Seurustelin neljä vuotta ja seurustelu päättyi pari vuotta sitten, emme olleet kihloissa eikä se käynyt edes mielessä. Nyt olen seurustellut neljä kuukautta ja minulla on älytön hinku kihloihin, ei pelkästään kihlojen takia, vaan minusta se olisi niin romanttista ja tuntuisi oikealta. En kuitenkaan haluaisi painostaa kumppaniani, sillä pelkään että hän säikähtää sitoutumishaluani. Onko siis mielestänne liian aikaista ottaa sellaista edes puheeksi? Olemme kuitenkin molemmat jo yli kaksikymppisiä.
Kihloihin
Onnentyttö80
3815
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hmm.. jos mulla olisi sama "ongelma" niin ensin koittaisin kysellä vähän niin kuin ohimennen kumppanilta koko kihlautumisjutusta. Mutta en kuitenkaan viittaisi sanallakaan siihen, että josko meki mentäis kihloihin. Siinä katos voi käydä niinki, että kumppanisi sanoo ettei se haluaisi vielä kihloihin, ja sen mielestä pitäs seurustella pitkään ja tuntea toisen hyvin tai jotai sinne päi... Tietysti tuo olisi mun tapa hoitaa asiaa. Mutta voithan sä kysyä suoraankin.. :)
Olen itse 17 vuotias ja olen ollut kihloissa kohta puolitoistavuotta ja ´hyvin menee... seurustelin poikaystäväni kanssa 4kk kun menimme kihloihin.... ja nyt etsiskelemme yhteistä kämppää!! Minun mielestä kannattaisi ottaa asia esille poikaystävällesi varovasti ja ehkä vähän huumorillakin, katsot sitten miten hän siihen reagoi..!!!
Mä voin sanoo omasta kokemuksesta, että kannattaa kuunnella sydämen ääntä. Jos se oikea tulee kohdalle ja tietää, että kuulutte toisillenne, teillä synkkaa hyvin yms, mikäs sitä estää menemästä.. Mulla kolahti puoli vuotta sitten.. Menimme kihloihin 2,5kk:n seurustelun jälkeen :) Ei yhtään kaduta! Hyvin menee vaikka välillä on riitoja, mutta se on ihan normaalia! Muutimme yhteen pian sen jälkeen ja nyt ensikuussa tulee 9kk seurustelusta ja odotan lasta. Mietimme sitä pitkään, mutta päädyimme siihen, että sille on nyt oikea hetki. Me molemmat vielä opiskellaan, mieheni saa opiskelut päätökseen, kun lapsen pitäisi syntyä. Minulla jää hieman kesken, mutta senkin saa hoidettua. Vaikka olen vasta 18 niin tiedän, että mitä nyt olemme päättäneet muuttaa elämäämme isoilla asioilla, niin silti se tuntuu oikealta...
Joskus se kolahtaa silloin kun sitä vähiten odottaa :)
Onnea teille ja päätöksillenne!!