Heitän nyt ihan hatusta, mutta jostain on nyt tullut sellainen ajatus, että narsisti on parisuhteessa vain toisen narsistin kanssa. Olettaisin, että normaalilla tavalla kehittynyt itsetunto ei tarvitse sitä, mitä narsistilla olisi tarjota. Ehkä siihen hetkeksi huonona hetkenään voisi vajota, mutta että vuosiksi?
En usko, että kaikki narsistit ovat samanlaisia enkä sitäkään, että he pysyvät samanlaisina kehdosta hautaansa. Enkä narsismi on ihmisessä kuin revontuli taivaalla - muuntuu väreissään ja muodossaan.
En usko, että kaikki narsistit ovat samanlaisia enkä sitäkään, että he pysyvät samanlaisina kehdosta hautaansa. Enkä narsismi on ihmisessä kuin revontuli taivaalla - muuntuu väreissään ja muodossaan.
Vastaukset 45
Vanhimmat
itse en usko tuohon, pikemminkin luulen että monessa liitossa se normaali osapuoli on liian kiltti. vaikka hän huomaa itse toisen valehtelun, töppäilyt ja kummat asiat mitä tämä päästelee suustaan ihmisten kuullen ilman että edes tajuaa hävetä niin en voi muuta kuin kysyä miksi ? kun olen tuommoista suhdetta seurannut ja tunnen sen toisen kiltiinä ja reiluna ihmisenä muutakaan syytä en voi löytää. kyll siinä se rakkaus kuolee jos toinen yleisesti nälvii ja on ilkeä, täytyy olal kyse muusta.
Lähdinkin ajatuksessani siitä, mitä narsisti voi antaa. Hän ei pysty oikeisiin tunteisiin, ei rakasta, kaikki on vaan niin pinnallista.
Ulospäin nämä näyttelevät kilttiä ja hyvää puolisoa, mutta onko se muka totuus?
Ei ole yleisen käsityksen mukaan.
Jos joku normaali rakastamaan kykenevä ihminen rakastuisi narsitiin sehän olisi yksipuolinen rakkaus. Eikö sitä muka huomaa, jos ei saa vastarakkautta? Onko yksipuolinen rakkaus edes mahdollista? Onnetonta se ainakin on.
Palstalla olisi yksi, jolta asiaa voisi kysyä. Tuohon liittyen, että rakastuu narsistiin ja että edelleen suhde kestää.
kumpi on kumpi... vaiko sittenkin molemmat?
No sitähän me emme tiedä, voimme vain lukea ja yrittää ymmärtää kirjoittajan näkökulma :)
Ja näin olen käsittänyt, että kysymyksessä on narsistin ja einarsistin liitto. Joka on kestänyt.
narsistilla on niin monta personallisuutta, myöskin se hyvä personallisuus. sit kun toinen on rakastunut niin silloin se on kiikissä. rakastuminen on meille kaikille samaa... tunteille ei voi mitään vaikka se on yksipuolista.
"rakastuminen on meille kaikille samaa..."
noh...minun käsittääkseni narsisti rakastuu siihen omaan kuvaansa...jonka hän näkee häneen rakastuneen silmistä(peili)...ei varsinaisesti ole rakastunut siihen toiseen ihmisenä...
noh...jopa rakstuneenkin ihmisen silmät/peili alkaa jossain kohtaa näyttää epätäydellistä kuvaa ja siihen sitten loppuu narsistin rakkaus...vihassaan hän sitten mitätöi peilinkin käyttökelvottomaksi...
ja lähtee etsimään uusia rakastuneita silmiä/uutta peiliä...kunnes pettyy taas...huono oli sekin peili...jos joku haluaa pitää narsistin rakastuneena/peilin rikkumattomana ...
niin Vakninin sivuilta löytyy ohjeet tuohonkin...
"Älä koskaan ole eri mieltä narsistin kanssa äläkä vastusta häntä;
Älä koskaan tarjoa hänelle läheisyyttä;
Ihaile kaikkea mikä on hänelle tärkeää (esimerkiksi: hänen ammatillisia saavutuksiaan tai hyvää ulkonäköään, tai hänen menestystään naisten keskuudessa ja niin edelleen);
Älä koskaan muistuta häntä toisenlaisesta elämästä, ja jos teet niin, liitä se jotenkin hänen suureellisuutensa kokemiseen;
Älä anna yhtään ainutta kommenttia joka voisi suoraan tai epäsuorasti kyseenalaistaa hänen minäkuvansa, kaikkivoimaisuutensa, harkintakykynsä, kaikkitietävyytensä, taitonsa, kykynsä, ammatillisen menestyksensä tai hänen kaikkialla läsnäolevuutensa. "
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/abuse3.html
Eri asia sitten on narsisti tuon kaiken arvoinen...ja voiko joku olla/tulla onnelliseksi narsistin kanssa...uhraamalla itsensä täysin...pelkästään vain sokeasti ihailla toista, tekipä se toinen mitä tahansa...
http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/narsistinen_totuus_ja_kaksoisvie/
http://www.hameenlinna-evl.fi/portal/kotikirkko-lehti/2005/3_2005/narsisti_hurmaa_ja_piinaa/
Lue ole hyvä
Toivon, että otatte selvää asioista ennekuin oikeasti kirjoitatte tälläiselle palstalle omia näkemyksiänne asiasta, joista teillä ei oikeasti ole mitään käsitystä. En toivo, että kukaan joutuu kokemaan samaa helvettiä kuin moni muu meistä.
Kannattaa sitten päivittää vähän noita tietoja kun ovat jo noin vanhoja.
Nykytiedon mukaan narsisti on todellakin monen roolin henkilö sekä narsisti, että uhri.
Ainakin yksi suomenkielinen teos on aiheesta kirjoitettu; Paula Salomaa - "Narsismin tiedostaminen" - - vuodelta 2011.
Takasivulla sanotaan mm. näin: " Sama henkilö voi muuttua ihmissuhteesta toiseen narsistista uhriksi ja päinvastoin, tai hän voi ilmentää samassa suhteessa vaihtelevasti näitä molempia rooleja."
Joten se siitä selvän ottamisesta. Jos sitä tahtoo, ei kannata sun linkityksiä edes avata.
Tottakai molemmat roolit ovat narsistin käytösessä koska kun narsisti saa ihailun annoksen, olo muuttuu kestämättömäksi ja narsisti alkaa vihata, ja kunnes vihasta olo muuttuu narsistille kestämättömäksi, hän tarvitsee hoivaa eli vuorossa on säälin hakeminen.Ei siinä sen kummempaa ihmeellisyyttä ole.Narsistin sisällä myllertää samaan ihmisiin eli läheisiin kohdistuva viha ja suoranainen halveksunta sekä rakkauden tarve, vaikkei itse osaa rakastaa.
Narsistin kumppanissa tapahtuu raju muutos, siksi koska narsisti tartuttaa uriinsa narsistisia ajatus- ja käytösmalleja, mutta uhrista ei voi silti tulla narsistia. Tuttavassa on jo tapahtunut niin suuri muutos ihmisenä, että sivusta seuratessa vatsassani velloo ja oksettaa seurata niin kauheaa muutosta uhrin käytöksessä, häntä ei tunnista enää samaksi ihmiseksi.
Hän on kuin pirun riivaama ja paholaisten joukkoon kadotettu.
Tässä on perää!Joskus vaikea tunnistaa kumpi puolisoista on se pahempi.Muutoksen aiheuttanee narsistin kanssa jaettu lähes psykoottinen kestämätön tilanne jossa omalle minuudelle ei ole tilaa, sehän muuttuu narsistin jatkeeksi ja palvelee sitä.Puoliso muuttuu lähes psykopaatiisen kovaksi.Surullista huomata tällainen muutos lähimmäisessä.
On myös liittoja joissa on tavallaan kaksi narsistia, molemmat toisiaan kiusaten ja provosoiden.
Veli on kyllä nyt siinä oikeassa, että kun ei itse osaa rakastaa ei huomaa sitä osaako toinenkaan. Näin se narsistien välinen parisuhde mahdollistuu.
Muiden kanssa on varmasti vaikeempaa.
Tuota Paula Solomaan kirjaa tuossa nyt olen lueskellut aika pitkään ja siellä oli kyllä lausumaasi tukevaa tekstiä. Mm. että narsistinen rakkaus on ehdollista; "Jos toimit minun ehdoillani, minä lahjoitan sinulle rakkauteni."
Monissa kohdin on tullut väistämättä mieleeni myöskin tämä kostokierre, joka täällä jonkun toimesta pyörii ja on kai pyörinyt jo vuosia. Eräs lausuma narsistin tavasta erityisesti osui silmiini:
" Narsisti voi puhua hyvinkin uskottavasti jonkun toisen yksinäisyydestä ja ahdistuksesta, vaikka todellisuudessa puhuukin itsestään. Uhrin ainoa tapa olla vuorovaikutuksessa hänen kanssaan voi olla samaistuminen hänen tunteisiinsa."
Eli kaikki se, mikä täydeltä soopalta vaikutti, olikin totta. Mutta ei hänen totuus, josta väitettiin sen olevan ja hänen, joka niin väitti. Tästä on paljon muutakin, mutta en kaikkea nyt tähän yhteen viestiin yritäkään saada.
Sitaateissa olevat lainaukset siis kirjasta Paula Salomaa/Narsismin tiedostaminen.
"Tuota Paula Solomaan kirjaa tuossa nyt olen lueskellut aika pitkään "
niin itse en ole kirjaa lukenut...mutta osin hänen tekstinsä ovat kyllä minullekkin tuttuja...
Tämän linkin olen jo joskus aiemminkin tänne laittanut...
http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/terve-ja-epaterve-narsismi-ihmis/
Jos joku haluaa vilkaista mistä puhutaan...ja muutenkin sivuilta löytyy muitakin hyviä artikkeleita luettavaksi...vaikka naisille onkin suunnattu...
Mutta käsittääkseni narstien uhreista suurin osa onkin naisia...
mitä tuohon rakkauden ehdollistamiseen tulee...
olen täällä kuullut sellaisenkin lauseen...ihan sanatarkasti sitä en muista...enkä viitsi ny vanhoista viestiketjuista kaivaa...mutta jotenkin näin...
että rakastan ja arvostan jos se toinen rakastaa ja arvostaa minua ensin...
lause on sen henkilön...joka kertoo olevansa/olleensa naimsissa narsistin kanssa...muistaakseni yli 10 uotta...
"että rakastan ja arvostan jos se toinen rakastaa ja arvostaa minua ensin"
Noinhan tuo on täälläkin näyttänyt menevän - tosin ei rakkaudessa. Jäi tunne, että jotenkin reagoi väärin kun kiusaamista havaitsi, eikä sitä hyväksynyt. Että oli väärin olla omaa mieltään mistään asiasta. Ikään kuin olisi pitänyt pyytää ensin anteeksi ja sitten vannoa, ettei ikinä ole vastakkaista mieltä yhtään mistään. Olisi pitänyt mielyttää, että olisi saanut ihmisarvon. Mutta ehdollistettu ihmisarvo on samalla tavalla yhtä tyhjän kanssa kuin ehdollistettu rakkauskin. Siihen suostumalla menettää koko sisimpänsä. Tämmöstä vaatii ihminen, jolla ei ole omia tunteita, mutta on sentään tyystin käyttämätön omatunto.
"Että oli väärin olla omaa mieltään mistään asiasta"
niin...minä ny olen täällä sitkeästi yrittänyt olla vaan omaa mieltäni kulloisestakin asiasta johon olen kantaa ottanut...riippumatta siitä mikä nimimerkki on aiheen esille ottanut...
Se ei tarkoita että väittäisin kaikkia mielipiteitäni oikeaksi tai etten voisi muuttaa mielipidettäni...syystä että olen ajatellut tai käsittänyt asian väärin...
Noh...tulokset on nähtävissä...lokaa sataa "naamalle" tuutista jos toisesta...ja yrityksiä jopa harhauttaa muita...esiintymällä minuna tai muuten epäilemällä täysin sivullisiakin minuksi...
kuten tänäänkin...joissain ketjuissa minua on yritetty häätää pois...vaikka en ole paikalla ollutkaan tai muiden ihmetetellessä vihjailtu että olen kirjoittanut jotain sopimatonta että kirjoittamani on poistettu...ja näkyvissä on vaan minuun kohdistuva epäily...
sitäkään en tiedä...onko nimissäni kirjoitettu poissaolessani jotain sopimatonta...ja se on poistettu...kun olen ollut aikuisten oikeasti töissä...
Tuostakin minulla on kokemusta kyllä...
noh...sisimpääni ja minuuttani en sentäs ole valmis myymään...
"pärjätäkseni" ja tullakseni hyväksytyksi täällä...minulle ei tämä palsta sentäs niin tärkeä ole...
vaikka paljon ns. tietoa täältä narsistin maailmankuvasta saakin...
Aivan sama kuvio näyttää olevan vireillä monen muunkin kohdalla. Myös minun. Kuten jo ennen sanoin, jollakin on ollut todella aikaa ja tarve saada tämä aikaan, ihan nopeasti se ei ole varmaankaan käynyt.
Muutenkin sellainen vihjailevan "tietävä" asioiden esittäminen on omiaan saamaan aikaan väärinkäsityksiä. "Hajoita ja hallitse?"
Henkisen väkivallan mestari; nainen - käyttää kiusatessaan lähes aina juuri epäsuoraa aggressiota - jottei jäisi itse kiinni.
"Henkisen väkivallan mestari; nainen - käyttää kiusatessaan lähes aina juuri epäsuoraa aggressiota - jottei jäisi itse kiinni."
noh.tätä mun on pakko kritisoida...tuo nainen...
Syystä että olen itsekin nainen...
ja käsittääkseni suurin osa naristien uhreista on naisia...ja ainakin viralliset tilastot osoittavat että suurin osa narsiteista on miehiä...
että mieluusti ollaan vaan ihmisiä...sukupuolesta riippumatta...en minäkään osoittele syylliseksi aina miestä...älä sinäkään syyttä suotta naista...
Kysymys on vaan sairaasta ihmisestä...
Nainen käyttää enemmän henkistä väkivaltaa kuin fyysistä vai oletko tosiaan ERI MIELTÄ!??
"Nainen käyttää enemmän henkistä väkivaltaa kuin fyysistä vai oletko tosiaan ERI MIELTÄ!??"
noh...saattaapi se noinkin olla...
perinteisesti miehet toki herkemmin turvautuvat nyrkkeihinsä silloin kun sanat loppuvat...vaikka viitteitä toki naisenkin fyysisen väkivallan lisääntymisestä toki on...
mutta kuitenkin...uskoisin että ainakin vielä...
miehet käyttävät enemmän väkivaltaa oli se kumpaa laatua tahansa suhteissaan kuin naiset...Että ns. huonoissa suhteissa se alistaja kuitenkin on useimmiten mies...
Itse voisin laskea ns. pettämisenkin/turhat lupaukset ja jatkuvan valehtelunkin henkiseksi väkivallaksi...jos puhutaan parisuhteista...
Tärkein taisi unohtua..
Suhteen alussa narsisti useinmiten hurahtaa toiseen ihmiseen, hän kuvittelee löytäneensä elämänsä rakkauden ja etenee suhteessa nopeasti.
Toinen ihminen uskoo että narsisti on rakastunut häneen todella ja hän narsistiin. Tietämättä että ko.henkilö on narsisti jolta puuttuu todelliset empatian rakkauden tunteet kokonaan ja joka menee tunteitten hullumylyssä eteenpäin. No arki tulee vastaan aika pian ja narsistin "hurahdustunteet" häipyy ja narsistinen oikea luonne tulee esille. .
Todellisuudessa tavis on siis rakastunut henkilöön jota ei ole olemassa ja yrittää löytää uudelleen rakkauden lähdettä narsistista ja saada liiton toimimaan, mutta hän ei tässä koskaan onnistu.
Monenlaisia eri variaatioita parisuhteissa on. En epäile pätkääkään.
Hain tuon yllä olleen kirjavinkin kirjastosta - kiitos vinkinantajalle! - ja aion sitä tässä alkaa illanratoksi lukemaan.
"No arki tulee vastaan aika pian ja narsistin "hurahdustunteet" häipyy ja narsistinen oikea luonne tulee esille. ."
Epäilemättä, mutta miksi jotkut jää näihin liittoihin vuosikymmeniksi sen jälkeenkin? Tätä ei nyt sitten kannata alkaa selittää millään rahavaikeuksilla tai pelolla. Minusta riskaabelimpaa olisi jäädä kuin lähteä.
Eilen kerroin jannusta, joka vaati akkansa järjestämään herneetkin lautaselleen tiettyy järjestykseen ja että muija ei ulos päässyt suhteen aikana kertaakaan - mutta pois se sieltä lähti silti, vaikka olikin tyystin eristyksissä ollut vuosia.
Mut nyt kirjaa lukemaan.
: )) ihan vain sivuhuomautuksena ..... huomasin tossa sivupalkissa että olet melko suosittu henkilö kun sinua on haettu tuoreesti aika paljon.
Niin. Minulla kesti 15 vuotta, ennenkuin tajusin, että mun on erottava. Sitä yritti, ja yritti, lasten vuoksi, yhteisen omaisuuden ja velkojen vuoksi, omien "hyppy tuntemattomaan" -pelkojen vuoksi, jonkin käsittämättömän "kyllä tämä tästä" -uskon vuoksi sitä yritti. Ei sitä siinä yhteiselämän aikana tajunnut, missä helvetissä eli, sen tajuaa vasta näin jälkeenpäin. Monet monituiset kerrat narsisti yritti saada minut uskomaan, että kaikki vika oli minussa. Ja melkein onnistuikin siinä, mutta onneksi ei kuitenkaan. Ilkeyksien, valheiden, pettämisten ja kaiken muun häikäilemättömän ja hurahdusmaisen toiminnan lomassa narsisti muisti - narsitille tyypilliseen tapaan - välillä teeskennellä normaalia ja rakastavaa ja vastuuntuntoista ihmistä.
Vasta n. 5 vuotta ennen eroa edes kuulin koko narisismista. Sitten pikkuhiljaa aloin ottamaan siitä enemmän ja enemmän selville ja silmäni alkoivat pikkuhiljaa avautumaan. Sitten narsisti teki sen viimeisimmän temppunsa ja mun kuppi meni yli ja ilmoitin, että tämä liitto loppuu sitten nyt ja tähän.
Eron jälkeen kävin purkamassa koko kauheuden ammatti-ihmiselle ja se oli todella terapeuttista. Tajusin, että ero narsistista on ollut elämäni parhain teko. Se pelasti minut.
Toivon voimia niille jotka samojen asioiden parissa kamppailevat!
Mmmm... kaverit saanu tekstiviestiä, että - Veli Siittiö nimellä S24 kirjoitan ja haun avulla löytäneet perille?
Oma arvioni edelleen tuosta nykyaikaisesta diagnosoinnista on juuri kehyksiin sopiva kuvaelma. Osoitetaan palstalle ja kirjasta haetaan vahvistus joko siitä, että toinen on narsisti tai sitten umpikierosti päinvastoin osoitetaan, että siitä yritetään tehdä narsisti, mikä todistaa sen, että toinen on narsisti.
Mielestäni kyllä toisia opettamaan saapunut hahmo voisi toimia omien, sisäisten, ohjesääntöjensä mukaisesti. Eikä samalla tavalla kuin vaikkapa joku, jonka logiikan on jo sanoittanut ala-arvoiseksi ja lapselliseksi.
Toisaalta, sehän käy todistuksesta, että osoitettu narsismi on joko tarttuvaa tai että vaan harrastaa takaisin edelleen niin, että kaikki on todistusta toisen kyvyttömyydestä vaikkapa tajuta omaa tilaansa.
Täällä ole oppinut oikeastaan aika paljon ja rehellisesti sanottuna, luulin, että täällä ei enää voi oppia mitään. Ja toisaalta olen pitänyt teoriaani nykykäytännöistä ihan tuulesta temmattuina :D Eli virkistävää huomata, että joissakin niistä saattaa olla myös hiven todellisuutta mukana. Toisaalta, voihan Veli lukea vaikka Harry Potteria tai olla lukematta yhtään mitään todellisuudessa, minä en ainakaan näe ruutujen taakse.
No, löpinät sikseen.
Musta on hyvä jos joku viitsii heiluttaa massan venettä. Ihmisellä on kummallinen tapa olla oikeassa kehdosta hautaan muka kaikenoppineena. Mun mielestä jokaisesta kirjoituksesta voi oppia jotakin ja opin kautta todeta itselleen et hei mähän olin tossa kohtaa väärässä. Kunnes tulee seuraava oivallus ja voi taas todeta että tuo ajatukseni palveli silloin mutta nyt laajentunut taajuuteni sulattaa tämänkin katsantokannan. Olen käväissyt vuosien varrella täälläkin mielenkiinnosta ja huomannut saman ilmiön. Toi on narsku ja toi on narsku ja toi on narsku kun se teki sitä ja tätä. Kättä pitempää on harvalla tai halua edes tutustua asiaan. On kivempaa vähän kuin twiitata et jengi on sekaisin.
Ja arvaa mitä.... Potter vasta opettavainen onkin : D
Potter on ihana.. Itse ensin karsastin sitä hypetystä ja nyt yhden kirjan luettuani olen odottanut tilaisuutta, kun KAIKKI kirjat ovat hyppysissäni, saada uppoutua Potterin maailmaan.
Luitko suomeksi/englanniksi Potterit, osaatko sanoa pitäisikö ne sittenkin lukea alkuperäiskielellä? Hyvä tuo suomennoskin kuiten.. Ah, kesä.. riippumatto ja kasa kirjoja!!
Juu, olen huomannut toisinaan itsessänikin taipumusta "olla vaan oikeessa".. Siihen heräsinkin. Luin yhden kirjan narsismista, en enää muista että minkä niistä (piti muka lukea useampikin, mutta on jäänyt ja venynyt) ja huomasin ajattelevani, että sopii, sopii, sopii, sopii ja kaikki oli tietenkin just sopivaa siihen toiseen.
Ajattelin, että mikä V****u mussa on vikana kun ajattelen niin. Sitten ihastuin vuorovaikutuksen ja kommunikaation ongelmiin. Niissä riittää työsarkaa. Varmaan sinne hautaan asti :D
Olen enemmän ollut Potterien kanssa visuaalisella linjalla eli leffoja. Alkuperäiskielihän on tietenkin aina se aidoin, mutta riippuu mitä hakee, eihän suomenkielessäkään mitään vikaa ole.
Tiiätkö makeinta elämässä on se kohta kun huomaa ettei olekaan aina oikeassa ja vielä makeampaa on se laajeneminen jota elämä tuo mukanaan kun haluaa tutkia vuorovaikutusta ja ihmismieltä. Eikä sitä ole koskaan valmis mutta kohti sitä on matka mieluinen. Vielä kuin oppisi hyväksymään sen ettei ainakaan tämän palstan perusteella samat halut kohtaa kaikkien kanssa vaan toisille on makeempaa aukoa päätä vaan aukoakseen. Pitkän päälle se on turhauttavaa vähän kuten yksinäisyys yksin.
Juup, on tullut katottua myös leffat :)
Matka on mieluinen :) Mun mielestä se ei kyllä ole niin makeeta se pään aukominen :D Tulee harrastettua valikoidusti meinaan ja liittynee niin moneen asiaan se valintaperuste.
Yksinäisyys yksin turhauttavaa? Välillä tuntuu, että kunpa saiskin olla yksin! Siksi muuten varmaan tällä palstalla vietänkin niin paljon aikaa!! Tietokoneen ääressä ja tiskatessa kun ihan oikeasti saa olla rauhassa!!
Turhauttavampaa se on olla parisuhteessa, jossa on yksin. Ainakin mun mielestä. Varsinkin jos jokainen kompromissi tehdään aina toisen ehdoilla, niin ei ole herkkua. Tai jos toinen tietää sun kaikki ajatukset (tai on tietävinään) ja sitä joutuu sitten kohteliaana kuuntelemaan ihan vaan välttääkseen riitaa, joka aina syntyy jos asiasta tulee puhetta. Niin, kyllä itse ainakin viihdyn paremmin yksin kuin poljettuna :)
En minäkään päänaukomisesta välitä. Tarkoitin että sitä tuntuu olevan täällä välillä riesaksi asti vaikka paljon enemmän saisi irti aidoilla mielipiteitten vaihteluilla.
Kun otit esille yksin - parisuhteen niin hyväpä on esimerkki palstalaisille ettei eri halut ja tarpeet liity todellakaan ainaiseen narsismiin vaan itsetuntemukseen, uskallukseen ilmaista itseä ja kykenemiseen seistä omilla jaloillaan ilman pelkoa että jää jotenkin yksin vain siksi että haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään.
Riidan välttäminenkään ei pitemmän päälle palvele tasapainoista suhdetta.
Olen kokenut tuotakin versiota yllin kyllin. Tulee vähän sellainen olo että yksin hyvä 10.
Siinähän se, vuoristorata on kuvattuna :) Riidan välttely ei todellakaan palvele sitä suhdetta ja usein ne riidat johtavat eroon. Varsinkin jos on taipumusta tällaiseen luonteeseen, joka menee ja toteuttaa toisen käskyt samantein kun toiselta suusta lipsahtaa se iänikuinen:"Tuossa on ovi, mene!!"
Itse olen sitä mieltä, että parisuhteessa pitää voida riidelläkin ilman että ensimmäisenä ollaan riidan takia eroamassa. Jo tavallaan se merkitsee mulle sitä, että toinen ei halua olla siinä parisuhteessa niin, että molemmille on tilaa, että molemmat tulisivat kuulluksi ja riita olisi merkki vain asioista, jotka kaipaavat selvittämistä.
Ja juurikin tuo, että kukapa ei halua tulla nähdyksi sellaisena kuin on, ei minään toisen fantasiamaailman tulevana täyttymyksenä. Mulle on ainakin käynyt niin, että olen joutunut kuuntelemaan toisen suusta kaikkea, että mitä musta voisi tulla ja mitä voisin alkaa tekemään.. Ja sitten kun olen tehnyt sellaista, mitä olen itse halunnut tehdä, niin ei minkäänlaista tukea sitten siihen. Ihan käsittämätöntä. Ja samaan aikaan pitää antaa se tuki sille toiselle kun se tekee mitä huvittaa, mitä haluaa ja mistä tykkää. Ei auta näyttää venähtänyttä naamaa sellaisessa sopassa.
Mutta ehkä parisuhteen painopisteet ovat yhä miehillä ja naisilla eri asioissa, mene ja tiedä.
Yksin on aivan loistava 10!! :D
Kuppi meni nuri ja ilmoitin narsistille... välillä teeskennellä...
Kohta varmaan kerrot, ettei ollut fyysistä väkivaltaa, narsismi paheni iän myötä ja muuta sellaista, jotka vielä selvemmin kertovat kyseessä olevan jotain muuta kuin narsistin.
Kai ymmärrät, että jos olet ollut oikean narsistin kanssa viisitoista vuotta, niin sinulla itselläsi täytyy olla hyvin merkittävä ja vaikeasti hoidettava mielenterveysongelma.
Eipä ole tullut vastaa yhtään pitkää suhdetta narsistin kanssa, jossa uhrilla ei olisi ollut mielenterveysongelmaa, joka mahdollistaa suhteen. Puhutaan avain lukko mallista ja fakta vain on se, että normaalit, vähänkään henkisesti terveet ihmiset eivät vietä vuosikymmentä narsistin kanssa.
Puolisosi varmasti oli narsistinen (käytännössä kaikki mielenterveysongelmaiset käyttävät narsistisia toimintatapoja), mutta...
Miksi vene-sana esiintyy niin usein tällä palstalla. Tosta äkkiä haulla hain niin tietyt nimimerkit käyttävät sitä toistuvasti, joko purjeilla tai ilman.
Temppuilija, "terve mieli", lottamari, yxex, elisakettu, M-B.(myös määbää ja - -), lynett. Osalla sana ilmeni kopioituna näiltä kopioidussa pätkässä tai heidän aloittamanaan (annfinn). Kerran kirjoittamalla tälle listalle ei päässyt.
Tervetuloa joukkoon annfinn!! Olet jonkun muun toimesta ryhmitelty ryhmään kuluvaksi. Ryhmä on: venettä vertauskuvanaan käyttävät kirjoittajat :)
Auts. Kylläpä kolahti. Sattuiko pahasti? Mustavalkoisesti. Ehdottomasti. Minä tiedän kaiken. jep.
tyhmä on tyhmä ei sille mitään voi. olit sinä ihan itse kun niistä veneistä tuossakin horajat ensin, nyt nimimerkillä - - .
Ja taas yksi veneen keikuttaja, joka keikuttaa tyylillään :)
Ai tyhmä on tyhmä?
"Ryhmä on: venettä vertauskuvanaan käyttävät kirjoittajat :) " Nimenomaan "annfinn" ei kuulu tähän ryhmään.
"Yllättäen" olet kovasti hankkimassa tähän "joukkoon" lisäporukkaa kun muuten toimit ihan päinvastoin. Laittaa miettimään miksi.
"samassa veneessä" ollaan... takana lähes 20v yhteiseloa.
Narsistilla on taipumusta vähätellä toista, kunnes itseluottamus on täysin nolla... jos on tunne että ei kykene mihinkään,ei myöskään kykene lähtemään suhteesta! Itselläni on todella typerä olo koska aina olen kuvitellut että syy puolison haukkumiseen on itsessäni, kunnes tajusin että on ihan sama mitä ja miten teen sen..saan haukut! Siinä vaiheessa kun puoliso alkaa kohdella lapsia samaan tapaan kuin itseäni (lapsi alkaa kyseenalaistaa isän käytöstä ja kapinoida vastaan mielivaltaista määräilyä) alkaa olla vitsit vähissä. Lähtö pelottaa siitä syystä että puolison kontrollointihalu kasvaa aina kun yritän tehdä jotain omaa ja kun ilmoitan lähteväni suhteesta saatamme oikeasti olla vaarassa. Vaikka näkyvää väkivaltaa ei vielä ole ollut , se kytee ihan pinnan alla ja en haluaisi olla todistamassa sen puhkeamista!
Ihmismieli on sen verran hassu kapine että tuota samaa asetelmaa voi käyttää kaikissa ihmissuhteissa käsiteltävissä asioissa eli kyseessä ei tarvitsé olla narsismi.
Lähimmäisriippuvuutta voi rehellisesti tutkia myös tarkemmin. Sitä kautta löytyy hyviä avaimia ja tietoa suhteista. Lopulta kuitenkin se itsensä löytäminen on kaikkein tärkein avain eheään parisuhteeseen. Ja kuinka monella on malttia ja halua tutustua itseen, perheeseensä ja sitä kautta käytökseensä. Helppoa on osoitella sormilla muita vaikka avain on paljon lähempänä.
"Lähimmäisriippuvuutta voi rehellisesti tutkia myös tarkemmin. Sitä kautta löytyy hyviä avaimia ja tietoa suhteista. Lopulta kuitenkin se itsensä löytäminen on kaikkein tärkein avain eheään parisuhteeseen. Ja kuinka monella on malttia ja halua tutustua itseen, perheeseensä ja sitä kautta käytökseensä. Helppoa on osoitella sormilla muita vaikka avain on paljon lähempänä"
niin olen kanssasi samaa mieltä...
mutta joskus vaan tarvitaan se toinen "paha"...
joka tuo ne omat viat paremmin esille...
kun alkaa pohtimaan...mikä minut sai sellaiseen suhteeseen...
Minäkin luulin jo tietäväni/tuntevani itseni...
tunnustautunutkin läheisriippuvaiseksi...
mutta oli yksi asia...joka muodostui minun kompastuskivekseni...
se imartelu...joka sai minut ns. suhteeseen miehen kanssa...jota täällä olen nimittänyt Ännäksi...
Narsistinen suhde käsittääkseni sisältää aina nämä kaksi elementtiä: valta/hallinta ja hyöty/tarpeen tyydytys.
Suhde voi olla narsisteja piirteitä/elementtejä sisältävä, erittäin vaikeakin - mutta ilman noita em tekijöitä perustuu muiden tunneongelmien sisältämiin ristiriitoihin. Siksi on varmaan vaikea hahmottaa, kuka ja mikä on narsisti(-nen), koska tunnevammautuneiden monet ominaisuudet ovat narsistisia (itseen suunnattuja) tai sellaiseksi mielletteviä.
Pitkään kestänyt narsistinen suhde edellyttää vuorovaikutusta. Molempien on saatava hyötynsä ja ainakin tunne hallinnasta. Kun narsistinen osapuoli on saanut haluamansa, ei hän yleensä pelkällä lapasella tee mitään. Tai sitten toinen osapuoli täyttää jotain tarvetta riittävästi. Alistuvankin täytyy silloin saada jotain, muuten hän lähtisi. Tälläinen suhde perustuu aina johonkin tarpeeseen. Mikä tekijä tekee - ihmisiä ja tapauksia on niin monenlaisia. Narsistisuudesta voidaan alistuvankin osapuolen kohdalla pitkittyessä puhua. Sen ilmiselvä merkki on ettei hän pysty luopumaan.
Elikkä suosittelen tutustumaan läheisriippuvuuteen. Se avaa kummasti silmiä eikä se ole niin uhkaavaa kuin luulisi sillä valitettavasti me kaikki kuulumme johonkin ryhmään.