Minä hölmö menin ja uskoin kaikki sen typerät valheet...vielä joskus ajattelin, et saisin sen sormia napsauttamalla...no, minähän se sitten lopulta jäin rannalle ruikuttamaan...Kuinka paljon mä vihaankaan tätä epätoivoista olotilaa. Kun tuntee itsensä niin säälittäväksi ja käytetyksi. Miten voi rakastua ihmiseen, jonka on nähny vaan muutaman kerran...ja jokaisella kerralla on imenyt itseensä ne pienimmätkin hellyyden osotukset ja ihanat sanat...ja toivoo, että aika pysähtyis, ettei toinen koskaan lähtis...eikä kiertäis niitä vesilammikoita, niinku eräässä biisissä sanotaan.
Voi peikkopoikaa...
Milla
3599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olipa tutun kuulosta tekstiä..juuri painin samojen asioiden kanssa.ja olo on levoton...
Ja nyt on kyl tosi paha mieli! Ei ois ikinä pitäny olla niin tyhmä et usko ne puheet.. Ja se sai taas vaan yhen sulan lisää hattuunsa... =(
tosi tuttua :( se on aivan ihanan hirveä tunne...