Haluttomuudesta eroon?

Itse olin entisessä suhteessani haluton... Nykyisessä suhteessani en saa tarpeekseni...
Naisilla haluttomuus useimmissa tapauksissa johtuu kumppanista.
Jos miehellä on tarkoituksena vain oman orkun saaminen, ei voi odottaa, että nainen antaisi mielellään.
Itsekkyys sängyssä on kaiken pahan alku ja juuri... Mutta naisen täytyy pystyä myös "vaatimaan" mieheltä muutakin kuin "täysillä sisään ja karvat lakoon" meininkiä.

Huomaavaisuus myös arjessa auttaa useammin saamista... Tiskaus, imurointi, ruoan laitto... ja vaikka kukan tuonti kotiin on parempi vaihtoehto, kuin sohvaan rojahtaminen työpäivän jälkeen ja murahtelu tv:n ääressä...

Kyllä se siitä :)

Haluttomuudesta voi päästä eroon jos tietää mistä se johtuu. Usein naiset tuntevat itsensä loukatuiksi tai väheksytyiksi sillä tavalla, että sen myöntäminenkin on jo heikkouden merkki, eivätkä siksi saa asiaansa ilmaistua niin, että mies sen ymmärtää. Tässä on hyvin aroista itsetuntoasioista kyse. Kannattaa ottaa joka vinkistä kiinni ja etenkin miettiä niitä naisia, joita ei ymmärrä. He usein uskaltavat sanoa jotain, mitä muut häpeävät. Aikaa pitää myös varata siihen, että nainen lopulta uskoo muutoksen pysyvyyteen.

vaikuttaa siltä että usein haluttomuus on vain tapa lopettaa suhde niin että ei tarvitse ottaa siitä vastuuta, syyttää vain jotain epämääräistä haluttomuutta kun ei ole halua tai kykyä olla itselleen rehellinen.
Jos kyky puhua itselleen totta puuttuu on ongelmia jo muutenkin mutta edessä on lisäksi surullinen kierre haluttomuuteen päättyviä suhteita tai syvenevä katkeruus siinä suhteessa joka ei päättynyt edes haluttomuuteen.
Jos tästä on kysymys niin siinä ei kukat eikä siivous auta...

Itselläni oli myös muutaman kuukauden ajan haluttomuusongelma. Silloin olin aivan varma siitä, että se ei mene ohi muuten kuin miehen vaihtamisella, jos nyt silläkään. Enkä todellakaan tiennyt, mistä se voisi johtua. En, vaikka yritin sitä itsekseni miettiä.

Puhuttiin sitten asiasta ja yritin sanoa, että en tiedä, mikä on vikana (enhän todellakaan tiennyt). Kun ei selitys mennyt läpi, yritin keksiä jotain syitä, että olisin päässyt selittelemästä, mutta nekään ei mennyt läpi. Lopulta vain alistuin kerran viikossa siihen, vaikka ei todellakaan yhtään kiinnostanut. Kyllä, mä tiedän kuinka tuskallista ja kamalaa se voi olla. Pian se alkoi kuitenkin tuntumaan yhä vähemmän ja vähemmän raiskaukselta, kunnes lopulta se olikin ihan ok ja sitten kivaa.

Tuosta on jo muutama vuosi aikaa, eikä ongelmasta ole tietoakaan enää. Edelleenkään en tiedä, mikä ongelman syynä oli. Olisikohan se tosiaan vaan joku hormonihäiriö tai muu vastaava. Silloinkin se haluttomuus oli vain omaa miestä kohtaan, ei muita. En kuitenkaan pettänyt.

Itselläni auttoi aika, se että asiasta puhuttiin ja varmasti myös se, että suostuin siihen toisen vuoksi, vaikka ei huvittanut. Ja yritin myös pitää miehen tyytyväisenä.

Eli en suosittele eroa heti ensimmäisenä, vaan oikeasti miehiltä enemmän huomiota ja keskustelua. Mököttäminen pahentaa asiaa, samoin kuin riitely ja kinuaminen. Ja huomioiminen auttaa myös kun ongelma on jo ilmaantunut, vaikka kukkien tuominen vain siksi, että saisi on ärsyttävää. Ja tilanne ei todennäköisesti parannu yhdellä keskustelulla tai kukkien tuomisen jälkeen, vaan vaatii aikaa.

Miehet muistakaa, että syytä ei välttämättä oikeasti ole, tai ainakaan se ei ole teissä. Varmasti paras asia, mitä mies voi tehdä, on helliä vaimoa ilman seksin tavoittelua. Jonain kertana se vaimo sitten haluaakin enemmän.