Luotipiipun lumi/roskasuojaksi on kehitetty jos vaikka mitä kondomista lähtien, mutta kaikissa on hankaluutensa. Menevät rikki, tipahtelevat tai vaikuttavat osuntaan. Yksi hyvä keino on vähän keskusteltu- nimittäin ammunnassa käytettävät korvatulpat.. siis ne semmoiset, jotka pyöritellään sormissa hoikaksi ja sitten työnnetään korvakäytävään, jossa ne muotoutuvat korvan "kaliiperiin". Olen kokeillut haulikkorihlani .22 WMR:n luotipiippuun ja hyvin tuntuu pysyvän. Uskoisin myös, että jos unohtaa ottaa tulpan pois ennen ampumista, niin luodin ohi paljon luotia nopeammin virtaavat kaasut puhaltavat tulpan pois. Tosin luoti kyllä törmää nopeasti hidastuvaan tulppaan, mutta sen vaikutus lienee vähäinen ja isoissa kaliipereissa merkityksetön. Onko kellään kokemuksia tällaisesta suunsuojasta? Asiallisia kommentteja kiitos!
Korvatulppa piipun suojaksi?
Ex pystykorvamies
113267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tota, ei sieltä luodin ohi taida puhallella, mut luotihan on kun pumpun mäntä ja työntää ilmaa edestään piipussa. Onko sit tulpan vastus liikaa sitä voi arvailla. Paikkalappu kyllä lähtee piipunsuulta hyvin.
Täppätarra hyvä mutta ei aivan luotettava sateella yms.
Olisikohan tuoreesta lepästä vuoltu tappi hyvä, sen kun puukon kahvalla naputtaa piipun päähän niin a vot, ei mene lumi piippuun.
Itse kannan haulikkoa olalla ja piipun suun peitän kädellä, kiväärin piipun suojan ei tarvitse olla nopeasti pois saatava sillä kiväärillä en ainakaan minä ammu nopeita laukauksia ja ehdin hyvin ottaa vaikkapa leppätapin piipusta.
Kun ampuu asetonilla putsatulla peilikirkkaalla piipulla ensimmäisen laukauksen valkoiseen, hieman kosteaan pahvitauluun, niin luodinreiässä on nokirengas. Olen vieläkin sitä mieltä, että piipun ja luodin välistä, lähinnä rihlanpohjia myöten menee ruutikaasua luodin edelle ja nokeaa luodin jo piipussa. Luodin irrottua piipusta takaa tulevat kaasut osuvat luodin perään, hajoavat sivuille eivätkä voi noeta luodin sivuja tai varsinkaan kärkeä. Kuulin 60-luvulla tarinoita 20-luvun sotaväestä, jossa pyssyjä hinkattiin loputtomasti. Tiedettiin keino, jolla piipusta tuli kerralla kiiltävä; käännettiin luoti takaperin ja pam. Luodin ohi virtaavat palokaasut putsasivat rihlojen pohjat, jotka muuten olivat silloisilla vehkeillä työläät puhdistaa. Saksassa koulutetut upseerit kuulemma ihailivat "työn" jälkeä ja kehuivat solttua.Tarinan todenperäisyyttä en pysty takaamaan. Ps. Jatkan kokeilua korvatulpilla, jos vain keväällä saa metsästäjät vielä mennä ampumaradalle...
Itse kannan asetta selässä piippu alaspäin ja rinnalla sama jutuiksi Ei varise oksilta lunta piippuun.
Minä metsästän vain kesäaikaan. Ei lumiongelmaa.
Maalarin- tai jesariteipin läpi ammun.
Itse kannan asetta selässä piippu alaspäin ja rinnalla sama jutuiksi Ei varise oksilta lunta piippuun.
ei varise ei,,,mutta joskus saattaa olla multaa,tai savea piippa pullollaan,,
Niin..laitas ase roikkumaan olalle hihnasta niin että piippu osoittaa alas ja samalla eteen ja kanna asetta niin että sen puolen käsi pitää kiinni aivan piipun päästä, näin peität piipun suun/suut ja samalla voi ohjailla asetta sen tarttumatta ja kolisematta oksiin ja puihin.
Varoa vaan täytyy että ase on lataamaton tai ainakin varmistettu ettei ammu omasta kämmenestään tai sormistaan läpi.
Jahti-lehdessä (nro.2) oli kuva kiväärin piipusta, jonka suuhun oli sorvattu paikka pehmeälle muutaman millin paksulle kiekolle. Tämän vesi/roskasuojan läpi ammutaan, joten käyttö on helppoa. Pyssy taisi olla Merkel. Taisin olla oikeassa tässä aloitusjutussani, jossa arvelin korvatulpan olevan hyvä piipunsuoja.
Muistin väärin. Mauserhan se oli. Yleistyy se varmaan muihinkin merkkeihin.
Minä jätin aseeni kotiin, oli aina joko lumessa tai savessa.