Haluaisin tietää miksi esimerkiksi skitsofreniaan, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja muihin mielenterveyshäiriöihin tuputetaan aina enemmän lääkettä kuin olisi tarpeellista. Ovathan nämä sairaudet kieltämättä vakavia mutta yleensä lääkäreillä on jonkinlainen sairas strategia määrätä superannos lieviinkin oireisiin ja off-labelilla. Sain osastolla toverin joka oli täysin taltutetun oloinen ja zombimainen leponexin takia, ties kuinka monella milligrammalla. Vanhukset kävelivät hyvin hitaasti käytävillä kuin parkinson-potilaat sormet ja leuat liikehtien epäinhimillisen näköisesti, arvasin että heidän aivoissaan dopamiinitasot olivat laskeneet uhkaavan alas jo kaun sitten. Minulla oli masennus johon liittyi lieviä psykoottisia oireita ja lääkäri aloitti määräämällä 10mg abilifya. Kuulema yksi vahvimmista neurolepteistä, itse en tätä tiennyt vaan annoin vaan itseni pumpattavaksi tuosta vaan vaikka aivoni olivat jo yliherkistyneet miedosta ketipinor-unilääkityksestä. Tunteet katosivat ja ylistimuloiduin, ärjyin kaikille koska olin lääke sai minut niin vihaiseksi, näin painajaisia ja kieli tanssi suussa. En ymmärtänyt sivareiden vakavuutta edes siinä vaiheessa kun lääkäri sanoi että no nyt olisikin aika nostaa lääkettä 15 mg (mitä helvettiä?). Ei oikeasti se paha olo eronnut edes psykoosin kauhuista. Vihdoin sain taivuteltua takaisin 10mg ja siitä lopulta 7 mg kun sanoin että olin itse vähennellyt sivareiden vuoksi. Sitten kuulin että jopa 2 mg annos olisi aikuisen täysi annos ja 5 mg on jo superannos. Itse vähensin tätä myrkkyä siihen määrään minkä itse arvioin sopivaksi eli 2,5 mg. Hyvin olen pärjännyt tähän asti ilman mitään psykoosien palaamisia. Lisäksi olen saanut omia ilon tunteita takaisin ja mahdollisuuden käsitellä omia mielenterveysongelmiani sen sijaan että ne vain sivutettaisiin jotta ne myöhemmin räjähtäisivät olalleni.
Psykiatreilla taitaa olla rajumpia mielikuvia psykooseista kuin lähikaupan hysteerisillä juoruavilla kotiäideillä joten he määräävät tarpeettoman ja kohtuuttoman isoja annoksia myrkyllisiä lääkkeitä jotka liikaa annosteltuina voivat helposti aiheuttaa ekstrapyramidaalisia oireita, psykooseja sekä aivojen ja verenkierron vakavia toimintahäiriöitä. On pöyristyttävää että jopa sivuoireiden lievittämiseen voidaan määrätä lisää erilaisia lääkkeitä. Eikö heille tulisi jo aika olla enemmän systemaattisia lääkeannostuksien määräämisessä ihan oikeasti arvioimalla myös mahdolliset haittavaikutukset ja riskit mitä liian suuresta annoksista voi tulla. Entä te itse, oletteko koskaan kyseenalaistaneet lääkityksenne suuruutta ja että pärjäisitte vähemmällä?
Psykiatreilla taitaa olla rajumpia mielikuvia psykooseista kuin lähikaupan hysteerisillä juoruavilla kotiäideillä joten he määräävät tarpeettoman ja kohtuuttoman isoja annoksia myrkyllisiä lääkkeitä jotka liikaa annosteltuina voivat helposti aiheuttaa ekstrapyramidaalisia oireita, psykooseja sekä aivojen ja verenkierron vakavia toimintahäiriöitä. On pöyristyttävää että jopa sivuoireiden lievittämiseen voidaan määrätä lisää erilaisia lääkkeitä. Eikö heille tulisi jo aika olla enemmän systemaattisia lääkeannostuksien määräämisessä ihan oikeasti arvioimalla myös mahdolliset haittavaikutukset ja riskit mitä liian suuresta annoksista voi tulla. Entä te itse, oletteko koskaan kyseenalaistaneet lääkityksenne suuruutta ja että pärjäisitte vähemmällä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ovathan nuo neuroleptit ihan karmeata tavaraa, imitoiden neurologisia sairauksia. Aivan liian helposti psykiatrit niitä määräilevät ihmisille, ovat sen luokan tavaraa että niitä pitäisi vihoviimeisenä keinona käyttää ja silloinkin ainoastaan potilaan suostumuksella. Ihan kuin se jotenkin edistäisi potilaan tulevaisuutta, että riskeerataan mahdollisesti potilas kärsimään tahdonvastaisista lihasliikkeistä koko loppuelämäksi ja näiden hoitoon sitten valiumia jota potilas joutuu vetämään lopunikäänsä kontrolloidakseen oireita. On välinpitämätöntä ajatella, ettei lieväkin tardiivi dyskinesia vaikuttaisi sosiaalisiin suhteisiin, jos henkilö vaikka jatkuvasti tahdonvastaisesti työntää kieltä ulos suusta. Neuroleptit aiheuttavat myös dementiaa ja älykkyysosamäärän laskua. Parkinsonin tyyppisiä oireita myös esiintyy useimmilla neurolepteillä "hoidetuilla" ihmisillä, sen asteista lihasjäykkyyttä että käy hyvin kemiallisesta pakkopaidasta.
Neuroleptit vaikuttaisivat pikemminkin aiheuttavan sairauksia kuin parantavan mitään.
Psykiatrit eivät ota vastuuta aiheuttamistaan haitoista ja neuroleptit varmaan vedettäisiin markkinoilta jos niitä käytettäisiin muiden kuin "mielisairaiden" hoitamiseen, huomioitava on myös se, että aika harva näitä vapaaehtoisesti syö. Usein nämä lääkkeet pakotetaan ihmisille, jos ei potilas niele itse niin injektoidaan.
Minut pakotettiin vetämään Haloperioideja eikä siinä paljoa auttanut kyseenalaistaa kun ei kysytty haluanko niitä vai en. Täysin tarpeettomasti niitä vielä määrättiin kun en ollut edes psykoottinen, psykiatrini määräsi näitä "varmuuden vuoksi". Vastuuttomampaa toimintaa saa hakea kuin mitä psykiatria harjoittaa.
Jos sulla on mitään psykoosiin viittaavaa, ne määrää heti neuroleptejä. Muita lääkeitä et sitten saa...
Kirjoitit hyvin ja olet saanut asiallisia vastauksia.
Minun kokemukseni psykiatriasta ovat myös huonoja. Pari vuotta sitten sairastuin masennukseen ja sain tuohon olooni neljää (4) eri mielialan kohottajaa.. no olo ei parantunut yhtään, mutta sairastuin maniaan.
Aikani ehdin pyöriä ja tehdä tuhoja itselleni.. tuosta ajauduin vakavan masennuksen kautta psykoosiin. Psykoosissa sain taas olla ihan rauhassa kuukausia, kukaan ei välittänyt (enkä itse tajunnut tilaani) Lopulta aloin itse ihmettelemään, miksi elämästä on tullut niin omituista.. jatkuvaa pelkoa, vainojia joka paikassa jne.
Todella huonokuntoisena päädyin omasta tahdosta psykiatriseen sairaalaan, jossa minut lääkittiin hetkessä Seroquel lääkkeellä. Annos oli noussut muutamassa viikossa 1,2g!!! Nyt todellakin kiersin kaukausia galakseja ajatusteni kanssa. Olin todella sairas ja sekaisin. Kun oloni ei parantunut lääkäri kombinoi rinnalle Risperdal lääkkeen. Miten ikinä olisinkaan voinut parantua tuossa lääkemäärässä??
Muutaman kuukauden lääkejakson jälkeen lopetin lääkkeiden syömisen ja vointi lähti parantumaan. Toki psykoosi paukahti päälle, mutta sen kestin kotona läheisten avustuksella. En voi sanoa parantuneeni psykoosista.. en todellakaan. Minulla on ja tulee olemaan loppuikäni psykoottisia ajatuksia ja tiloja. En pelkää niitä enää niin paljon, kun tiedän mistä on kyse. Neuroleptit eivät kohdallani ole ratkaisu niiden sivuvaikutusten vuoksi.
Riesanani on vielä bipolaaritauti joka vaatisi lääkityksen, mutta niin kauan kun mt-toimisto tarjoaa neuroleptejä jätän lääkkeet syömättä.
Onhan tämä raskasta minulle ja perheelleni, kun joka päivä olen tekemässä itselleni jotain.. ajatukset ovat sairaita ja aivan nyrjähtäneitä.
Näillä mennään.
Eihän lääkkeet paranna juuri mitään? Siirtävät tai poistavat hetkeksi oireet mutteivät ongelman aiheuttajaa?
Kaikista sairauksista voi parantua rukouksessa kun Jeesus parantaa.
Sanotaan, että usko siirtää vuoria. Uskon minäkin siihen, että kun rukoilee ja uskoo korkeampaan voimaan, olipa se Jeesus, enkelit, pyhä Henki tms. puhdas voima, niin sen avulla voi parantua. Kun ihminen saa oikeasti heittäytyä uskon varaan ja luottaa joka hetki, että häntä kannetaan, niin miksei se parantaisi. Tietenkin siinä tarvitaan kontakteja ja luottamuksen palauttamista ihmisiin. Usein mt-ongelmaiset ovat kokeneet niin monia pettymyksiä, että sekin sairastuttaa ja masentaa. Jos vielä hoitotahot ovat vain lääkkeisiin tukeutuvia, niin siinä jää ihmisyys sivuun kokonaan. Satutettu ihminen kaipaa aitoa kohtaamista ja tulemista kuulluksi ja nähdyksi. Minun kokemus on, ettei lääkäreille kannata paljoa avautua, kun alkavat heti vääntää jotain diagnoosia tai kirjoittaa lääkereseptiä. Ihmeisiin kannattaa uskoa! Siksi minäkin rukoilen, että psykiatrit alkaisivat nähdä ihmisen ihmisenä Rukoilen, että he vihdoinkin näkisivät, että lääkkeet eivät ratkaise eivätkä paranna. Lääkkeet ja diagnoosit vain etäännyttää ihmisen ns. normmalista ja hän tuntee itsensä entistä huonommaksi. Pieni kaunis sana lääkärin suusta on ihme jonka haluan vielä kokea.
Neuroleptilääkitykseen moninkertaiseen maksimiannokseen on kaksi syytä. a) lääkärisi on "tyhmä" ja luulee auttavansa sinua koska uskoo lääketehtaiden höpönlöpö mainostukset. b) lääkärisi on fiksu ja tietää että neuroleptit aiheuttavat vakavia pysyviä vammoja ja lyhentävät elinikää, mutta hän ei yksinkertaisesti pidä sinusta.
Eli kun määräätään massiivisesti neuroleptejä on joka tapauksessa joko idiootin tai sadistin uhrina.
Kaikki psykiatrithan ne tuntuu tuppaavan kaikille nykyään neuroleptejä.
Onhan se nyt päivänselvää ylipäätään että psykiatrit ovat joko sadisteja tai vajaaälyisiä, ensinnäkään mielisairauksia ei ole edes olemassa, mieli ei voi sairaustua, kyseessä on metafora jolla kuvaillaan yhteiskunnan kannalta epätoivottua käyttäytymistä.
Mikähän "mielisairaus" se saa ihmisen opiskelemaan itsensä psykiatriksi?
Ei siinä ammatissa kyllä paljoa vaadita... kunhan arpovat potilailleen summamutikassa sairauksia ja niihin mielipuolisesti sitten lääkkeitä. Nehän leimaa KAIKKI vastaanotolle tulevat ihmiset sairaiksi! Eihän oikeatkaan lääkärit leimaa ihmistä sairaaksi vain sen takia että ihminen tulee vastaanotolle, pitää löytyä tieteellistä todistusaineistoa eikä oikeaa lääkäriä kiinnosta miten potilas käyttäytyy!
Psykiatria on ihan nurinkurista imitaatiota lääketieteestä.
http://urbaanisanakirja.com/word/sadisti/18761/
Psykiatrit ovat sadisteja, vaikka tuossa mainitaan vain hoitsut ja skoudit.
Kuten mainitsit, psykiatria ei perustu tieteelliseen todistusaineistoon, vaan summamutikkaan liittyvään mielivaltaiseen kirjoittamiseen, jolla leimataan kaikki asiakkaat.
Sadismi on sairaus, aivan kuin narsistinen persoonallisuushäiriö. Takana on oppimisvaikeudet, huono itsetunto ja huono omatunto. Näin ollen mainitsemasi vajaaälyisyys on totta.