Hei, olen 18-vuotias tyttönen joka on alkanut epäilemään syömistään epänormaaliksi.
Tosiaan olen muuutaman vuoden jo syönyt näin ja kerran terveyden hoitajan luonakin kävin kirjoittamassa syömispäiväkirjaa mutta valehtelin siihenkin puolet sillä silloin ajattein ettei tällä ole mitään väliä.
Nyt kun minulla on masennus, tämä on syöminen vaivaa aina vain enemän ja enemmän.
Olen tosiaan 164cm pitkä, painoa en halua sanoa mutta se on ihan oikeasti vähintään 15kg liikaa, mitä minun pituiseni pitäisi painaa. Ja painoa kertyy koko ajan lisää ja lisää.
Kun minulla on huono olo, masentaa, vituttaa, ahdistaa tai olen muuten vain huonolla mielellä niin syön. Syön mitä vaan löytyy. Mitä enemmän ruokaa sen parempi.
Syömisestä tulee kuitenkin todella huono olo henkisesti sillä tajuan taas syöneeni, mutta yleensä en oksenna sen takia. Joten tuskin tämä syömishäiriö on....
Mietin kuitenkin aivan joka päivä sitä miten paljon syön ja mitä syön...Jos joku kysyy ruoasta tai mainitsee syömisestäni jotain, ahdistun aivan kamalasti koska koen olevani niin läski. Ja tästä ahdistuneena joko sitten itken vain pahaa oloani, mutta jos tiilaisuus tarjoutuu syön taas vähän lisää.
Mutta miten päästä eroon tästä kierteestä? Tosin kerran jo pääsin eroon syömisongelmastani, silloin tilalle astui viiltely....Joka ei sekään kovin hyvä vaihtoehto ollut. Mutta nyt tämä syöminen ihan oikeasti häiritsee koska syön syön syön ja syön, eikä ihminen tarvitse kuin vain vähän ruokaa elääkseen....Huoh.
Kiitos ja kuittaus.
Tosiaan olen muuutaman vuoden jo syönyt näin ja kerran terveyden hoitajan luonakin kävin kirjoittamassa syömispäiväkirjaa mutta valehtelin siihenkin puolet sillä silloin ajattein ettei tällä ole mitään väliä.
Nyt kun minulla on masennus, tämä on syöminen vaivaa aina vain enemän ja enemmän.
Olen tosiaan 164cm pitkä, painoa en halua sanoa mutta se on ihan oikeasti vähintään 15kg liikaa, mitä minun pituiseni pitäisi painaa. Ja painoa kertyy koko ajan lisää ja lisää.
Kun minulla on huono olo, masentaa, vituttaa, ahdistaa tai olen muuten vain huonolla mielellä niin syön. Syön mitä vaan löytyy. Mitä enemmän ruokaa sen parempi.
Syömisestä tulee kuitenkin todella huono olo henkisesti sillä tajuan taas syöneeni, mutta yleensä en oksenna sen takia. Joten tuskin tämä syömishäiriö on....
Mietin kuitenkin aivan joka päivä sitä miten paljon syön ja mitä syön...Jos joku kysyy ruoasta tai mainitsee syömisestäni jotain, ahdistun aivan kamalasti koska koen olevani niin läski. Ja tästä ahdistuneena joko sitten itken vain pahaa oloani, mutta jos tiilaisuus tarjoutuu syön taas vähän lisää.
Mutta miten päästä eroon tästä kierteestä? Tosin kerran jo pääsin eroon syömisongelmastani, silloin tilalle astui viiltely....Joka ei sekään kovin hyvä vaihtoehto ollut. Mutta nyt tämä syöminen ihan oikeasti häiritsee koska syön syön syön ja syön, eikä ihminen tarvitse kuin vain vähän ruokaa elääkseen....Huoh.
Kiitos ja kuittaus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Unohdin mainita, että silloin tällöin kun olen ahdistnut syömisestä, on vain pakko jotenkin rangaista itseään ja lähden joko ihan tappolenkille tai sitten viimeisessä tapauksessa oksentamaan.....Tai jos en oksenna niin on vaan todella huono olo, että tekis mieli mennä oksentamaan.......Yleensä kuitenkin päädyn fyysisiin ratkaisuihin kuten lyömällä nyrkin seinään tai tosiaan se tappolenkki.......
Kuulostaa ehkä säälittävältä, mutta on vain niin tottta ja ärsyttävää.....
HAE APUA