Hei!
Olen 18-vuotias poika ja olen ollut masentunut, tai angstinut, jo monta vuotta. Syynä on se että en ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa, saati saanut sitä ensisuudelmaa. Juhlissa on tullut nuoltua mutta siis ei ole tullut sitä "romanttista ensisuudelmaa". Pari viime kertaa joina olen koittanut saada jotain juttua aikaseksi tytön kanssa on mennyt näin: juteltu facebookissa päivässä tunteja, nähty kerran tai parin, juttelu jatkuu pari kuukautta jonka jälkeen tyttö luo riidan jostain ja estää tai poistaa minut facebookista. Eli olen alkanut menettää jo viimeisetkin itsetunnon rippeet. Olen menettänyt jo uskonkin paremmasta tulevaisuudesta. Olisi kiva vain olla jonkun kanssa joka rakastaa takaisin ja olla vaan.
Parisen kuukautta sitten tapasin aivan sattumalta erään tytön, joka on pari vuotta minua vanhempi. Näin hyvää en ole koskaan tavannut, ja enkä tulekaan tapaamaan enään. Ja vielä aivan mahtavana plussana, hän on tosi hyvännäköinen. Kertoo aina kuinka miehet ovat kommentoineet hänen perseestään tai kuinka baarista hän aina löytää jonkun viettämään yötä. Tällä hetkellä olemme parhaita kavereita, ja hän tietää minun angsteista ja koittaakin aina piristää. Hän myös tietää mitä tunnen häntä kohtaan. Tiedän hänestä aivan kaiken, ja hän minusta. Tiedän milloin hän itkee, tiedän milloin hän tyydyttää itseään ja tiedän myös miltä hänen pillu tuntuu. Joo siitä ei sen enempää. Mutta kuitenkin, hän vain on jotenkin niin suloinen ja niin mukava minulle. Olisimme varmaan ihan hyvä pari, ainakin minulle hän on "se oikea". Mutta hän on rakastunut ex-poikakaveriinsa, joka ei välttämättä olekaan hänen ex. Niillä on vain pieni off-vaihe niitten suhteessa mun mielestä. Sanoo olevansa vain onnellinen hänen kanssaan. Pari kertaa on kuitenkin sanonut mulle että "pitäisinpä vain sinusta" tai jotenkin vastaavasti. Mutta jos hän väittää olevansa onnellinen vain exänsä kanssa niin sitten haluan että he palaisivat yhteen, koska hänellä on vain niin paha mieli joka päivä ja haluaisin että se voisi olla onnellinen taas : ). Surullistahan on vain se että en tuu löytämään ketään niin yhtä ihanaa itselleni. Olen asettanut itselleni jo liian isot kriteerit. Edelliset ovat olleet täysiä kusipäitä tai vajaita, kun taas tämä on täydellinen. En halua muita kuin hänet, mutta jos hän ja hänen ex voivat palata yhteen, en ole estämässä. Jos kerran hän tuntee vain itsensä onnelliseksi ja rakastaa häntä. Kyllä mekin rakastetaan toisiaan mutta ei silleen niinkuin he kuitenkaan. Me jutellaan facebookissa oikeastaan joka ikinen päivä. Hiljaisin hetki meillä on ollut varmaan 3 tuntia, jos öitä ja päiväunia ei lasketa. Facebookin inboxin mukaan meille oli tullut päälle 67800 viestiä marraskuusta lähtien tähän iltaan mennessä. Eli siitä voi päätellä jo kuinka paljon me juttelemme päivässäkin. Meidän viestit eivät ole mitään yhden kirjaimen tai hymiö spammeja, vaan suurimmaksi osaksi ihan kunnollisia lauseita. En tiiä miksi tuosta jankkasin mutta nohh. Näemme melkein joka viikko. Eli menen yleensä hänen luo ja katotaa jotai elokuvaa tai maataan ja puhutaan vaa sängyssä. Sitten yöt nukutaan tyyliin lusikassa tai tällee. Eli vielä siis, hän tietää että olen ihastunut häneen mutta ei tiedä sitä että ajattelen hänestä että se olisi se oikea mulle. En halua sekottaa sen päätä enempää. Kunhan hän olisi onnellinen : )
Kuitenkin se ongelma oli se että en ole koskaan saanut, ja enkä varmaan tulekaan saamaan sitä hellyyttä, koska olen asettanut itselleni niin kovat kriteerit. Tämä masentaa ihan minua. Olen viillellyt, vetänyt särkylääkkeitä ja viinaa vitutukseen, en tappaekseni itseäni kuitenkaan. Joitakin huumeita ja piristäviä pillereitäkin on tullu kokeiltua. Itsemurhakin käy mielessä melkein joka toinen päivä. Kyllä, sen takia etten varmaan tuu koskaan löytämään ketään kuka rakastaa mua silleen. No tuo kaveri sanoo aina että "et ole vain löytänyt vielä sitä oikeaa". Oikeassahan se saattaa olla mutta jotenkin mulle vain tuo läheisyyden kaipuu on niin suuri asia. En tiiä miksi. Mitä mun oikein pitäisi tehdä?
Anteeksi mahdollisista kirjoitusvirheistä ja kielioppivirheistä. Pientä unettomuutta taas ja angstikin itseasiassa, joten päätin kirjoittaa tänne. Osio ei välttämättä ole parhain mahdollinen. Toivoisin asiallisia vastauksia!
Olen 18-vuotias poika ja olen ollut masentunut, tai angstinut, jo monta vuotta. Syynä on se että en ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa, saati saanut sitä ensisuudelmaa. Juhlissa on tullut nuoltua mutta siis ei ole tullut sitä "romanttista ensisuudelmaa". Pari viime kertaa joina olen koittanut saada jotain juttua aikaseksi tytön kanssa on mennyt näin: juteltu facebookissa päivässä tunteja, nähty kerran tai parin, juttelu jatkuu pari kuukautta jonka jälkeen tyttö luo riidan jostain ja estää tai poistaa minut facebookista. Eli olen alkanut menettää jo viimeisetkin itsetunnon rippeet. Olen menettänyt jo uskonkin paremmasta tulevaisuudesta. Olisi kiva vain olla jonkun kanssa joka rakastaa takaisin ja olla vaan.
Parisen kuukautta sitten tapasin aivan sattumalta erään tytön, joka on pari vuotta minua vanhempi. Näin hyvää en ole koskaan tavannut, ja enkä tulekaan tapaamaan enään. Ja vielä aivan mahtavana plussana, hän on tosi hyvännäköinen. Kertoo aina kuinka miehet ovat kommentoineet hänen perseestään tai kuinka baarista hän aina löytää jonkun viettämään yötä. Tällä hetkellä olemme parhaita kavereita, ja hän tietää minun angsteista ja koittaakin aina piristää. Hän myös tietää mitä tunnen häntä kohtaan. Tiedän hänestä aivan kaiken, ja hän minusta. Tiedän milloin hän itkee, tiedän milloin hän tyydyttää itseään ja tiedän myös miltä hänen pillu tuntuu. Joo siitä ei sen enempää. Mutta kuitenkin, hän vain on jotenkin niin suloinen ja niin mukava minulle. Olisimme varmaan ihan hyvä pari, ainakin minulle hän on "se oikea". Mutta hän on rakastunut ex-poikakaveriinsa, joka ei välttämättä olekaan hänen ex. Niillä on vain pieni off-vaihe niitten suhteessa mun mielestä. Sanoo olevansa vain onnellinen hänen kanssaan. Pari kertaa on kuitenkin sanonut mulle että "pitäisinpä vain sinusta" tai jotenkin vastaavasti. Mutta jos hän väittää olevansa onnellinen vain exänsä kanssa niin sitten haluan että he palaisivat yhteen, koska hänellä on vain niin paha mieli joka päivä ja haluaisin että se voisi olla onnellinen taas : ). Surullistahan on vain se että en tuu löytämään ketään niin yhtä ihanaa itselleni. Olen asettanut itselleni jo liian isot kriteerit. Edelliset ovat olleet täysiä kusipäitä tai vajaita, kun taas tämä on täydellinen. En halua muita kuin hänet, mutta jos hän ja hänen ex voivat palata yhteen, en ole estämässä. Jos kerran hän tuntee vain itsensä onnelliseksi ja rakastaa häntä. Kyllä mekin rakastetaan toisiaan mutta ei silleen niinkuin he kuitenkaan. Me jutellaan facebookissa oikeastaan joka ikinen päivä. Hiljaisin hetki meillä on ollut varmaan 3 tuntia, jos öitä ja päiväunia ei lasketa. Facebookin inboxin mukaan meille oli tullut päälle 67800 viestiä marraskuusta lähtien tähän iltaan mennessä. Eli siitä voi päätellä jo kuinka paljon me juttelemme päivässäkin. Meidän viestit eivät ole mitään yhden kirjaimen tai hymiö spammeja, vaan suurimmaksi osaksi ihan kunnollisia lauseita. En tiiä miksi tuosta jankkasin mutta nohh. Näemme melkein joka viikko. Eli menen yleensä hänen luo ja katotaa jotai elokuvaa tai maataan ja puhutaan vaa sängyssä. Sitten yöt nukutaan tyyliin lusikassa tai tällee. Eli vielä siis, hän tietää että olen ihastunut häneen mutta ei tiedä sitä että ajattelen hänestä että se olisi se oikea mulle. En halua sekottaa sen päätä enempää. Kunhan hän olisi onnellinen : )
Kuitenkin se ongelma oli se että en ole koskaan saanut, ja enkä varmaan tulekaan saamaan sitä hellyyttä, koska olen asettanut itselleni niin kovat kriteerit. Tämä masentaa ihan minua. Olen viillellyt, vetänyt särkylääkkeitä ja viinaa vitutukseen, en tappaekseni itseäni kuitenkaan. Joitakin huumeita ja piristäviä pillereitäkin on tullu kokeiltua. Itsemurhakin käy mielessä melkein joka toinen päivä. Kyllä, sen takia etten varmaan tuu koskaan löytämään ketään kuka rakastaa mua silleen. No tuo kaveri sanoo aina että "et ole vain löytänyt vielä sitä oikeaa". Oikeassahan se saattaa olla mutta jotenkin mulle vain tuo läheisyyden kaipuu on niin suuri asia. En tiiä miksi. Mitä mun oikein pitäisi tehdä?
Anteeksi mahdollisista kirjoitusvirheistä ja kielioppivirheistä. Pientä unettomuutta taas ja angstikin itseasiassa, joten päätin kirjoittaa tänne. Osio ei välttämättä ole parhain mahdollinen. Toivoisin asiallisia vastauksia!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Totuus on se ettei ketään kiinnosta
jos ei kiinnosta ei kiinnosta ei tarvitse kertoa jos olet vajaa. on hyvä että avautuu koska se oikeesti auttaa.
Minkälaiset kriteerit oot asettanut ittelles? Ulkonäön ja luonteen suhteen? Mun mielestä sun kannattais vaan yrittää unohtaa sun kaveris, koska teiän välillä ei todennäköisesti vois olla ikinä muutakun ystävyyttä... Tiedän, että se ei oo helppoa, ja toidaalta et edes haluisi, mut se satuttaa vaan sua lisää, kun elättelet tyhjiä toiveita itsessäs.
Koita löytää joku uus tyttö ja tapailla sitä ja katsoa, mihin se johtais, anna mahollisuus, vaikka alussa epäröisitkin!
Tietääkö sun kaveri sun masennuksesta yms? Kannattais varmasti senkin kanssa jutella tosta asiasta!
tsemiii :)
Kiitos asiallisesta vastauksestasi vaikka aloitusviestissäni oli melkein puolet turhaa : )
Ei mulla ulkonäön suhteen ole oikein kriteerejä mutta tuo luonne. Tällä tytöllä se on vain niin mahtava. Miten voi olla samalla mukava kaikille, sosiaalinen / suuri kaveripiiri, pervo tilanteen vaatiessa... En keksi enempää sanoja kuvailemaan. Vaikka itse olen aika surkea tapaus niin hän silti puhuu minulle niin paljon. Ja sitten hänen ulkonäkönsä vielä! Huhhuh. Hän saisi kenet vaan mutta silti tykkää puhua mulle.
Tiedän itsekin ettei meillä varmaan tule olemaankaan mitään muuta mutta olen tyytyväinen tähänkin. Joskus kun kerron että näin esim. koulussa kivan tytön tai juttelin jollekin tytölle, tai jotain vastaavaa, niin hän alkaa "angstimaan". Kuulemma hän ei pidä että puhun toisista tytöistä jos kerran tykkään hänestä silleen. Mutta jos hän ei pidä minusta silleen niin miksi "angstia" siitä?
Tuntuu vain siltä että en koskaan tule löytämään läheskään yhtä ihanaa persoonaa.
Joo hän koittaa aina auttaa ja piristää mua jos mulla sattuu olemaan paha mieli.