7kk uros ja hormoonit ja yksin olo

että juoksunarttu saa aikaan romanttisia tunteita ja roomeo laulaa juulialleen ;D

Ensiavuksi anna sille joku vanha viltti jota voi "rakastella". Meillä toimii tämä paineentasauksessa aika hyvin. Mutta session aikana, koira voi olla vähän äkäinen jos yrität hillitä ja ottaa peiton kesken kaiken pois. Joten pidä huoli että voitat sen matsin jos niin käy, muuten alkaa nousu arvoasetelmassa koiran mielestä.

Lisäksi lenkeille lähdet vain koiran ollessa rauhallinen ja kiellät niiden pissojen nuoleskelun totaalisesti. Voit tuntea itsesi aika fasistiksi(koiran mielestä olet sitä), kiskoessasi sitä pois hunajakupilta, mutta se on aika välttämätöntä hormoonitoiminnan hillitsemiseksi.

Ps. Eroahdistuksen välttämiseksi, jätä radio tai tv päälle kun koira jää yksin.

Joillakin uroksille ne juoksunartut laittavat pään sekaisin ihan kunnolla. Ruoka ei maistu, itketään ja vongutaan narttujen perään, nuoleskellaan pissoja ja ollaan ihan "maassa". Silloin apuna on koiran kastrointi. Koiralla kun on aika paha olla kun se on hormonihöyryissään ja se ei ole kenenkään etu. Tuon ikäisenä koiran voi oikein mainiosti jo leikkauttaa eli siinä mielessä ei ole mitään syytä odottaa.

Koirien leikkaaminen (nartuilla sterilointi, uroksilla kastrointi) mahdollisimman varhaisessa iässä on lukuisten tutkimusten mukaan koiran terveyden kannalta hyväksi. Suomessa ei olla totuttu leikkauttmaan ihan pentuja, vaikka esim. Amerikassa se on täysin yleinen tapa.

Kastrointi on varsin yleinen leikkaus ja koira toipuu siitä ykeensä hyvin ja nopeasti. Mikä parasta sitten ne hormonit eivät enää sekoita koirasi päätä vaan se saa nauttia elämästään vapaina hormonihöyryistä. Kastrointia siis suosittelen koiran edun vuoksi. Hormoneille kun ei muuten voi tehdä mitään eli kun ne hajut laittavat ne uroksesi hormonit liikkeelle, niin sitä et voi kouluttamalla saada pois.

Voit tiedustella eläinlääkäriltäsi myös mahdollisuutta kemialliseen kastraatioon, jossa koiralle laitetaan hormonikapseli. Sen vaikutusaika on noin puoli vuotta eli se ei ole pysyvä ratkaisu ongelmaanne. Se ei myöskään välttämättä toimi yhtä hyvin kuin kastrointi eli se saattaa vain vähentää kiinnostusta narttuihin - ei siis kokonaan poistaa sitä.

^ Tuosta eläinlääkärit ovat hyvin eri mieltä eli ei ole olemassa mitään syytä miksi koira ei voisi kastroida jo nyt. Tuo ajatus siistä, että koira ei sen jälkeen kasva on sellainen "musta tuntuu"-ajatus, joka ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Toki joissakin tutkimuksissa on havaittu, että pentuna kastroidut urokset eivät välttämättä saavuta niin isoa lihasmassaa kuin ei-pentuna kastroidut. Mutta tuo tulos on hieman ristiriitainen ja siitä ollaan elänlääkäreiden keskuudessa montaa mieltä, osa allekirjoittaa sen väitteen, osa ei. Ja sinun koirasihan ei enää ole edes pentu vaan jo juniori-ikäinen. Ei siis ole mitään syytä miksi sitä ei voisi nyt leikkauttaa.

Varaa aika eläinlääkärille, jolla on kokemusta ja tietoa nuorten urosten kastroinnista. Sellaiselta eläinlääkäriltä saat hyvin kattavaa ja asiantuntevaa tietoa nuoren uroksen kastroinnista ja sen jälkeet uskallat kyllä tuonikäisen koiran jo hyvin leikkauttaa. Koirallesi se on iso palvelus, koska tuollainen hormonitoiminta kiusaa koiraa ihan turhaan. Uroksethan toipuvat kastroinnistaan yleensä hyvin nopeasti.

Aivan oikein moni juttu yllä olevissa kirjoituksissa. Oman urokseni leikkautin puolivuotiaana, siis tais olla 6,5 kk vanha ja hyvin on mennyt. Nyt vajaa vuos. Ei tullu uhoiluja jne. Normaali murkkuikä tietty on menossa, eli ei kuule eikä nää mitään ja haukkuu omalle varjolleen sekä haluaisi mennä kaikkien luokse. Olin kyllä vielä päivää ennen kastrointia kahden vaiheilla, kun niin ristiin ja rastiin kuuntelin eri neuvoja. Nyt olen tyytyväinen, että päädyin alkuperäiseen suunnitelmaani kastroida heti kun voi. Minulla on myös vanhempi leikattu narttu. Vietämme mukavaa koiraelämää ja pennun kanssa opettelemme uusia asioita tai siis josko alkais kuuntelee sit taas parin kk:n päästä. Mutta ne uros uhoilut ei ole tullut eikä astumishalut eivät ehtineet tulla. Jos koiraa ei käytetä astutukseen on sille todella suuri helpotus kastraation jälkeen. Koira ei muutu heti, mutta aika pian. Mitä varhaisemmassa vaiheessa leikkaat sen mukavamman kaverin saat. Toi on höpöjä ettei sais ennen vuotta leikata. Eikä se lihasmassa itsestään tule. Kyllä treenatun koiran erottaa sohvaperunasta. Olkoon sitten leikattu tai ei. Kyseessä on eläin, joka ei voi eläimen luonnolle mitään. Eläimen tehtävä on päästä parittelemaan ja taas parittelemaan. Jos leikkaamaton uros saisi päättää, niin sehän astuisi joka ikisen kiima nartun. Vaikeemmaksi menee vaan, mitä pidemmälle annat ajan mennä. Ja kyllä tuo näyttää hyvin vielä kasvavan ja ihan juniori ruokaa syö vielä kuukauden päivät.

Täällä kun väitellään koiran kasvusta jos leikkauttaa ennen aikuisikää niin tässä yksi kommentti uroksen kasvuun:
"Terveydelliset hyödyt aikaisessa kastroinnissa ovat monet, mutta myös haittapuolista on keskusteltu eläinlääkärikunnassa. Uros, joka kastroidaan ennen teini-ikää, ei kuitenkaan koskaan kehitä aikuisen leikkaamattoman koiran lihasmassaa."
ja tuo lainaus on: http://www.lahitapiola.fi/www/Yksityisasiakkaat/Vakuutukset/Elaimet/Lemmikin kanssa/Lemmikkina koira/Koiran kastrointi.htm

Täällä vähän samat ajatukset, koira vinkuu usein ovella pari-kolme tuntia siitä, kun ollaan käyty kunnon lenkillä, kun pitäisi taas päästä nuuskimaan niitä pissoja. Ja eteneminen hihnan päässä on välillä lähes hysteeristä ryntäilyä laidasta toiseen. Koiralla on nyt ikää vuosi ja pari kuukautta, ja se on vielä rotuisekseen aika rääpäle tai jopa alipainoinen, joten olen ajatellut, että se saisi kerätä sen parikymmentä prosenttia lisäpainoa ennen kuin rupean tekemään lopullista päätöstä.

Toinen syy, joka on myös pistänyt vastaan on koiran luonne, joka on vielä aika arka. Se esim. juoksee kyllä uteliaana ihmisten luo, mutta vetäytyy heti, jos ystävällinenkin ihminen ojentaa kätensä nuuskittavaksi, ja isompiaan koiria se aristelee myös selvästi. Huolena on, että kastrointi voisi viedä lopunkin itseluottamuksen.