitsiin mikä tahansa.
Ei luksus vaadi kokoa. Usein asia on päin vastoin!
Kyllä Välimereltä luksusta löytyy.
Ko. meren risteilyt ovat kalliimpia kuin Karibian vastaavan tasoiset.
"korppis"
Kuten varmaan olet huomannutlkin, aloitus koskee minua taas
H.
Kerropa nyt Hunkz;)))Miten kun en ymmärrä millään eikä varmasti kukaan joka tähän keskusteluun nyt osallistuu aloittajasta lähtien siis muutkin;))) Millä tavoin tämä keskustelu koskisi ainoastaan sinua? - aikaisesti nyt ymmällä. Hei, otapa nyt rauhallisesti vaikka minäkin yhtenä täälläkin vastailen;)))Vai oletko sinä itsetuon aloituksen tekijä? - ja sitä kautta aloitus koskee sinua taas;))) mutta, eihän se ole kiellyttyä tehdä aloitus..?? En aivoituksiasi ole koskaan hyvin ymmärtänyt...myönnän;))) erittäin vaikea on sinua ihmisenä muuten ymmärtää...kuitenkin olen minäkin vuosien saatossa tosin yrittänyt toisin kuin sinä. JOS, tämä on pelkkä hypoteesi aloitus koskisi sinua pelkästään...kait siinä aloittaja olisi viitanut sitten pelkästään sinuun vaikkapa näin: Tämä aloitus koskee vain nimimerkkiä Hunksz ei suotavaa muiden vastata....eikö?..harvoin täällä sellaista tosin näkee...jossa aloittaja suoraan viittaisi tiettyyn nimimerkkiin;))) mutta, eihän tuossa komenttissasi ole oikein jälleen mitään logiikkaa...vai näetkö jotain mitä me muut emme näe? Ihan tavallinen keskustelun avaus ja kiva aihe?
Tsau:Friidu
Hunksi oletko huomannut suosioni, saan aina palautteita viesteihini ja tykkään siitä kiitos vaan kaikille. Sain tänään näpilleni sillä musiikkia käsittelevä aloituksellani oli pyydetty poistoon ja poistui. Siirryn jorisemaan muiden ketjuihin siten vältän syvät pettymykseni. Ja enhän enää kauaa kirjoittelekaan. Maaliskuun alussa häviän häiritsemästä palstan rauhaa ja palaan sitten joskus kesällä mökkin pirtistä huutelemaan.
Tokihan päivitän galleriaani niin saat kuikistella missä maisemissa liihotan. En laita suihkukuvia.
Noista sotakirjoista:
-Kun sitä tulee vanhaksi, ja jalka alkaa vaikeammin
liikkumaan, tulee sota mieleen. Siinä on jotakin mie-
hekästä. Kyllähän sotakirjoja kirjoitettais, jos niitä jo-
ku lukisi. Voishan niitä kirjoittaa ihan mielikuvitukses-
ta. Kyllähän jokainen kumminkin tietää, kuinka siinä
loppujen lopuksi kävi.
Voitollisia taistelutarinoita kaipaamme!
Kansa taisteli -lehti oli lapsuuteni himoittu lukemiseni, kunhan isä oli ne ensin lukenut. Olen lukenut paljon sotakirjoja, mutta enää ne ei kiinnosta.
En kiinnitä yleensä mitään huomiota kirjailijan ikään, enkä välttämättä edes tiedä heidän ikiään..ei ole aina tarpeeksi heidän taustatietojaan, tietysti jos luen matkakirjaa niin yleensä niistä kirjoittajan ikäkin selviää :)
Nyt luvun alla on Härkösen "Onnen tunti" ja Mollberg in "Vakuuslapset", jälkimäisen kirjoittajan ikää en tiedä, mutta Härkönen on nuorempi minua, eli ei iällä väliä, ja rahtilaivassa en ole koskaan käynytkään, anikka matkustanut, mutta kiitos lukuvinkistä, aktsoin kerran dokumentin Kyllikki Villasta.
Härkösen esikoisteoksen, Häräntappoaseen, ilmestymisestä tulee ensi vuonna kuluneeksi 30 vuotta, ja kirjailija itse ei ole vielä 5-kymppinenkään.
Sotakirjoja minäkin kaipaan. Tarinoita siltä
ajalta, kun Suomi-poika voitti aina, vaikka
mielikuvituksessa. Niin saatiin Suur-Suomi.
Ja kelpaapa täällä elellä.
Luen hyvin valikoiden. Saatan tarttua sellaiseen joka kuvaa kohdetta johon olemmem menossa tai missä olemme käyneet.
Kyllä kai tämä on sellaista vanhuksen hommaa?
Jotkut ovat kytkeneet kysymykseen myös risteilyt.
Lastemme kanssa olemme käyttäneet kahdesti oikeaa rahtilaivaa Itämeren pohjois-eteläsuuntaisessa ylityksessä.
Sea-Wind oli jonkinlainen puoliversio jota käytimme melko usein.
Muista valtameriristeilyistä olenne olleet kahdesti Karibialla, kerran Atlantilla ja kerran Välimeren molemmissa päissä.
Emme viihdy uusissa mammuttikolosseissa vaan mukavimmilta tuntuvat -30000 brtn:n paatit joiden matkustajamäärät ovat alle 2000 henkilöä.
Laivalla olo ei ole tärkeintä vaan uudet saaret ja kaupungit.
Olemme aina menneet ensimmäiseen illalliskattaukseen ja ravintolashow:n.
Sitten nukkumaan ja aamulla varhain aamiaiselle ja uudessa satamassa ennakkoon laadittua puitesuunnitelmaa noudattaen.
Emme käytä valmiita retkiä mutta saatamme osittain käyttää retkiohjelmia suunnittelumme pohjana.
Muutaman harvan kokemuksen perusteella retkillä eletään aina hitaimman harhailijan ehdoilla.
Viime vuosina on myös laiskuus iskenyt ja risteilyjen vaihtoehtoina olemme käyttäneet kiertomatkoja.
Molempiin olemme liittäneet mahdollisuuksien mukaan halvan lisäviikon.
Korfulla 60€/hlö, Madeiralla 87,50€. Dominikaanien enkä Kuuban lisäviikon hintaa AI:ssa en muista.
amassa maihin lähtien kulkemaan ennakkosuunnitelmaa