Onko tällä palstalla ketään joka on onnistunut pääsemään haluttomuudesta suhteessa? Vai onko ainoa keino lopettaa suhde ja aloittaa uusi?
Olen erityisesti kiinnostunut naisten haluttomuudesta, mies kun olen.
Olen erityisesti kiinnostunut naisten haluttomuudesta, mies kun olen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olin entisessä suhteessani haluton... Nykyisessä suhteessani en saa tarpeekseni...
Naisilla haluttomuus useimmissa tapauksissa johtuu kumppanista.
Jos miehellä on tarkoituksena vain oman orkun saaminen, ei voi odottaa, että nainen antaisi mielellään.
Itsekkyys sängyssä on kaiken pahan alku ja juuri... Mutta naisen täytyy pystyä myös "vaatimaan" mieheltä muutakin kuin "täysillä sisään ja karvat lakoon" meininkiä.
Huomaavaisuus myös arjessa auttaa useammin saamista... Tiskaus, imurointi, ruoan laitto... ja vaikka kukan tuonti kotiin on parempi vaihtoehto, kuin sohvaan rojahtaminen työpäivän jälkeen ja murahtelu tv:n ääressä...
Kyllä se siitä :)
Kiitoksia vastauksesta. Ja nuo neuvot ovat päteviä suhteen kunnossapitämiseen. Mutta sinäkään et sitten löytänyt edellisen miehesi kanssa tapaa pelastaa suhdetta joka oli jo seksitön, vai kuinka?
Vastausten määrästä voisi päätellä että ehkä on todellakin niin ettei kukaan ole saanut suhdetta korjattua, ja ainoa tapa saada toimiva suhde on yrittää uudelleen ja uudelleen uudessa suhteessa kunnes asiat loksahtavat kohdalleen.
Harmillista. Kovin harmillista.
Haluttomuudesta voi päästä eroon jos tietää mistä se johtuu. Usein naiset tuntevat itsensä loukatuiksi tai väheksytyiksi sillä tavalla, että sen myöntäminenkin on jo heikkouden merkki, eivätkä siksi saa asiaansa ilmaistua niin, että mies sen ymmärtää. Tässä on hyvin aroista itsetuntoasioista kyse. Kannattaa ottaa joka vinkistä kiinni ja etenkin miettiä niitä naisia, joita ei ymmärrä. He usein uskaltavat sanoa jotain, mitä muut häpeävät. Aikaa pitää myös varata siihen, että nainen lopulta uskoo muutoksen pysyvyyteen.
Itseasiassa viestisi tuntuu todenmukaiselta. Ja se myös selittään hyvin sen miksi juuri kukaan ei tunnu onnistuvan seksittömyydestä ylipääsemisessä.
Mutta onko minulla, tai ihmisillä ylipäänsä halua ja kykyä ryhtyä kumppaninsa syvälliseen analysointiin?
Kumppanin syvällinen analysointi on mahdotonta ilman kumppanin yhteistyötä. Itseanalysointi onnistuu paremmin. Siihen on myös apua saatavilla, jos ei aina kumppanilta niin sitten alan kirjallisuudesta tai ammattilaisilta.
Halua ja kykyä analysointeihin voi tulla lisää iän mukana tai kun suhteen säilyttämiseen on muuten enemmän syytä. Se on myös henkilöstä kiinni, mikä kullakin on ollut suhteen solmimisessa tärkeää.
vaikuttaa siltä että usein haluttomuus on vain tapa lopettaa suhde niin että ei tarvitse ottaa siitä vastuuta, syyttää vain jotain epämääräistä haluttomuutta kun ei ole halua tai kykyä olla itselleen rehellinen.
Jos kyky puhua itselleen totta puuttuu on ongelmia jo muutenkin mutta edessä on lisäksi surullinen kierre haluttomuuteen päättyviä suhteita tai syvenevä katkeruus siinä suhteessa joka ei päättynyt edes haluttomuuteen.
Jos tästä on kysymys niin siinä ei kukat eikä siivous auta...
Jos ongelmana on siis olla rehellinen itselleen, niin mitä toinen voi sitten tehdä?
Itse uskon tietysti olevani rehellinen itselleni, ja partnerin rehellisyyttä itselleen on kovin vaikea käsitellä millään tavalla.
Muuten olen samaa mieltä kukista ja siivouksesta jne. Ne auttavat pitämään suhdetta yllä mutta ne eivät auta enää kun suhde on jo mennyt seksittömäksi. Tai ainakaan en ole vielä kuullut kenenkään pelastaneen suhdettaan siivoamalla ahkerasti.
Itselläni oli myös muutaman kuukauden ajan haluttomuusongelma. Silloin olin aivan varma siitä, että se ei mene ohi muuten kuin miehen vaihtamisella, jos nyt silläkään. Enkä todellakaan tiennyt, mistä se voisi johtua. En, vaikka yritin sitä itsekseni miettiä.
Puhuttiin sitten asiasta ja yritin sanoa, että en tiedä, mikä on vikana (enhän todellakaan tiennyt). Kun ei selitys mennyt läpi, yritin keksiä jotain syitä, että olisin päässyt selittelemästä, mutta nekään ei mennyt läpi. Lopulta vain alistuin kerran viikossa siihen, vaikka ei todellakaan yhtään kiinnostanut. Kyllä, mä tiedän kuinka tuskallista ja kamalaa se voi olla. Pian se alkoi kuitenkin tuntumaan yhä vähemmän ja vähemmän raiskaukselta, kunnes lopulta se olikin ihan ok ja sitten kivaa.
Tuosta on jo muutama vuosi aikaa, eikä ongelmasta ole tietoakaan enää. Edelleenkään en tiedä, mikä ongelman syynä oli. Olisikohan se tosiaan vaan joku hormonihäiriö tai muu vastaava. Silloinkin se haluttomuus oli vain omaa miestä kohtaan, ei muita. En kuitenkaan pettänyt.
Itselläni auttoi aika, se että asiasta puhuttiin ja varmasti myös se, että suostuin siihen toisen vuoksi, vaikka ei huvittanut. Ja yritin myös pitää miehen tyytyväisenä.
Eli en suosittele eroa heti ensimmäisenä, vaan oikeasti miehiltä enemmän huomiota ja keskustelua. Mököttäminen pahentaa asiaa, samoin kuin riitely ja kinuaminen. Ja huomioiminen auttaa myös kun ongelma on jo ilmaantunut, vaikka kukkien tuominen vain siksi, että saisi on ärsyttävää. Ja tilanne ei todennäköisesti parannu yhdellä keskustelulla tai kukkien tuomisen jälkeen, vaan vaatii aikaa.
Miehet muistakaa, että syytä ei välttämättä oikeasti ole, tai ainakaan se ei ole teissä. Varmasti paras asia, mitä mies voi tehdä, on helliä vaimoa ilman seksin tavoittelua. Jonain kertana se vaimo sitten haluaakin enemmän.
Kertomuksesi kuullostaa todelta. Ja on hienoa että pääsitte miehesi kanssa yli haluttomudesta. Olen samaa mieltä siitä että haluttomuus suhteessa vaatii työtä molemmilta osapuolilta, jotta olisi edes jonkinlainen mahdollisuus päästä takaisin raiteille.
Minulla ja vaimollani on ollut tämä ongelma jo kauemman aikaa, mutta ehkä jaksamme yrittää vielä kerran päästä siitä yli.
Me olemme varsin tyypillisiä haluttomuuden "uhreja" Eli minulla on takana suhteita joissa nainen oli haluton ja vaimollani suhteita joissa hän oli haluton. Ilmankos tunsimme vetoa toisiimme ensisilmäykseltä. Mutta koska näin on me voisimme yrittää ratkaista ongelmamme tässä suhteessa mielummin kuin siirtää sen taas seuraavaan suhteeseen käsiteltäväksi.