Kysyin ammattiopiston opettajalta, onko hänellä sisaruksia. Hän vastasi, että ei ja että siksi hän on vähän tällainen. Kysyin millainen, niin hän sanoi, että on saanut kaiken. Hänellä on amk-tutkinto ja yliopistotutkinto ja hän on naimisissa ja hänellä on lapsia. Sanoin tästä opiskelukaverilleni ja hän sanoi tästä henkilöstä että hän on vähän ylimielinen. Ihmettelen, miten se, ettei ole sisaruksia, on voinut vaikuttaa tähän.
Miten se, ettei ole sisaruksia, voi vaikuttaa menestymiseen?
väkee
361738
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
On tainnu mainitsemas henkilö syntyä kultalusikka suussa. =D
Jos ihminen on saanut elää fiksujen vanhempien fiksuna ainoana lapsena, niin hänelle ei todellakaan ole välttämättä tullut kovin paljon kokemuksia "tavallisten" ihmisten kohtaamisesta, koska tuttavapiirikin on yleensä näissä tapauksissa varsin valikoitunutta. Siksi hän ei ymmärrä, etteivät muut pysty seuraamaan vaikeita asioita samalla vauhdilla ja helppoudella kuin hän ja hänen perheensä.
Tuosta tulee helposti ylimielisen vaikutelma, vaikka kyse on vain siitä, ettei ihminen ymmärrä keskustelun aiheen olevan jollekin vaikeasti seurattava.
Ainut lapsi saa yleensä aivan kaiken - ei vain kaikkia positiivisia asioita vaan myös ne kaikki negatiiviset asiat... Mitä tulee yleiseen älykkyyteen, ei se ole riippuvainen siitä onko sisaruksia vai ei - sen sijaan sosiaaliset taidot voi olla osittain siitä kiinni, mutta sekin on aika paljon ns. henkilökysymys...
Mutta mitä tällä "kaikella" tarkalleen tarkoitetaan?
Tarkoitin sillä "aivan kaikella" kaikki niitä asioita, mitä elämässä ylipäänsä vastaan tulee (syntymän ja kuoleman välillä)... Itse olen jo keski-ikäinen, mutta luulisin että parikymppisetkin voi ymmärtää - ainakin jonkin verran mitä kaikkea voi vastaan tulla ;)
Jos sanotaan kuvainnollisesti että "saat sekä jäätelöä että kirvestä", niin mieti siitä... ;)
Minä en ymmärrä tästä koko aiheesta sisältöineen päivineen yhtään mitään, koska näköjään yksikään ihminen ei osaa edes perusteita suomen kielen kirjallisesta tuottamisesta.
kuitenkin, että päätit tulla tänne hifistelemään omalla kielellisellä osaamisella?
Onhan sinulla hyvä syy kokea ylemmyyttä, koska osaat suomen kielen oikean kirjallisen tuottamisen. Näin me "huonommat" tuotamme ylemmyydentunnetta meitä paremmille.
Ei se mitenkään erityisen erinomaista ole jos ihmisellä on amk-tutkinto, yliopistotutkinto ja on naimisissa (vaikka nyt sitten ihmisellä olisi vielä lapsia, tai ei).
Joillain ihmisillä on tarve yrittää näyttää olevansa jotain vaikka ovatkin luusereita (tai erityisesti sen takia). He vain hakevat yleisökseen sellaisia joihin väitteensä omasta erinomaisuudestaan voivat tehdä vaikutuksen (tai sellaiset jotka ovat liian kohteliaita sanomaan että älä puhu sontaa)...
Onhan se amk opettajan homma ihan hyvä. On tärkeää, että ihminen on tyytyväinen elämäänsä ja näkee siinä positiivisia asioita, terveys, lapset, puolisi jne.
On ihmisiä, jotka eivät koskaan ole tyytyväisiä elämäänsä vaikka heillä on kaikkea. Tyytyväisyys ei olekkaan välttämättä rahasta tai ammatista kiinni. Elämä on mukavaa kun on kyky ajatella positiivisesti ja olla tyytytäiven.
Ammattiopiston opettajalta? Hei, ei kukaan kultalusikka suussa pärjää ammattikoulun opettajana, by the way.. Amisopet on reiluja ja rentoja tyyppejä, joilta löytyy elämän kokemusta ja näkemystä. Toki heitäkin on monekisi, mutta kuitenkin :) Mä en näe, että kovin "menestynyt" henkilö työskentelisi ammattikoulussa.
Se ettei ole sisaruksia voi vaikuttaa menestymiseen parillakin eri tavalla, tai olla kokonaan vaikuttamatta. Lienee enemmän yksilökohtaista: mitä perheessä on vaadittu tai oltu vaatimatta, millainen ihminen itse on, mitä haluaa tehdä elämällään jnejnejne.
Tunnen ainoita lapsia, jotka ovat opiskelu- ja uraohjuksia - tottuneet siihen että pitää suorittaa ja menestyä, koska kaikki paineet on aina kohdistettu juuri häneen eikä voi sluibailla sisarusten takana piilossa tai vedota heidän huonoon menestymiseen tekosyynä.
Sitten on se toinen ääripää, eli ne joita on aina lellitty, ja vanhemmat pelastaa jatkuvasti silmäteränsä pulasta - nämä tietää ettei tarvitse tehdä itse mitään, aina pärjää joten kuten kun joku kuitenkin auttaa, vaikkei itse mitään tekisi.
No joo, mutta nämä nyt oli kärjistyksiä. Meitä on niin moneen junaan, kaikki perheet on erilaisia vaikka lapsia oliskin ollut vain yksi.
Ite olin ainut lapsi, koulumenestystä ei sanottavasti ollut kun olin liian levoton pysymään paikallani. Työelämässä sama "vika" taas on ollut suorastaan apuna. En saanut lapsena "kaikkea" vaikka sisaruksia ei ollutkaan, ei meillä ollut ylimääräistä rahaa. Ja vaikka tulen akateemikkosuvusta, en itse tosiaan ole kirjanoppinut, vaan ihan täys duunari.
Että eipä nuo stereotypiat ihan aina päde, variaatioita on niin valtavasti. Kaikki on kuitenkin yksilöitä.
Ei se sisaruksettomuus varmaan itsessään vaikuta suuntaan tai toiseen. Lapset voivat saada ihan saman verran huomiota, oli sitten sisaruksia tai ei. Huomion antaminen monipuolisesti riippuu vanhempien kasvatuksesta ja muusta sosiaalisesta ympäristöstä. Jokainen on myös yksilö, ei voi yleistää, ellei päteviä tutkimuksia ole tietyistä aihealuiesta tehty.
Eihän se, että "on lapsia, työ, naimisissa" tarkoita kaikille ihmisille sitä, että on saanut kaiken elämässä. Joillekin riiittää jo tarpeeksi hyvä työ, terveys tms.
Itse ainoana lapsena en koe olevani yhtään parempi tai älykkäämpi kuin muut. Ehkä avoimempi voin olla, kiitos vanhempien hyvän kasvatuksen. Ainoat lapset joutuvat kohtaamaan ihan samanlaisia vaikeuksia, kuin nekin joilla on sisaruksia, ehkä jopa enemmän. Menestyminen ja käyttäytyminen muiden kanssa riippuu ihan ihmisestä itsestään.
Ainoan lapsen sosiaaliset taidot ovat heikommat. Näitä taitoja tarvitaan työelämässä, kuin elämisessä yleensäkin.
Sen huomaa helposti vanhemmitenkin, jos joku on ollut ainoa lapsi.
Sosiaaliset taidot eivät välttämättä ole kiinni siitä onko ainut lapsi vai ei...; enempikin henkilökysymys... Itse olen vanhemmilleni ainut lapsi - kuitenkin olen saanut monessa työpaikassa kehuja sosiaalisista taidoistani ;)
Tai sitten on vaan niin, että sen yhden lapsen vanhemmat on olleet aikoinaan niin fiksuja, että ovat suunnitelleet elämänsä etukäteen ja ovat osanneet kannustaa lastaan oikein menestymään elämässä ja ovat pystyneet kustantamaan opiskelua. Mielestäni se on hieno homma ja silloin on ansainnutkin menestyksen.
Niin paljon on ihmisen elämä kiinni vanhemmista, ettei sitä tajuakaan. Se minkä lapsena omaksuu, siitä on vaikea päästä myöhemmin eroon.... mutta kaikki on tietysti mahdollista.
Ainoan lapsen ON PAKKO päteä, että vanhemmilla on jotain millä leuhkia. Lasta painostetaan niin kauan, että hänen on pakko hankkia joku hienolta kalskahtava titteli.
Voi, että kun täältä löytyy kateellista porukkaa!
Itse olen ainut lapsi ja kirjoitin viime vuonna kahdeksan laudaturia. En usko, että se varsinaisesti liittyy siihen, että olen se ainut lapsi.
Vaikka ainoana lapsena on paljon huonoja puolia, niin on siinä niin paljon hyvääkin!
Olen niin onnellinen, että olen ainut lapsi! Tykkään olla yksin, mutta kukaan tutuistani ei varmasti väittäisi minua jotenkin ei-sosiaaliseksi!
Voitin ala-asteella hymytytön (toiset kakarat äänesti) ja lukiossa Vuoden Ystävä. Että koittakaa keksii parempii aiheita, kyllä me ainoat lapset ollaa aika nokkelia ;)
oon ainut lapsi ja laiska, kun mikä ;) mitään en oo teheny minkään eteen ja kaiken oon saanu
Mulla on pikkuveli, ja se häiritsee kokoajan, eikä läksyjäkään saa tehdä rauhassa. Nyt minulle syntyi pikkusisko, ja se märisee yötä päivää. Sen jälkeen keskiarvoni on tippunut ysistä kasiin, kun en ole saanut tehdä läksyjä rauhassa.
Riippuu ihan niistä vanhemmista. Totta kai vanhemmilla on yleensä enemmän voimia auttaa ainoaa lastaan kuin jos lapsia olisi 10. Jos olisi vain yksi lapsi, niin totta kai siihen pystyisi panostamaan taloudellisesti, fyysisesti ja psyykkisesti kuin jos tietäisi, että tämä rajallinen aika, raha ja oma jaksaminen pitäisi jakaa kymmenen kesken.
Toki vanhemmat saattavat olla esim. alkoholisteja tai muuten kiinnostuneita elämässään muista asioista kuin lapsestaan. Silloin ainoa lapsi voi olla todella yksin, kun ei ole ketään, joka pitäisi hänen puoliaan. Otetaan nyt vaikkapa esimerkkinä se viime vuonna äitienpäivänä murhattu alle 10-vuotias Eerika.
Itse tiedän parikin ainutta lasta ja he voivat olla hemmoteltuja ja pikkuvanhoja, kuten myös ymmärtämättömiä siitä, että sisarusten kanssa joutuu jakamaan asioita, vaikka sisarusten ikäero olisi isompikin.
Jotkut vanhemmat eivät osaa olla vanhempia. Joskus vanhemmat hemmottelevat ja antavat lapsilleen ihan liikaa ilman, että lapset joutuvat millään tavalla tekemään työtä sen eteen. Se näkyy sitten yleensä opiskelu- ja työmaailmassa. Tällaiset lapset helposti kasvatetaan jopa narsistisiksi, kun lapsi oppii, että hän on aina elämän keskipisteessä.
Sekä yksilapsisessa että useampilapsisessa elämässä on omat hyvät ja huonot puolensa. Vastuu on joka tapauksessa vanhemmilla. Vanhemmiltaan lapset oppivat elämänarvoja, käytöstapoja, vapaa-ajan käyttötapoja jne. Jos vanhemmat vaativat lapsiltaan paljon (kohteliaisuus, kotityöt, vaatimus tehdä koulutyöt hyvin jne), niin lapset yleensä saavat silloin paljon aikaiseksi myöhemminkin elämässään.
Minä uskon, että ainoita lapsia saatetaan kadehtia, koska vanhemmilla tosiaan jää aikaa ja rahaa panostaa lapsen hyvään elämään. Halutaan nähdä asia negatiivisena, vaikka totuus voi olla aivan toinenkin. Itse olen monilapsisesta perheestä ja omia lapsia on yksi, kohta kaksi. Enempää ei ainakaan tarkoituksella ole tulossa.
Vaikka sisaruslauma opettaa paljon hyviä asioita, jää myös monesta paitsi ja yksi niistä asioista on raha. Emme olleet varsinaisesti köyhiä mutta kun ruokittavia suita on useampi, meillä lapsilla ei esimerkiksi ollut varaa harrastaa mitään kalliimpaa harrastusta, vaikka lahjakkuutta olisi ollutkin.
Kaikki lomat olen ollut töissä heti kun se on ollut laillista (tai no, vähän aiemmin) ja opintotuella tuli kitkuteltua AMK-tutkinto kuitenkin. Lukioaikana sain jonkinlaisen burn outin ja sairastuin syömishäiriöön, yksinkertaisesti uuvuin. Muistankin miten mahtavaa oli sitten ensimmäinen täysi palkallinen kesäloma, se oli pisin lomani sitten ala-asteen.
En syytä vanhempiani mistään, elämä on heitellyt heitäkin aika tavalla. Itse haluan kuitenkin elää hieman toisin, niin, että pystyn omille lapsilleni tarjoamaan mahdollisimman hyvän elämän ja että pystyvät mahdollisia lahjakkuuksiaan hyödyntämään. Se ei tarkoita, että pitäisi saada kaikki mitä haluaa, tai että heidät lellittäisi piloille. Toki töitä täytyy tässä maailmassa tehdä, mutta tahdon että he voivat tulevaisuudessa elää edes pikkuisen helpommin kuin minä, kouluttautua niin pitkälle kuin rahkeet riittävät jne. ilman jatkuvaa murhetta toimeentulosta.
On saanut kaiken, mutta silti on opettajana amiksessa.....
Ainoastaan jos vanhemmat on tolloja. Se vaikuttaa menestykseen.
Minulla on muutamia ystäviä, jotka opvat ainoita lapsia. Jokainen heistä on jollain tavalla hirveän itsekäs. Sekä ylimielisiä. Joskus tulee mieleen että vieläkö he elävät lasuudessaan, jossa olivat ainoita tärkeitä ihmisiä perheessään ja otaksuvat olevansa maailmassakin niitä tärkeimpiä ihmisiä.
Mutta jokaisessa ystävässäni on paljon hyviä asioita. Eräs ystäväni on hankkinut suuren perheen, koska olisi aina halunnut sisaruksia. Ja on oikea naarasemo lastensa puolesta. Mutta - toisten lapset eivät ole mitään, ei niin yhtään mitään....
Useimmat akateemiset tai muuten urallaan menestyneet vanhemmat hankkivat vain yhden tai pari lasta. Sen sijaan monilla vähemmän kouluja käyneillä ja toimeentulotuen varassa elävillä on usein paljon lapsia. Ihan tässä naapurissakin on perhe, jonka molemmilla vanhemmilla oli vaikeuksia suorittaa peruskoulu ja nyt kaksi heidän seitsemästä lapsestaan on erityisluokalla oppimisvaikeuksien takia.
Vanhempien älykkyys periytyy lapsiin. Jos siis älykkäät vanhemmat hankkivat vain yhden lapen, on luonnollista, että ainoat lapset voivat menestyä sisaruksien kanssa kasvaneita paremmin. Tietenkään tätä ei voi yleistää, mutta usein asia on kuitenkin näin.
Minä kyllä tunnen monilapsisia perheitä joissa usealla lapselle on akateeminen loppututkinto. Kyllä lapset perivät älykkäiden vanhempien viisauden, vaikka lapsia olisi montakin. Äitylii ei oikein hahmota näitä perimisjuttuja.
Myös yksinkertaisten vanhempien ainoa lapsi on yksinkertainen. Ei se tee älykkääksi että tekee vain yhden lapsen. Vai tarkoittaako äitylii että vain fiksut vanhemmat hankkivat yhden lapsen. Sehän ei pidä paikaansa edes tutkimusten mukaan.
Niin, tarkoittaako tuo että kun on saanut kaiken niin voi "yletä" amk-tutkintoon ja voi hankkia yliopistotutkinnonkin ja voi mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Niinhän monilapsisen perheen lapsetkin ovat monetkin saaneet. eihän se ole ainoan lapsen jokin ihmesaavutus.
Ehkä hän kuitenkin tarkoitti että hänelle itselleen se on kaikki ja arvostaa omaa elämäänsä niin että kokee saaneensa kaiken ja on nyt tyytyväinen.
Toki itsekin tunnen perheitä, joissa usealla lapsella on akateeminen loppututkinto. Minähän kirjoitinkin, ettei voi yleistää ja että vanhempien älykkyys periytyy lapsiin. Jos luit kommenttini tarkkaan, niin huomasit nuo lauseet. Jo ihan omastakin kokemuksestani tiedän, ettei kirjoitustani voi yleistää, koska meillä on kolme lasta, jotka kaikki ovat akateemisia. Tosin kuopus on vielä yliopistossa, mutta kuitenkin.
Kirjoituksestasi löytyi pari kirjoitusvirhettä: tutkipa, ei tutkippa ja paikkaansa, ei paikaansa.
Nimimerkki saa olla oman murteen mukainen. Se on siis nimimerkki "tutkippa" kahdella p -kirjaimella. Paikaansa -sanassa on kirjoitusvirhe, mutta kyllä minä osaan ihan oikein kirjoittaa. Eihän täällä tarvi niin virheetöntä. Suomen kielen opintoja on minulla suoritettuna ihan riittävästi. Mutta on paikkoja ja paikkoja, missä pitää tarkistaa kirjoituksensa. Tämä täällä ei ole kuitenkaan se paikka, äitylii. Tuo äitylii ei ole mikään oikea sana - siinähän on kirjoitusvirhe!!!:)
Omaksi kokemukseksi ei riitä että perheessä on kolme akateemisesti koulutettua lasta. Se on liian pieni otanta jos tutkimusta alkaa tekemään. Ei riitä otannaksi edes suomalaisessa pikkukylässä.
" urheilija ei koskaan tervettä päivää näe"
Oon ainut lapsi. Minulla on viis penskaa. Tienaan 100-tonnia verotettavaa vuodessa. Pahoin pelkään, et lapseni ei saa yhdessäkään tuota summaa kasaan...tulleet äitiinsä, jolla on monta sisarusta.
todella viisaat ei hommaa yhtään kakaraa tänne rääkymään!
Kaikki on vanhemmista kiinni, millaisia lapsista tulee. Itselläni on yksi lapsi, nyt jo aikuinen. Me vanhemmat olemme aina olleet kiinnostuneita lapsen asioista, antaneet runsaasti virikkeitä, turvallisuutta ja kaikin puolin hyvän kodin. Ainoalle lapselle on tietysti enemmän aikaa, mutta on toki vanhempia, jotka antavat kaveriporukan hoitaa kasvatuksen.
Meillä vanhemmilla on vastuu lapsista ja hyvät vanhemmat pitävät huolen, että lapsesta ei tule lellittyä ja itsekästä, vaan kaikki huomioon ottava YKSILÖ.
Minä ainakin otan vastuun lapseni kasvattamisesta ja olen mielestäni onnistunut siinä todella hyvin.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/44
Kaikki vain allekirjoittamaan!
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/44
Kaikki vain allekirjoittamaan!